Toivepostaus

”Ootko koko raskausajan pärjänny omilla kaapista löytyvillä vaatteilla? Miten vaatekoko on muuttunut? Mitkä on miellyttävimmät vaatteet päällä? Entä ootko miettiny hommaatko imetyspaitoja/liivejä vai voisko ihan treenipaidoilla/liiveillä pärjätä?”

Hyvin pitkälle olen pärjännyt vaatteilla, joita jo kaapista löytyy. Olen ostanut itse asiassa vain kahdet varsinaiset ”raskausvaatteet” – yhdet normaalit mustat äitiysleggingsit H&M:stä ja yhden kesämekon äitiysosastolta myöskin H&M:stä. Näiden lisäksi 2XU:lta sain lahjaksi äitiystrikoot, jotka on olleet erittäin hyvät.

Sama toppi ja samat housut 🙂

Mutta pääosin olen mennyt omilla vanhoilla vaatteillani. Varsinkin treenivaatteiden kanssa on pärjännyt tosi hyvin, trikoo kun venyy. 😉 Toki on joitain treenivaatteita, varsinkin alaosia, jotka kiristää inhottavasti vatsan kohdalta ja nämä onkin jääneet kaappiin odottelemaan.

Samat housut

Jotenkin on tuntunut siltä, että ei halua ”tuhlata” rahaa mammavaatteisiin, jotka käyvät vain tietyn aikaa. Siksi olen päätynyt käyttämään niitä vanhoja omia vaatteita, jotka vielä päälle mahtuvat. Mutta on toki vaatekokoko muuttunut.

Rintaliivit jäi pieneksi aika pian jo raskauden alussa. Olenkin saanut Shock Absorberilta erittäin hyviä ja tukevia liivejä käyttöön, koska kuppikoko on kasvanut jo pariinkin kertaan. Samoin housukoko on suurentunut. Mitkään vanhat farkut eivät mene tällä hetkellä jalkaan, eikä mennyt enää raskauden alussakaan. Veikkaisin, että nyt housukoko on jotain 40:n luokkaa. En ole kokeillut. 😀

2XU:n äitiystrikoot vs 2XU:n normitrikoot

Tällä hetkellä miellyttävimmiltä päällä tuntuu löysähköt vaatteet. Tai ainakin sellaiset, joissa ei saumat paina vatsaa. Housujen pitää olla joko tosi löysät vyötärönauhalta tai sitten sellaiset, että ne saa vedettyä vatsan päälle. Jos vähänkin housun vyötärökaistale painaa alavatsaan, se tuntuu todella tukalalta. Maximekkoja olen nyt kesällä tykännyt käyttää tosi paljon.

Nyt kun on näitä tosi kuumia päiviä, on ollut hankalinta löytää vaatetta niskaan. Sillä ihan koko ajan hiki. Oikeastaan tekisi mieli kekkuloida alasti ja mennä viileään suihkuun koko ajan. Unelmoin tuossa myös eilen, että jos nyt olisi mökillä ja siellä olisi palju – olisin siellä ihan koko ajan.

Samat Biancaneven housut

Imetyspaidoista en ole vielä oikein ottanut selvää. Luulen jopa, että niitä en välttämättä osta. Avonaista toppia vaan päälle! 😉 Mutta imetysliivit/liivejä kyllä meinaan hankkia. Olen kuullut, että Shock Absorberin Zip-mallia käytetään myös imetysliivinä ja sellaiset minulta löytyy. Joten niitä toki meinaan kokeilla. Mutta ihan varsinaisia imetysliivejäkin meinaan tässä joku päivä mennä sovittelemaan.

Kyllä nyt on sellainen olo kropassa, että haluaa pitää vain mukavia vaatteita päällä. Ja varmasti myös synnytyksen jälkeen on sellainen olo. Joten sopivia liivejä ja venyviä tai löysiä vaatteita on tärkeä olla kaapissa. Mitään mikä puristaa tai kiristää ei tee mieli laittaa päälle.

Samat housut

Kävin tänään neuvolassa ja minulta otettiin ensimmäistä kertaa sf-mitta, joka oli normaali. Myös sydänäänet taas kuunneltiin ja höpöteltiin niitä näitä. Paino on kertynyt pompsauksittain, ei ihan tasaisesti per viikko. Joskus viikon 20 tienoilla oli yksi isompi pompsaus ja nyt on tullut toinen. Ja iloisesti täällä mennäänkin jo 8-alkuisissa lukemissa nyt. 😀

Mutta koska kaikki lukemat ja arvot on normaaleja ja hyviä, ei neuvolantäti sanonut painonnoususta mitään. Eilen puhuin äitini kanssa painonnoususta raskausaikana ja hän kertoi, että oli todella iso minua odottaessaan. Ja varsinkin parin viimeisen kuukauden aikana kroppa paisui. Joten luultavasti samoilla meinigeillä täällä tullaan perässä.
Äidilläni oli jäänyt suurin osa painosta jo synnärille, mutta se miten käy minun osalta on vielä arvoitus. 😉

Sama toppi ja samanmalliset + merkkiset housut

***

Tällaisia vaatetusjuttuja tällä kertaa. 🙂 Onko siellä lukijoissa mammat ostaneet paljon äitiysvaatteita vai onko sielläkin menty pääosin vanhoilla jo kaapista löytyvillä?

Ihanaa helteistä tiistaipäivää! <3 Minä taidan painua kylmään suihkuun! 😉

Vietimme eilen tyttöjen iltaa Annan ja Saran kanssa. Monesti kun tapaamme, juttelemme myös jonkin verran bloggaamisesta. Olemmehan kaikki sitä tehneet suurin piirtein saman aikaa, reilut neljä vuotta.

Puhuimme eilen siitä, minkälaisia meidän kolmen blogit oli alussa. Meillä oli jokaisella jonkinlainen elämäntapamuutos käynnissä. Kirjoitimme painonpudottamisesta, treenaamisesta ja omasta elämästämme siinä ohella. Pidimme jokainen hyvin päiväkirjamaista blogia. Silloin sitä pidettiin erikoisena ja jopa rohkeana kirjoittaa omalla nimellä ja kasvoilla niin epäonnistumisista kuin onnistumisista. Meillä jokaisella oli kaunistelemattomia kuvia senhetkisestä kunnostamme ja olimme myös rohkeasti ylpeitä saavutetuista tuloksista, vaikka emme joidenkin silmiin näyttäneetkään sillä hetkellä kuin löysiltä palloilta.

Ajan kuluessa meillä kaikilla alkoi lukijamäärät nousta. Sen myötä jätimme monia juttuja pois blogista, emme halunneetkaan enää kertoa ihan jokaisesta askeleesta ja tekemisestä julkisesti.

Mutta niin tekivät monet muutkin. Samoihin aikoihin alkoi blogibuumi kasvamaan, silloin moni kirjoitti hyvin päiväkirjamaista blogia. Kuvat oli kännykällä otettuja ja postauksissa ei ollut sen kummempaa sisältöä, kuin se mitä oli sinä päivänä syönyt, juonut ja tehnyt. Mutta niistä postauksista tykättiin. Niiden ansiosta meilläkin kolmella ja monella muulla kasvoivat lukijamäärät. Sitä kautta moni meistä Fitfashioninkin bloggaajista alkoi kasvattamaan näkyvyyttään ja tunnettuuttaan.

Silloin paljon luetut ja tykätyt postaukset, mutta silti se päiväkirjamaisuus on nyt häviävä aihepiiri blogeissa. Nykyään postaukset on enenevissä määrin tarkoin suunniteltuja, ajastettuja, harkittuja. Kuvat on järkkärillä otettuja ja kuvankäsittelyohjelmilla paranneltuja. Niin minullakin siis, enkä soimaa ketään. Juttelimme siitä, kuinka bloggaaminen on ammattimaistunut ja sitä myötä myös meillä bloggaajilla on paineita kirjoitusten sisällöstä ja kuvien laadusta.

Itse laitan blogiin sekä järkkärillä otettuja kuvia, että kännykkäkuvia. Harkitsen tarkemmin mitä kirjoitan ja koen silloin tällöin pientä painetta siitä, että mistä pitäisi kirjoittaa. Samaa miettivät Anna ja Sara. Kuitenkin huomattiin, että silloin tällöin tekemämme ”päivä kanssani”-tyyppiset postaukset ovat edelleen hyvin suosittuja, tykättyjä ja luettuja. Miksi niitä on sitten niin vaikea tehdä enää usein?

Ammttaimaisia blogitekstejä verrataan nykyään aikakausilehtien artikkeleihin. Kun kaikki haluavat tietysti kehittyä ja olla parempia työssään, ei tee mieli jäädä laakereille lepäämään ja pistää sitten omaan blogiin niitä pimeitä ja epätarkkoja kännykkäkuvia.
Toisaalta, nykyään kännyköissä on niin hyvät kamerat, että harvoin sitä edes huomaa mikä kuva on otettu kännykällä ja mikä järkkärillä.

Mutta mitä te luulette lukijana, onko blogien päiväkirjamaisuus mennyttä? Vai vieläkö niillekin jutuille löytyy lukijakuntaa? Pitääkö postauksien olla mielummin tarkoin harkittuja artikkeleita? Vai hetken mielijohteesta tunteella kirjoitettuja turinoita? Vai kenties sekamelskaa näistä?

ps. Kävin muuten pidemmän tauon jälkeen taas ottamassa itselleni ripset Helsingin parhaalla ripsientekijällä Anniinalla Beauty Anniinassa. <3  Tykkään ja suosittelen!! <3