Viisivuotissuunnitelma

Valtiot, taloyhtiöt, yritykset ynnä muut yhteisöt, joissa on jonkinlainen hallitus tekevät usein viisivuotissuunnitelmia. Niin tekee myös moni yksityinen henkilökin. Itseäni se on aina jotenkin ahdistanut, eikä ole ollenkaan tuntunut omalta.

Olen aina elänyt hyvin paljon tunteellaa ja ”go with the flow” -tyyppisesti ajatellen. Olen uskonut kohtaloon ja siihen, että asiat menevät tiettyihin suuntiin omalla painollaan ja siksi, että niin vain niiden kuuluu mennä. Toki olen tehnyt unelmieni eteen töitä ja pyrkinyt tiettyihin päämääriin ja tavoitteisiin elämässäni, mutta en ikinä ole osannut ajatella, että missä näen itseni viiden vuoden kuluttua.

Tähän on varmasti myös vaikuttanut se, että olen joutunut kokemaan ikäni aikana monia isojakin vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Olen ehkä alitajuisesti alkanut ajattelemaan, että turhaa se on miettiä suunnitelmia kovin pitkälle eteenpäin, koska aina voi tapahtua jotain ennalta odottamatonta ja kamalaa, joka pistää suunnitelmat kokonaan romukoppaan.

Ehkä olinkin nuorempana miettinyt viisi vuotta eteenpäin, että isäni on se joka saattaa minut alttarille. Tai että rakkaat isovanhempani ovat juhlistamassa lakkiaspäivääni. Mutta kumpikaan esimerkiksi näistä asioista ei käynyt toteen. Tuonpuoleinen kutsui heitä kaikkia aiemmin.

Tähän viisivuotissuunnitelman oudoksumiseen varmasti vaikuttaa myös se, että oikeasti elän niin tunteella. Haluan jättää osan asioista avoimeksi, koska haluan kuunnella sitä mitä sydän sanoo. Ja odottaa mitä kaikkea elämä tuo tullessaan. Siksi se tuntuu jotenkin kamalan sidotulta, että pitäisi tehdä viisivuotissuunnitelmia ELÄMÄSTÄ, kuten taloyhtiön hallitus tekee talosta.

Nyt ihan viime viikkojen aikana olen kuitenkin alkanut miettimään, että mitenköhän tämä elämä kuljettaa tästä eteenpäin. Että pitäisikö minun kuitenkin miettiä missä näen itseni vaikka edes kolmen vuoden kuluttua. Olenko edelleen personal trainer ja asun Töölössä? Onko meillä edelleen kaksi koiralasta ja auto? Vai onko meillä ihmislapsiakin? Tai ehkä lisää koiria? Olenko tehnyt alanvaihdon? Kyllästyttääkö minua tämän alan pinnallisuus? Vai voisinko kenties vielä enemmän painottaa siihen, että minä teen pt:n työtä terveyden kannalta, en sixpackien.

Onko teillä tulevaisuudensuunnitelmia? Pidättekö te viisivuotissuunitelmista palavereita kotona kumppaninne kanssa? Mielenkiintoista olisi kuulla miten te lukijani suhtaudutte tähän asiaan. <3

***

Mukavaa sunnuntaipäivää! <3