Blogin jatko vaakalaudalla..
22
Kun on kirjoittanut vuosia blogia, tulee välillä ajanjaksoja jolloin tuntuu ettei ole mitään sanottavaa. Miettii, että mitä enää voin kirjoittaa, enkö ole jo sanonut kaiken? Onko se vain itsensä toistamista?
Tällaisia fiiliksiä mullakin on usein ollut ja ne on aina mennyt ohi. Nyt kuitenkin tuntuu, että se ei mene ohi. Mietin, että onko mulla enää mitään annettavaa? Oonko ihan oikeasti jo sanonut kaiken ja nyt vain toistan?
Mun on ollut aina tosi helppo keksiä kirjoitettavia aiheita. Niitä on ilmaantunut päähän kuin sieniä sateella ja hyvä kun oon kaikesta edes ehtinyt kirjoittaa. Aina on ollut jokin idea päässä tai työn kautta tullut jokin hyvä esimerkkitapaus tai idea, josta kirjoittaa. Nyt kuitenkin tuntuu, että jo pidemmän aikaa oon saanut kaivaa ja kaivaa niitä jutun aiheita, eikä ne siltikään kirjoittamisen jälkeen oo tuntuneet siltä, että voi vitsit kun tuli hyvä postaus.
No ehkä pari postausta on viime aikoina olleet sellaisia, joiden kirjoittamisen jälkeen on ylpeydellä painanut ”julkaise”-nappia. Ainakin Pienen pieni kupla ja Viisivuotissuunnitelma. Ja olihan eilinenkin postaus ihan hyvä ja se tabata-treeni. Niin, no onhan niitä hyviäkin juttuja tullut. Mutta silti jostain syystä nyt tökkii. Ja ihan isolla kädellä. Niin kovasti, että ensimmäistä kertaa mietin vakavissani pitäisikö pistää vain blogipillit pussiin.
Paita ja housut Lorna Jane. <3
Mulla on nyt muutenkin vähentynyt erilaisissa tilaisuuksissa käyminen. Monet kivat ja kiinnostavat pr-tilaisuudet, hyväntekeväisyys-illat ym. on olleet sellaisina aikoina kun olen jo sopinut asiakkaiden kanssa treenejä, enkä sitten ole viitsinyt säätää asiakkaiden jo sovittuja aikatauluja. Ennen tykkäsin paljon käydä näissä tilalisuuksissa verkostoitumassa, tutustumassa uusiin ihmisiin ja näkemässä tuttuja. Ja useinhan niissä toki myös kumpusi uusia yhteistyökumppanuuksia. Nyt kutsuja tulee, mutta moniin olen päätynyt vastaamaan kiitos, mutta ei kiitos.
Kuitenkin toivoisin, että jostain se kipinä tulisi takaisin. Tykkään niin kovasti bloggaamisesta ja kaikesta siitä mitä se on tuonut minulle. Ja siitä, miten olen saanut motivoitua lukijoita elämään terveellisemmin, mutta suhtautumaan itseensä rakastavasti ja armollisesti.
Ehkä ja toivottavasti tämä on vain ohimenevää ajatusvirtaa, koska ihan rehellisesti bloggaamisesta on tullut mulle tärkeä juttu ja rakastan kirjoittamista, sekä sitä vuorovaikutusta teidän lukijoiden kanssa.
Monna <3
22 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Minä ainakin toivon ettet koskaa lopeta <3
Et kyllä lopeta! <3
Vaikka ihan samoja ajatuksia on itsellänikin. Sä oot kirjoittanut viime aikoina just niistä asioista, joita itsekin olen pohdistkellut. Ehkä tänään julkaisen omia ajatuksia ja rönsyjä tuohon sun kirjoittamaan kupla-asiaan…
Mä olen itse antanut itselleni luvan kirjoittaa vain silloin kun huvittaa, ilman mitään pakkoa ja painetta. Bloggaustahti onkin hidastunut melkoisesti, mutta ei voi mitään.
Oi Monna, varmasti ihan normikelat jokaisella bloggaajalla. Itsekin olen pari kertaa miettinyt oman blogini kanssa, onko siinä mitään järkeä? Noi hetket on inhimillisiä, koska me ollaan ihmisiä. Mutta on siinä järkeä ja susta on iso apu ja inspiraatio varmasti monelle!
Silloin, kun tökkii, voi ottaa iisimmin. Kyllä se alkaa taas maistua, muttei pakolla.
Tiedän tunteen. Mä olen aika varma, että mulla tulee tuo hetki vielä vastaan, jolloin lopetan. Hyvin paljon sitä mietin, kun (treeniblogin) kirjoittaminen tuntuu enemmänkin taakalta kuin ilolta. Toista blogiani jaksan kyllä kirjoittaa ja siitä onkin tullut se ykkösblogi. Ennen oli aivan toisinpäin.
Mutta niin ne ajat muuttuu ja elämä vie. Olihan ne ajat treeniblogimaailmassa ihan erilaisia silloin aikoinaan kun me blogeja aloiteltiin! Paljon siitä on kyllä kivaa karissut pois.
Itsellä vähän samat sävelet. Omaan jatkamiseen oli ”potkuna” muutos. Jaoin viikon 5-6 aiheen kesken ja kokeilen tällä mennä hetken. Ma – liikunta, ti – ravinto, ke – pohdintaa jne. Jos ei ole hyvä , niin vaihdan taas.
Joskus teen vain kuvapäiväkirjaa, kun ei jaksa kirjoittaa. Joskus teen vain hyvin lyhyen jutun, jos pitkään ei ole jaksamista tai asiaa ei ole niin paljoa.
Kokeile jotain uutta muotoa, olisiko siinä ideaa? Innostaako muutos jatkamaan? Ja pidä reilusti välipäiviä. Kyllä sitten taas kirjoittaminen maistuu. 🙂
Et kyllä lopeta! 🙂 Me lukijat kyllä luetaan blogiasi, vaikka vähän harvemmin tulisi tekstiä. Jos sillä tavoin vaikka pysyisit blogimaailmassa mukana. ?
Ihan kiva ja raivoa herättämätön blogi sulla, helppo lukea, ei vie tunteita suuntaan eikä toiseen joka välillä hyvä. Olen nyt noin kolme vuotta lukenut eri blogeja ja nyt huomaan, että kaikki kuvat joissa ollaan käsilläseisonnassa rannalla tai seinää vasten tai sillassa näytetään voitonmerkkiä alkaa olla aika nähty. Samaan pakettiin kuuluu kaikki raakasuklaapaska-sessiot, raakakakku kurssit ja kaikki hel**tin ilma- sauna- hot -joogasessiot jätän lukematta. Pikkuhiljaa toivois jotain uutta…. Mutta eiköhän sieltä vielä tule uuttakin, älä lopeta ?
Todella toivon ettet lopettaisi <3 Sulla on niin hyvät postaukset ja susta vaan saa niin paljon motivaatiota liikkumiseen ja ravintoon! Sinusta huokuu myös sellainen positiivisuus ja innokkuus, että aina itsekin tulee hyvälle mielelle sun postauksia lukiessa ja kuvia katsellessa 🙂
Ei saa lopettaa! Oot huippubloggaaja ja aina luen innolla sun juttuja. Mun (ja uskoakseni monen muunki) elämään tulis tyhjä aukko, jos lopetat. 🙂
Mielelläni sun kirjoituksia jatkossakin lukisin.
Todellakin toivon että tuo fiilis olis vaan ohimenevää sorttia ja jatkaisit bloggaamista 🙂
Älä ainakaan kokonaan lopeta! Tykkään sun tavasta kirjoittaa ja niistä kirjoittamistasi asioista myös.
Eihän kaikilla muillakaan ole joka viikko jotain blogattavaa, toiset laittaa uutta juttua kerran kuukaudessa, jos niinkään usein. Ehkäpä tarvitset taukoa, jotta olisi jälleen jotain uutta kirjoitettavaa 🙂
Olispa ihanaa, jos löytäisit vielä kipinän jatkaa. Olen seuraillut blogimaailmaa viitisen vuotta ja tuona aikana suosikkini ovat vaihtuneet ja eläneet oman elämäntilanteen ja kiinnostuksenkohteiden muuttuessa. Tätä postausta lukiessa hoksasin kuitenkin, että sinun blogisi on roikkunut suosikeissani kokoajan. En osaa eritellä miksi, mutta näin on käynyt. En ole ollenkaan ajatellut, että olisit alkanut toistaa itseäsi vaan blogisi vie mukanaan kerta toisensa jälkeen.
Mukavaa kevättä! Toivottavasti saadaan lukea sinun mietteitäsi jatkossakin. 🙂
Et lopeta. Olet aivan ihanan energinen ja positiivinen ihminen.
Uih hirvitys toivottavasti menee ohi etkä lopeta. Oon karsinut monien kymmenien blogien seuraamiseen muutamaan mielenkiintoiseen ja yksi näistä on siun blogi. Blogiasi oon seurannut jo ömm 3 vuotta vai enemmän!
Olisi tosi sääli jos lopettaisit ihan kokonaan:( Kukaan toinenhan ei voi asiaa päättää,ainostaan sinä mutta me lukijat voidaan silti pyydellä että älä lopeta;) Edes joskus olisi kiva lukea postauksiasi… <3
Toivon kovasti että olisi vain ohimenevää pohdiskelua lopettaminen! Sun blogi on nimittäin ainoa jota enää luen. Ennen seurasin varmaan pariakymmentä blogia mutta kyllästyin ja myös pienen elämänmuutoksen myötä vapaa-aikaa on vähemmän, niin olen huomannut että nyt kiinnostaa lukea ainoastaan sun kuulumisia ja ajatuksia, oot paras! 🙂
Toki jos itsestä tuntuu ettei jaksa enää niin ei väkisin mitään pitäisi tehdä. Ihanaa kevättä <3
Moi! Mäkin luen vain tätä ja Vilmaa. Voin vaan kuvitella miltä tuntuu kun ei inspaa. Itse haluaisin kirjoittaa mutta en vaan ole koskaan saanut aikaiseksi. Halu ei riitä jos into puuttuu.
Mietin että mistä olisi kiva kuulla enemmän niin ehkä jos sun asiakkaat suostuisi vaikka yhteistyöhön ja saisit kertoa niistä enemmän. PT puoli ja se mitä siellä oikeasti touhutaan ja kehitytään kiinnostaa aina. Se on toki eri haluaako asiakkaat itse olla ”esillä”. Parhaassa tapauksessa joku asiakas voisi kirjoittaa tekstin silloin tällöin ja saataisiin erilaista tekemistä blogiin:) SItä siis jos kaipaat.
Itse tykkään tästä paljon mutta voin myös kuvitella että aika ajoin tulee miettineeksi että tätäkö tämä elämä nyt on.
Keep going, one way or the other!
Kerran viikossa? Pitkä tauko? Lyhyesti?
Mäkin pidin joskus tauon. Suorastaan ilmoitin blogin hautajaisista. Jälkikäteen oon kokenut, että teki tosi hyvää antaa itselleen se tauko, mutta etten halunnutkaan luopua blogista lopullisesti.
Lisäksi sun blogi on jotenkin niin aidon iloinen, että olisi sääli jos lopettaisit täysin. 🙂
Hei! Ehkä se on tämä kevät joka myllertää mieltä? Kyselin aikaisemmin keskikroppaan treeniä, innostuin blogissa tekemääsi treeniin. Nyt alkaa sujua ja tuloksiakin tulee. Ehkä 1-2 treenivinkkiä blogikirjoitukseen mukaan, helpompi muistaa kuin koko sarja. Toivottavasti jatkat?☺
Voi, toivottavasti et lopeta ainakaan kokonaan. Sun blogin iloisuus ja aitous on niiiin upeeta! <3
Yhdyn Ninnin kommenttiin.treenivinkit on aina tervetulleita,yhteistyöpostaukset skippaan.