Perjantaina astelimme klo 9 Naistenklinikalle. Meillä oli aika varattuna rakenneultraan. Olimme molemmat odottaneet rakenneultraa kovasti ja torstaina illasta alkoi jo jännitys kasvamaan.

Klo 9.05 meidät kutsuttiin sisään huoneeseen ja hyvä kun ei sydän pysähtynyt siinä jännitykseltä. Eniten tietysti jännitti, että onhan kaikki masussa edelleen hyvin. Vajaa viikko ennen ultraa olin tuntenut ensimmäiset potkut, mutta päivittäin niitä ei viikon aikana selkeästi vielä tuntunut.

Todella mukava lääkäri otti meidät vastaan ja aloitti ultraamisen.
Ensin löytyi hienosti sykkivä sydän ja kaunis selkäranka. Pikkuhiljaa edettiin askel askeleelta eteenpäin ja jokainen mitta, joka Vauva Pursiaisesta otettiin – vastasi viikkoja joilla mennään. Hän painoi perjantaina 430g ja kipristeli ultratessa varpaitaan ja joi vettä. 🙂

Sitten näimme pikkuisen tyypin haarovälin ja sieltä selvisi, että meille syntyy lokakuussa tyttö. <3 <3 <3

Nyt kaikki tuntuu taas astetta verran konkreettisemmalta. Vauva Pursiaiselle tuli vahvemmin persoona tämän tiedon myötä. Ja sekä minun, että Tuukan aavistus sukupuolesta osottautui oikeaksi. 🙂

Kaikki hyvin siis täällä. <3 

Terveisin, 
Onnelliset tulevat vanhemmat <3

Hahaa! 😀 Sunnuntaina tunsin ensimmäistä kertaa ihan selkeät potkut Vauva Pursiaisen osalta. Olin asettunut sänkyyn makuulle, päikkäreitä varten. Sitten tunsin ensimmäisen oikein mojovan potkun.

Se tuntui ihan todella hassulta. Tuli jotenkin ihan sellainen Alien-olo. 😉 Että oikeesti tuolla mun sisällä on joku ihminen! Herranen aika!! No toki olen sen nyt ymmärtänyt, että vatsassani kasvaa Vauva Pursiainen ja niin se tämä ihmisen biologia toimii. Mutta silti sen asian konkreettisuus pingahti oikein kovasti esiin nyt potkujen myötä.

Tässä muutenkin alkaa taas hommaan tulemaan enemmän konkreettisuutta, kun huomenna perjantaina meillä on rakenneultra ja muutenkin tuntuu kuin aika juoksisi siivillä nyt.
Saatiin tädiltäni ensimmäinen iso vauvan varuste, Stokken syöttötuoli. Joka on ollut serkullani Minnillä käytössä vauvana ja pikkuisena. Ihana saada jotain tuollaista, joka on kulkenut perheessä jo pidempään. Ja tietysti myös lompakolle ystävällistä, nuo Stokken syöttötuolit kun maksavat uutena sen melkein 200€.

Muita isoja hankintoja meillä ei vielä ole tehtynä, muutamia söpöjä vaatteita ollaan ostettu. Mutta ei niitäkään vielä oikeastaan juuri lainkaan. Me meinataan ottaa äitiyspakkaus ja olen kuullut, että potkupukuja sun muuta sieltä löytyy niin paljon ettei melkeinpä tarvitsisi itse ollenkaan ostaa päälle. Kuitenkin nuo pikkuvaatteet ei vauvalla tule kauaa olemaan päällä, kun jäävät jo pieneksi. Silti vähän tekee mieli ostella jotain juttuja, koska ne vaan on niin söpöjä. 😉

Äitini kävi Berliinissä toukokuussa ja toi sieltä Vauva Pursiaiselle tuliaiseksi ihanan raitapaidan. Hauskinta siinä on se, että se on saman merkkinen kuin minun ihan ensimmäinen pukuni. Tuossa puvussa pötköttelin äidin ja isän sylissä sitten kun pääsin Naistenklinikalta kotiin. <3
Eilen vietin ystäväni Saran kanssa Prinsessapäivää. <3 Me olemme molemmat yksityisyrittäjiä ja olemme sopineet, että kerran vuodessa pidetään sellainen meidän päivä. Tehdään ihania juttuja ja hemmotellaan vaan itseämme. Käytiin aamulla katsomassa Valion dokumenttielokuva Suoliston hyvinvointi ennakkonäytös ja sitten treenasimme, söimme lounasta aurinkoisella Kauppatorilla, kävimme SUPER herkullisessa Magnumin jätskibaarissa Wanhalla ja päivä päättyi aivan ihanaan raskaushierontaan.

Olin ihan poikki illalla, vaikka oli tehty vain ihania juttuja. <3

Nyt pureudun laskutuksen pariin ja sitten koirien kanssa sadelenkille. 🙂
Huomenna aamusta ultraan ja sitten Tuukka on keksinyt meille jotain ylläriä. <3 Niin ja viikonlopuksi pistämme koirat hoitoon veljelleni ja lähdemme ystävämme valmistujaisiin Itä-Suomeen. <3

Onpa ihania juttuja taas tiedossa. <3