Monipuolinen treeni – kehityksen avain!
11
Kehonpainotreeni. Se on edelleen in. Varmasti vielä lisääntyvissä määrin. Se on hieno juttu. Ihmiset saa treenattua kotona, ulkona, mökillä, missä vain. Ei tarvitse välineitä. Mutta! Sanoisin, että kehityksen avain on kuitenkin monipuollisessa treenissä.
Monesti saattaa käydä niin, että kehonpainotreeni jää liian ”kevyeksi”. Halutaan kasvattaa lihasmassaa ja polttaa rasvaa. Saada kroppa voimaan paremmin ja lisätä samalla energiatasoja ihan jokapäiväiseen elämään. Kuitenkin saattaa käydä niin, että kyykkääminen ja vatsarutistukset omalla painolla ei riitä. Toistot ei meinaa tuntua, hiki ei irtoa, junttaa toistoa toiston perään ja vihdoin viidennenkymmenen kyykyn kohdalla kolmannessa sarjassa alkaa hieman etureisissä polttamaan. Kuinka se pakara ei kuitenkaan sitten kasva, eikä läski pala keskivartalosta?
Kehonpainotreeni on mielestäni erittäin hyvä ja monipuolinen treenimuoto. Mutta jos toiveissa on kropan muokkaaminen rasvattomampaan suuntaan ja lihaksiston kasvattaminen, suosittelen kehopainotreenin ohelle ottamaan pari kertaa viikossa ihan rehellistä kuntosaliharjoittelua. Isompia painoja, pienempiä toistomääriä.
Ylipäätään treenien monipuolisuus olisi hyvästä. Usein viikon urheilusuoritukset rakennetaan sinne maksimitehoille. Kova salitreeni, raskas spinningtunti, pitkä juoksulenkki, kovasykkeinen potkunyrkkeilytunti jnejne.. Näitä tehdän neljästä viiteen kertaan viikossa ja sitten ihmetellään kun kroppa ei palaudu, eikä kehitystä tapahdu.
Harva meistä jaksaa huoltaa kehoa tarpeeksi, harva meistä muistaa, että matalatehoiset treenit ovat tärkeä osa kehitystä. Kuinka moni käy viikon aikana esimerkiksi pitkällä rauhallisella kävelylenkillä? Kuinka moni ajattelee treeniksi venyttelyä? Kuinka moni ajattelee, että kunnon treeni on vain se treeni, jossa hiki lentää ja maitohapot jyllää?
Viikkoliikuntasuunnitelma ihan tällaisella peruspirkolla- tai petterillä olisi hyvä rakentaa niin, että viikon sisällä on sekä kovatehoisia suorituksia, että niitä matalatehoisia. Sekä sen lisäksi kehonhuoltoa. Pelkkää lihasvoimaa ei myöskään kannata harjoitella, vaan myös kestävyyttä ja aerobista kuntoa, sekä liikkuvuutta. Viikon sisällä pitäisi myös muistaa antaa kropan levätä. Olisi hyvä jos viikon sisään mahtuisi 1-2 lepopäivää, tällöin ei tulisi tehdä mitään. Ei edes lyhyttä aamuaerobista tai vain pikkusettiä salilla. Levossa tapahtuu kehitys – varmasti tuttu lause monille.
Kun aloitetaan liikunta pitkän tauon jälkeen, aloitetaan usein täysillä. Että nyt sitten jumankauta treenataan. Sitä tahtia kroppa ja pää kestää noin kaksi viikkoa. Onko se hyvä aika kehityksen kannalta? Tai entäs se, että siitä piti tulla elämäntapa?
Jos jo monta kuukautta on harrastanut kehonpainotreeniä tai kuntosalia, eikä mitään muutoksia näy kropassa tai energiatasoissa, on luultavasti harjoittelussa, rytmityksessä tai ravintopuolella jotain pielessä. Niistä kannattaa ottaa selvää ja olla rehellinen itselleen, että onko tässä nyt junnattu paikallaan jo vuosi ja ne ainaiset askelkyykytkin alkaa jo tulemaan korvista. Vai onko kehitystä tapahtunut jossain? Onko energiatasot lisääntyneet ja vireystila parantunut? Onko mieli kirkas ja positiivisempi, onko painot kasvaneet kuntosalilla ja onko se oma peilikuva muokkaantunut johonkin suuntaan?
***
Sellaisia ajatuksia tähän alkavaan viikkoon! 🙂
Energistä ja huippua viikkoa kaikille! <3
11 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tosi hyvä ja osuva kirjoitus! Pt järkeisti viime keväänä liikkumistani, joka rakentui kovasykkeisistä treeneistä ja salista. Kehitystä ei tosiaan tapahtunut eikä rasva palanut haluamallani teholla. Liikunnasta nipsaistiinkin kovatehoiset yhteen kertaan/ vko ja muillekin ”tasoille” annettiin maksimit. Liikunnan vähentäminen alkoikin tehdä näkyvää tulosta kun kroppa ehti palautua kunnolla treenien välissä. Monipuolisuus ja matalasykkeisetkin treenit siis kunniaan!
Hyvä kirjoitus!?Mulle se treeni on aina tarkoittanut sitä, että hikoillaan kuin pienet siat ja jos ei niin käy niin ei ole ollut hyvä treeni. Nykyisin siihen viikkoon kuuluu myös niitä rauhallisia kävelylenkkejä ja niistä on oppinut nauttimaan. On eletty aika, millon on joutunut nöyrtymään kivun edessä ja keventämään treenaamista. Nämä kaikki on sillä hetkellä tuntunut tappiolta kun haluaa sitä kehitystä. Tällä hetkellä saan taas treenata ja yritän löytää taas balanssin ruokailujen kanssa. Ei enää kitudiettejä tai liian isoja proteiini määriä.
Mahtavaa toimintaa pt:ltäsi! 🙂 On varmasi tämän jälkeen liikunta tuntunut erilaiselta? Ja kehitystäkin tapahtunu! 🙂 Hienoa Piia!
Kiitos Katja! 🙂 Näinhän se monelle merkitsee. Hyvä treeni = hiki virtaa ja lihakset maitohapoilla. Loistavaa, että olet löytänyt viikkoosi myös rauhallisia liikuntakertoja. Balanssi myös ruokailuun ja sitten se nautinto asioista mitä tekee on 10! 🙂
Tuo lepopäivä ei mitään liikuntaa oli ihan uutta koska itse olen lepopäivinä käynyt vähintään kävelyllä, vesijuoksemassa kevyesti, joogannut tai tehnyt keskivartalojumppaa kotona. Onko se ”liikaa” eli pitäisikö lepopäivänä olla vaan?
Kyllä tosiaan ihan sellainen ”ei mitään liikuntaa”-päivä viikossa tekisi hyvää jokaiselle. 🙂
Nyt kolahti kyllä kunnolla. Juuri näiden asioiden kanssa olen paininut viime viikot. Entisestä sohvalla makaajasta on vuodessa hurahtanut liikuntaan ihan satasella. Niin satasella, että makasin juuri kolme päivää sohvalla, koska olin niin väsynyt ja kyykätessä meinasi tulla itku, kun ne samat vanhat painot eivät nousseetkaan. Tiedän, että levossa kehitytään, tiedän, että viikko ei voi koostua spinnistä, neljästä sali harjoituksesta ja kahvakuula tunnista. Pitäisi olla sitä matalatehoistakin liikuntaa. En vain uskalla antaa itselle helppoa tekemistä. Varmaan luulen syvällä sisälläni, että jään taas sohvalle makaamaan, jos teen jotain vähän hitaammin ja pienemmällä sykkeellä.
Mutta tiedätkö, antamalla itsellesi sen 1-2 lepopäivää viikossa ja n.kuuden viikon välein kokonaisen lepoviikon sinä kehityt. Silloin ei tule tilanteita, kun kyyktessä ei enää samat painot nousekaan. Sehän kertoo vain siitä, että kroppa on aivan loppu ja huutaa lepoa. Ei se sohva houkuttele pysyvästi, kun tiedät pääseväsi taas sitten ylihuomenna treenin pariin. 🙂
Minkä merkin noi vikojen kuvien mustat korkeavyötäröiset pökät on? näyttää tosi hyviltä!
pysyykö päällä? valuuko hyppiessä/juostessa?
Heippa! 🙂 Ne on Cubuksen ja pysyy todella hyvin päällä! 🙂 Mulla on toisenkin väriset tuollaiset, koska tykkäsin mallista niin kovasti.
Mulla oli PT syksyllä ja oli tosiaan viikot tommoisia, että joka helkutin päivä oli jotain. 2-3 salipäivä, pari aerobista ja yks circuit kotona. Kun kirjoitit siitä kuplasta, niin yks iso kupla on se että kaikilla liikunnasta pitävillä olis mahdollisuus tai edes halua käytännössä joka ilta käyttää 1-2 tuntia kropan huoltamiseen. Joskus vaan less is more. Kyllä mä liikun edelleenkin, jopa 5 kertaa viikossa jos on hyvä viikko, mutta en minkään kalenterin mukaan vaan fiiliksen mukaan. Juuri luin tutkimuksesta, että liikunnan merkitys on mitätön laihtumisen (pöperöproffa-blogista) kannalta, joten liikun sitten liikunnan ilosta. Musta tuntuu, etten ole ajatuksineni enää yksin, mikä vähän helpottaa mieltä:) terveisin kolmen pienen äiti, joka asui Töölössä 15 vuotta sitten:)
Joka ilta ei todella ole suurimmalla osalla mahdollisuutta tai edes sitä halua käyttää omaan kehoonsa aikaa. 5 kertaa viikossa on jo aivan älyttömän hyvä ja riittävä määrä. Ja niinhän se on, että laihtumiseen vaikuttaa eniten ruokavalio. Treeni vain tukee sitä ja muokkaa vartaloa / lihaksia. Liikunnan ilo on kuitenkin ihan paras syy liikkua! 🙂