Kuinka usein teidän tulee sanottua kehuja tai positiivista palautetta?
Hirveän usein muistetaan valittaa ja marmattaa, mutta ne positiiviset sanat jää sanomatta. Koska kyllähän se sen tietää.

***

Mulla oli eilen positiivisen palautteen ryöppypäivä.
Mä päätin heti aamusta, että tänään mä sanon ihmisille niitä positiivisa asioita mitä he mun mielestä ovat tai kerron palautetta jostain minkä he tekevät hyvin.

Aloitin aamun yhteistyöpalaverilla ja kerroin tälle yht.työkumppanille, että mielestäni hän on hoitanut työnsä minun näkökulmastani loistavasti. Kerroin myös miten ihailen ihmisiä (kuten häntä) siitä, että osaa antaa kunniaa myös muille. Sehän kertoo itsevarmuudesta.

Mulla tulee helposti vedet silmiin kun tunnen jotain kovasti. Näin käy monesti kun annan hyvää palautetta asiakkaalle, joka on tehnyt hienoa työtä ja edistynyt. Näin käy kun innoissani kerron jostain asiasta jollekin. Näin käy myös silloin kun annan positiivisen tunteen tulla sydämestä asti ja kerron siitä tunteesta jollekin.

Näin kävi siis myös eilen heti aamusta.

Palaverin jälkeen kun ajoin kohti asiakkaan treenejä, ajattelin autossa muutamaa henkilöä kenelle aion nyt viikonlopun aikana rustata pienen meilin. Meilissä tulen kiittämään heitä työstä jota olemme tehneet yhdessä ja siitä kuinka he ovat kohdelleet ihmisiä ympärillään. Ja nämä meilit on positiivista palautetta.

Kun joku juttu tomii kun junan vessa, siitä unohdetaan usein sanoa kiitos. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Mutta mitä jos tekijä ei tiedäkään kuinka hyvin hän asiansa tekee? Tai vaikka tietäisi, kyllä positiivinen palaute on aina tervetullutta.

Miksi monet suomalaiset ajattelee, että no eipäs sitä nyt tarvi kehua – ylpistyy siitä vielä. ?! Mutta ”rakentava” palaute on aina sanomisen väärti. Että oppiipahan nyt sitten korjaaman tämänkin asian.
Hyväähän minä vain tarkoitan..

***

Pitkin päivää kerroin kehuja ja kohteliaisuuksia ihmisille ketä tapasin. En keksinyt niitä hatusta, vaan sanoin sitä mitä ajattelin.
Kun käytiin treenaamassa rakkaan ystäväni Saran kanssa, kerroin heti hänelle kuinka hyvältä hän näyttää. Koska se oli mun reaktioni kun näin hänet. Miksi se tieto olisi pitänyt pitää sisällä?

Se, että jaoin nämä positiivisuudet eilen henkilöille kenelle ne kuuluivat ja keiden kuului kuulla ne – toi myös mulle itselleni hyvän fiiliksen. Olin saanut ihmiset hymyilemään. 🙂

***

Yritän aina kiittää ja antaa kehun, jos joku tekee jotain mistä reaktioni on positiivinen. Olen ajatellut myös niin, että yritän sillä levittää ihmisille sanomaa positiivisuuden kantavasta voimasta. Toki on paljon kertoja, jolloin se positiivinen palaute tai kehu jää sanomatta. Mutta mistä syystä? En tiedä.

Asuessamme Haagassa, mietin usein kuinka mun pitäisi muistaa sanoa meidän lähikaupan kauppiaalle kiitos siitä kuinka hyvin siellä palvellaan asiakkaita. Tämä K-kauppa tuli meidän naapuriin pari vuotta sitten ja se on edelleen yksi parhaista kaupoista missä oon käynyt. Henkilökunta ja kauppias itse AINA avuliaita ja kohteliaita. Tässä kaupassa mulle ei tullut kertaakaan sellainen olo, että voisit sinäkin nyt siinä jotenkin edes yrittää tervehtiä asiakkaita ja hymyilläkin vähän. Jos jollain työntekijöistä joskus ehkä olikin p*ska päivä, se ei koskaan näkynyt asiakkaille. Tuotevalikoima oli (tai siis on edelleen) laaja ja kauppias sanoi myös kerran, että aina voi pyytää jos haluaa jotain tuotetta tilattavan kauppaan.

En kuitenkaan koskaan saanut, muka kiireissäni sanottua positiivista palautetta heille. Joten jos siellä nyt joku K Supermarket Haagan työntekijä tätä lukee, niin kertokaahan eteenpäin! 😀 Olettte supereita työssänne ja ammattitaitoisia! 🙂

***

Kuinka usein te sanotte kehuja?
Koska viimeksi olette sanoneet?
Muistatteko sanoa myös niitä ”itsestäänselvyyksiä” ystävillenne tai puolisollenne?

Haastan teidät lukijat sanomaan tänään yhden kehun jollekin, joka sen mielestänne on ansainnut.

Älkää hautoko positiivisuutta sisällänne!
Positiivisuus lisää positiivisuutta! <3

Pus ja ihanaa aurinkoista viikonloppua ja kaunista äitienpäivää! <3

Eilen kävin rakkaan ystäväni Inarin kanssa taas jo varmasti teillekin tutuksi tulleella Mäkelänrinteen Uintikeskuken salilla tekemässä jalkatreenin.

Oli ihana tehdä treeniä kun ei ollut kiire mihinkään, vaan oltiin varattu reilu 1,5h treenille aikaa. Saatiin kunnon hiki päälle ja ehdittiin vielä rupatellakin välissä. Ja kokeilla kun Inarin mahassa asuva mölli potki ja liikkui. 🙂

***

Aloitettiin treeni hölkällä ja askelkyykyillä. Ja sen jälkeen otettiin mun laukusta kumpparit nilkkojen ympärille ja lähdettiin tallaamaan sivuttain katsomoa. Aktivoitiin siis keskimmäinen pakaralihas töihin ja lämmiteltiin sitä tulevaa treeniä varten.

Super hyvä liike ja saa kyllä kunnon poltteen pakaraan.

Sitten mentiin salin puolelle.
Siellä tehtiin liikeparina yhden jalan maastaveto tangolla ja pakarapotku kumpparilla.
Yhden jalan maastavetoon otettiin steppilauta takajalan alle, joka lisää haastetta liikkeeseen ja saa aivan pirun kovan tunteen etummaisen jalan takareiteen ja isoon pakaralihakseen.
Kumpparilla pumpattiin pikkujoustoilla takapotkua, jotta saatiin sitä takalistoa vielä lisää hereille. 😉

Seuraavana vuorossa oli yhden jalan prässi.
Tehtiin se vähän eri tavalla kuin yleensä. Märskyssä on mahtava tuollainen vahmepi jalkaprässi, jossa saa selkänojan laskettua vaakatasoon. Toinen jalka oli koko ajan ilmassa, ei siis pienintäkään voimaa sieltä. Ja toisen jalan kantapää laudassa, josta voima työntöön. Näin saatiin työntekijäksi takareisi ja pakara. Etureisi auttoi vaan vähän.

Jos haluaa keskittää jalkatreeneissä voimantuottoa enemmän pakaralle, kannattaa aina miettiä työntö enemmän kantapäästä kuin päkiästä/varpaista. 🙂

Seuraavaksi tehtiin lantionnostot. Levytanko ja päihin 10kg painot.
Tätä liikettä tehdessä kannattaa miettiä, että suoristaan lantion. Voima lähtee isosta pakaralihaksesta ja työnnön loppuvaiheessa pakarat ihan rusinaksi ylhäällä.
Itse tykkään tehdä liikkeen alavaiheen niin, että jätän pepun hieman irti lattiasta ja lähden taas uuteen lantion suoristukseen / ylöstyöntöön. Tällöin pakarat ei pääse lepäämään myöskään alhaalla.

Tämän jälkeen siirryttiin takaisin katsomon lämpöön ja tehtiin boxikyykkyjä steppilaudalta.
Kannattaa asettua seisomaan lähelle steppilautaa ja pitää niskassa joko kahvakuula tai levytanko. Istumaan alas laudalle ja ylösnoustessa taas ensimmäinen voima kantapäistä. Ylhäällä lantio suoraksi ja pakarat rusinaksi.

Sitten oli viimeisen liikeparin vuoro. Toinen kyykkäsi bosun päällä ja toinen teki sjmv:tä steppilaudalla.
Kumppari polvien alle ja koko ajan keskittyminen siihen, että työntää polvia ulospäin. Tällöin saa aktivoitua keskimmäisen pakaralihaksen töihin kyykkyä tehdessä.

Suorin jaloin maastaveto kahvakuulilla.

Jos takareidet ja liikkuvuus antaa periksi, kannattaa suorin jaloin maastaveto tehdä myös steppilaudan päällä. Tällöin saa liikkeestä pidemmän. Kun normaalisti tulisi lattia vastaan, antaa steppilaudan päällä seisominen vielä tilaa viedä kuulia alemmas.

Liikkeessä täys keskittyminen myös keskivartaloon, selän pitää pysyä suorassa. Joten ei siis pyöreän selän työtä. Jos hartiat valahtavat alas ja keskivartalosta loppuu pito, menee alaselkä kaarelle ja ylöspäin tullessa alaselkä joutuu tekemään suurimman työn – ei pakarat tai takareidet.

Tässä vielä vähän enemmän sivusta otettu kuva:

***

Hyvä treeni ja taas niin hyvä mieli! 🙂 <3

Toivottavasti saitte tästä hyviä liikevinkkejä!

puspus