Miten valmistautua vauvan tuloon, jos perheessä on koir(i)a?
38
Olemme Tuukan kanssa miettineet monesti, että mitenhän meidän koirat tulevat vauvaan reagoimaan. Geren suhtautuminen on varmasti hyvin lempeää ja pussailevaa. 😉 Pimun käytös mietityttääkin enemmän, koska Pimu on jo muista koirista vähän mustis. Ystäväni vinkkasi minulle hänen tuttavansa, eläintenkouluttajan palveluista ja tietotaidosta. Lähetin viestiä kouluttajalle ja sain erittäin hyviä vinkkejä, miten vauvan tuloon voi varustautua.
Keräsin tähän teille viisi vinkkiä, miten valmistautua vauvan kotiintuloon koiraperheissä. 🙂
- Koiran olisi hyvä tutustua vauvaan hajun perusteella jo ennen vauvan kotiin saapumista. Tähän on erittäin toimiva keino tuoda sairaalasta vauvan tuoksuisia leluja, harsoja, vaatteita kotiin koiralle haisteltavaksi. Niitä voi tuoda useampia ja vaikka jokaisella kerralla kun joku sairaalasta koiran luokse tulee.
- On hyvä totuttaa koiraa vauvan ääniin. Pienen vauvan itku, jokeltelu, nauru tai muu ääntely voi tuntua koirasta hyvinkin oudolta ja jopa pelottavalta, jos koira ei ole ikinä vauvan ääntelyä kotona kuullut. Ääniä kannattaa tuoda mukaan arkeen vähän kerrallaan ja nimenomaan antaa niiden olla vain taustalla, eikä kiinnittää niihin sen suurempaa huomiota. Silloin koirakin pikkuhiljaa oppii näihin ääniin.
TÄÄLTÄ löytyy erilaisia äänipätkiä, mm. tämä Sounds Soothing – baby crying. - Ensikohtaaminen on tärkeä pitää kontrolloituna ja rauhallisena. Ei ole niin väliä onko koirat vastassa kun vauva tulee kotiin, vai tuleeko vauva ensin ja sitten vasta koirat. Tärkeämpää on, että tapaaminen on rauhallinen. Ensitapaamisen pitäisi olla kaikille miellyttävä ja positiivinen kokemus. Koiraa tulisi kehua, jos käytös on rauhallista ja hyvää. Ensimmäiset tapaamiset on hyvä pitää lyhenä.
- On erittäin tärkeää, että koiraa huomioidaan edelleen yhtä paljon kuin ennenkin. Koira voi helposti tuntea olonsa ulkopuoliseksi, jos kertaheitolla kaikki huomio siirtyykin koirasta uuteen tulokkaaseen. Onkin tärkeä muistaa kehua koiraa, antaa sille huomiota myös kahden kesken. Jos koira ei saa huomiota yhtäkkiä lainkaan, voi se yrittää hakea sitä huonollakin tavalla. Jos se tekee jotain kiellettyä, se saa ihmisen huomion – vaikkakin negatiivisena. Mutta koira kokee senkin huomiona ja on tyytyväinen. Siksi hyvästä käytöksestä pitää muistaa kehua ja kiittää.
- Kun vauva alkaa liikkumaan, koiralla tulisi olla turvapaikka. Mikäli koira kokee lapsen äkilliset liikkeet pelottaviksi tai haluaa vaan vetäytyä rauhaan välillä, tulisi sille sallia se. Turvapaikkana voi toimia esim. nojatuoli tai koiran oma peti, mutta sen tulisi olla sellainen johon lapsi ei pääse. Koira, joka jännittää lapsen liikkeitä, saattaa koittaa puolustautua lapselta, jos sillä ei ole paikkaa minne paeta. Konfliktien välttämiseksi tilojen rajaaminen ja selvät pelisäännöt kaikille osapuolille helpottaa arjen sujuvuutta. Kaikki koirat eivät luontaisesti osaa väistää, jolloin se tulee erikseen opettaa koiralle esim. ohjaamalla se omalle ”turvapaikalleen”, kun lapsi lähestyy.
On todella tyypillistä, että vauvan tulo aiheuttaa koirien käyttäytymisessä muutoksia. On hyvin mahdollista, että omistajaansa kiintyneen koiran käyttäytymisessä alkaa näkymään resurssiaggressiivisuuden merkkejä esim. näykkimisenä tai omistajan/vauvan/lelujen tai puruluiden vahtimisena. Usein koira yrittää ensin hakea huomiota omistajiltaan muilla keinoin. Koska omistajat ovat keskittyneitä vauvaan, eivätkä huomioi koiraa enää vanhaan tapaan, koira kokeilee eri keinoja saada omistajan huomio itseensä. Useimmiten huomio on taattu, kun koira murisee tai näykkäisee. Se saa omistajassa aikaan yleensä voimakkaan, koiraan kohdistuvan reaktion ja silloin koira on saanut sen, mitä tavoittelikin. Vaikka huomio olisi negatiivista, se on silti koiralle arvokkaampaa kuin ei huomiota ollenkaan. On siis erittäin tärkeää, että koiraa huomioidaan erityisesti silloin, kun se käyttäytyy toivottavalla tavalla – lepää pedillään, tulee viereen rauhassa, suhtautuu vauvaan rauhallisen tutkivasti jne. Yleensä näissä tilanteissa koiralle palkitsevaa on jo katse ja sanallinen kehu. Tieto siitä, että se on toiminut oikein ja saa jatkossakin näin toimimalla omistajansa huomion.
Kaikkia asioita ei tietystikään pysty huomioimaan etukäteen ja jokainen koira on yksilö. Useimmiten lapsen tulo mullistaa kuitenkin koko perheen arjen, mutta se tasaantuu vähitellen ja kaikki sopeutuvat tilanteeseen. Jos vaikuttaa siltä, että koiran käyttäytyminen ei lähde tasaantumaan muutaman viikon kuluessa vauvan tulon jälkeen ja ongelmia on edelleen tai niitä alkaa ilmetä, kannattaa ottaa yhteyttä ammattitutkinnon suorittaneeseen eläintenkouluttajaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ongelmia on aina helpompi lähteä ratkomaan niiden alkuvaiheessa, kun lähteä muuttamaan jo opittua käytöstä pois.
Kiitos vinkeistä ja tiedoista:
Karita Häkkinen
Eläintenkouluttaja (AT)
KHA Team / Eläinpalvelu Niin kivaa!
***
Miten teillä koiraperheissä ollaan valmistauduttu tulevan pienokaisen tuloon? Tai miten teillä, joilla on jo kokemusta tästä? Kiinnostavaa tietää, miten koirat on reagoineet tai miten siihen valmistaudutaan. 🙂 Kun valitettavasti myös niitä tarinoita on paljon, joissa koirasta on jouduttu luopumaan vauvan tulon jälkeen. 🙁 Ja sitä me ei kyllä haluta, että Pimusta tai Gerestä jouduttaisiin luopumaan. <3
38 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ei kyllä mitenkään. Meillä oli vauvan syntyessä 7 koiraa. Sanomattakin selvää, että laumakuri ja järjestys on aika tiukkaa. Rajat kun on rakkautta..meillä vauva tuotiin kotiin ja piste. Oikeastaan yksikään eläin ei kummemmin reagoinut tai välittänyt. Vasta myöhemmin tuli jokaiselle ominaispiirteet, yksi välttelee, yksi suojelee jne. Ja tällaisessa laumassa koirat ehkä enemmän on vain koiria kuin leimautuu yksinomaan ihmiseen. En siis tehnyt etu- tai jälkikäteen mitään ihmeellisiä valmisteluita.
Oi että! 🙂 Varmasti joo kun on noin monta koiraa, niin laumakuri ja järjestys on oltava. Eikä siellä koiratkaan varmaan niin kovin hämmästele uutta tulokasta, kun on jo muutenkin monta kamua perheessä. 🙂
Vaikka Gerestä on suloinen kuva vauvan petissä, niin tällaisena suht siistinä ihmisenä kauhistuttaa, että eikai koira totu nukkumaan vauvan petissä niin että joudut koko ajan pyykkäämään lakanoita plus kun nyt tottuu siihen, että saa siellä nukkua niin koiran ihmetys sitten kun ei saakkaan enää nukkua pinniksessä 😀
Juu, ei Gere siellä oikeasti nuku. 😀 Se on käynyt pari kertaa vähän ”tsekkailemassa” tuota pinnasänkyä, mutta tullut heti pois. Ollaan vaan haluttu ottaa kuva. 😉 <3
Meillä oli ensimmäinen ongelma vaunut; eli koira yritti purra renkaisiin kiinni vaunujen liikkuessa. Harjoittelin siis tyhjillä rattailla ennen synnytystä koiran kanssa ja aina kun yritti käydä kiinni kurvasin rattailla koiraa kohti; hyökkäily loppui siihen. Mutta näytti varmaan aika hullunhommalta…
Kun vauva tuli kotiin niin ensimmäiset kerrat kun vauva itki niin koira ulvoi mukana hoitopöydän alla; tämä ei kumminkaan jatkunut. Ja kerran kun vauva nukkui eteisessä sisällä vaunuissa ja oltiin normaalisti kotosalla oli koiruus noussut vasten vaunuja ja repi vauvan peittoa pois jolloin vauva oli kääntynyt kasvot patjaa vasten!!! Ei koira siis mitään pahaa halunnut luultavasti vain sen peiton itselleen leluksi mutta tämä säikäytti kyllä meidät.
Myöskin vauvan pitäminen sitterissä lattialla ei onnistunut koska koiruus oli vain niin innokas; piti siis itse olla ihan koko ajan vieressä. Toisaalta kun kun toinen skidi syntyi niin ei onnistunut silloinkaan koska isompi olisi lingonnut pienemmän sitterillä ties minne…
Kun vauva alkoi liikkua hommattiin portteja koiran ja lapsen takia; koira oppi pyytämään huilaamaan portin taakse kun skidi alkoi käydä hermoille. Ja toisaalta portaat oli blokattu pois lapsen turvalliselta alueelta.
Näitä on hyvä miettiä ennakkoon. Samoin lenkkeilytystä yms. juttuja. Ne hoituu yhden lapsen kanssa vielä hyvin mutta sitten jos in useampi lapsi pienellä ikäerolla voi olla aamurumba aika hermoja raastavaa että koira saa tarvitsemansa liikunnan….
Avoimin mielin tulevaan; se selviää sitten aikanaan. Valitettavasti tiedän myös useita perheitä jotka ovat joutuneet luopumaan koirasta vauvan takia vaikka kaikkea on yritetty.
Toi on muuten hyvä vinkki tuo vaunuttelu tyhjillä vaunuilla koiran kanssa! 🙂 Sitä tämä kouluttajakin itse asisassa suositteli.
Ja voi ei!! 😀 En kestä tuota, että koira on ulvonut vauvan kanssa mukana. <3 Hihi!
Tuo sitteri ja koiran innokkuus kuulostaa aika tutulta hommalta. 😀 Eli se voi olla, että täälläkään ei vauva sitterissä sitten paljoa istuskele. Tai saa Gereltä märkiä pusuja koko ajan. 😀
Kiitos kivoista ja hyvistä vinkeistä!
Meillä tuli juurikin tuota kun lapsi oppi liikkumaan niin koira selkeästi reagoi siihen ärähtämällä muutaman kerran. Nyt koiralla on oma paikka mihin lapsi ei pääse ja sinne ei saa mennä häiritsemään. Ns. Yleisissä tiloissa koiran tulee väistää ja siirtyä omalle paikalle jos tuntee olonsa ahdistetuksi. Toki nyt taaperoa kielletään ajamasta isojen lelujen esim.brion kärryn kanssa koiran päälle. Nyt uutena on myös tullut että ensin lapsi rapsuttaa koiraa ja saattaa yhtäkkiä lyödä, tätä pitää valvoa vain tarkasti. Koiraa ja lasta ei saa jättää kahdestaan koska mitä vaan voi tapahtua.
Joo, toi on tosi hyvä kun on sekä lapselle, että koiralle selkeät säännöt. 🙂 Silloin kukaan ei tunne oloa uhatuksi tai hylätyksi.
Ja joo, varmasti pitää tosiaan valvoa, eikä jättää kahdestaan lainkaan.
Moikka! Meillä on kolme koiraa, kaksi suomenlapinkoiraa ja yksi lapinporokoira. Eli kyse ei ole mistään ihan pienistä koirista 🙂 Esikoinen syntyi toukokuussa ja koirat ovat ottaneet tytön hyvin vastaan ja sopeutuneet uuteen tilanteeseen hyvin. Aluksi tietenkin oli hieman ihmettelemistä mutta se tasaantui muutamassa päivässä. Me teimme niin että mieheni toi sairaalasta harson, joka oli ollut vauvan lähellä, koirien haisteltavaksi. Lisäksi mieheni antoi kotiin tullessaam koirien haistella hänet perinpohjin ja antoi paitansa koirien haisteltavaksi, olihan siinäkin vauvan hajua. Me kokeilimme erilaisten youtube videoiden avulla miten koirat reagoivat vauvan itkuun, nauruun ja kiljahduksiin. Tästäkin oli varmaan apua, sillä ensimmäiset kunnon itkut kun tuli olivat koirat ihan rauhakseen. Katselivat kyllä mitä tapahtuu mutta muistaakseni eivät edes omilta paikoiltaan nousseet. Kehumme hyvästä käytöksestä vauvan lähellä. Koirille on opetettu ”nätisti” käsky, joka meinaa sitä että rauhoitutaan. Tämä ollut toimiva etenkin nuorimman koiruuden(reilun 1v) kanssa joka välillä tulee liian innokkaasti kohti moikkaamaan tyttöä.
Odotusaikana meille muutamat ihmiset kauhistelivat että mitä ihmettä, vauva! Ja teillä on kolme koiraakin, mitähän siitä tulee. Heilautimme vain kättä epäilijöille, koska tunnemme koiramme ja meillä ei ollu epäilystäkään etteivätkö karvakorvat ottaisi tulevaa pienokaista hyvin vastaan. Kyllä sitä itse tuntee laumansa parhaiten 🙂
Ihanasti teillä on mennyt! 🙂 Mekin käytetään jo nyt muutamissa tilanteissa tuota ”nätisti” käskyä, niin sitähän voi luontevasti sitten käyttää myös vauvan läheisyydessä.
Musta kanssa tuntuu, että kyllä nää meiän koirat ottaa pikkuisen omaan laumaansa tosi hyvin. 🙂
Meillä on aika sama tilanne eli esikoinen syntynee marraskuussa ja kotona on jo koira. Kaikkiin muutoksiin koira on sopeutunut pienen totuttelun jälkeen, joten vielä olen luottavainen, että kaikki tulee menemään hyvin.
Vauvan itkua koira on joskus haukkunut, joten siihen voisin hieman totuttaa etukäteen. Vaunulenkeille koira on myös tarkoitus ottaa mukaan, joten niihin voisi myös totutella.
Hyvää loppuodotusta 🙂
Joo, tuo vauvan itku on meilläkin sellainen mihin on joskus koirat reagoineet vähän hämmästyen. Mutta ei onneksi mitenkään vihaisesti. 🙂
Hyvää loppuodotusta myös sinne! 🙂
Niin ja nuo vaunut 😀 Suosittelen kanssa jo nyt harjoittelemaan vaunut+koirat yhdistelmää. Meillä kukaan koirista ei varsinaisesti pelännyt vaunuja, mutta siinä vierellä nätisti kulkeminen oli vähä semmosta häsläystä aluksi kun vaunuja ihmeteltiin ja se on ollut tuon nuorimmaisen kanssa ongelma että hihna on pidettävä niin lyhyellä että ei pääse vaunujen eteen, koska sinne yrittää monta kertaa itsensä tunkea. Nyt tosin jo menee paremmin 🙂 Mutta olisi ehkä alkuun ollut helpompaa kun olisi koiria vaunuihin totuttanut 🙂
Joo, tätä täytyy kyllä nyt lähteä joku päivä testaamaan. 🙂 😀
Meillä jo edesmennyt koiruus oli jo ollut tekemisissä vauvojen ja taaperoiden kanssa, kun meille syntyi esikoinen. Veljen lapsia ”suojeli”, koira oli kääpiösnautserimix. Nukkui vauvan vieressä ja jos vieras meni vauvaa katsomaan, niin koirasta näki, että ei oikein tiennyt mitenkä päin pitäisi olla. Oma vauva oli sitten ihan eri asia, kun se käärö oli koko ajan siellä. Selvästi stressasi ja iho tulehtuikin korvia myöden sitten kauttaaltaan. Meni kuitenkin aika nopeasti oikeilla hoidoilla ohi eikä uusiutunut toisen lapsen syntymän myötä! Ihanaa loppuodotusta 🙂
Ihana kuulla, että teillä aikanaan koiran stressi oli mennyt pian ohi. 🙂
Ja kiitos 🙂
Meillä ei ole valmistauduttu mitenkään. Meillä on ollut lasten syntyessä 1-3:een koiraa. Koirat on fiksuja, ne kyllä tietää, että tää on sellanen pieni aarre jota varjellaan <3
Yhden synnytyksen käynnistyssä yöllä vietin ajan koiran kanssa. Se katso tarkasti perään, kun puuskuttelin seiniä vasten. Kuljeskeli pihalla mun kanssa ja odotteli. Ne ymmärtää kyllä monenlaisia asioita, paljon enemmän kuin uskookaan.
Monen oon kullut tehneen tuon harso-tempun, jotta saa vauvan tuoksua etukäteen. Meillä mentiin vaan niin, että kotia tultiin kera pienen. Ei siinä sen kummempaa.
Meillä koirat on vauvan ollessa lattialla yleensä hakeutuneet lähelle suorittamaan tehtäväänsä katsoa pienen perään.
Luota koiriisi, kyllä ne ymmärtää 🙂
Koirat on todellakin fiksuja. <3
Ihana tuo, kun teillä on yksi pitänyt huolta sinusta synnytyksen käynnistyessä. <3
Minä luotan. 🙂
Meillä oli esikoisen syntyessä kaksi labradoria 8- ja 7-v, ja esim. Anoppi kysyi suoraan että mihin te nyt koirat sitten laitatte? Ei laitettu mihinkään. Vanhempi koirista rakastui vauvaan ensisilmäyksellä ja oli tosi tarkka, esim. Jos vauva itki niin tuli heti mua hakemaan, että tee nyt jotain hyvä nainen! Nuorempi koirista oli ilmeisesti pari viikkoa sitä mieltä, että vauva ei kuulu laumaan, ja mietittiin jo joudummeko luopumaan nuoremmasta koirasta… Mutta sitten koira yhtäkkiä rauhottui eikä sen koommin meinannut lapsista oikeastaan yhtään mitään. (Meillä syntyi 3 lasta aika peräkkäin). Meillä koirat ovat aina päässeet pyytäessään kodinhoitohuoneeseen nukkumaan, ja vanhemmiten nuorempi koirista pyysi sinne aika usein. Mutta esikoinen ja tämä vanhempi koira, heidän suhdetta oli ihanaa seurata (tai ei aina niin ihanaa, saman luun syöminen tms.), ja vanhemmasta koirasta luopuminen oli sitten todella rankkaa, esikoinen oli silloin 5-v. Kaikki voi mennä myös oikein hyvin!
Voi että. <3 Ihania nämä jutut. Koirat on kyllä niin ihania ja me ainakin uskotaan täysillä siihen, että kaikki todellakin voi mennä myös oikein hyvin 🙂
Uskoisin että useimmissa tapauksissa koiran ja vastasyntyneen yhteiselo ei tuota suurempia ongelmia mutta kun vauva lähtee liikkeelle ongelmia saattaa tulla. Meidän maailman kiltein russeli suhtautui vastasyntyneeseen innokkaan lempeästi ( ja makoilivat vierekkäin valvonnan alla, ilmankos lapsemme on ollut harvinaisen terve? terveisiä vaan hygieniafobisille). Ongelmia tuli kun vauva alkoi kontata ja tuolloin kiltti koiramme ärähti vauvalle pari kertaa. Siinä mielessä toi viimeinen ohje minkä saitte kuulostaa tosi järkevältä. Nykyään kun muksumme on jo 5- vuotias ovat maailman parhaat kaverit ja koira jaksaa tosi kärsivällisesti olla mukana pojan leikeissä.
Joo näin se varmasti on, että se liikkeellelähtö on koirasta varmasti ”jännempi” ja ihmeellisempi juttu kuin vain se nukkuva, kakkiva ja itkevä pötkö. 😀 <3
Pakko vielä kommentoida tuosta h- hetken lähestymisestä. Meillä siis koira vahti mua ihan hulluna vimeiset päivät ennne h- hetkeä; tyyliin kun jätti pesun jälkeen kylppäriin kuivumaan niin puri ovenkarmit kun joutui minusta eroon eikä saanut huolehtia. Yöt huuti ja ulisi jos ei päässyt sängyn viereen vahtimaan; eli selkeästi aisti että jotain on tapahtumassa. Voihan se vain olla että esim. hormitoiminnan muutokset odottajassa ennen synnytystä ovat koiran nenään niin jotain poikkeavaa että se liimautuu kylkeen. Kun aika helposti tavalliset perhekoiratkin reagoivat esim. diabeetikoiden alhaisin sokereihin.
Oih <3 Nää on niin ihania juttuja mun mielestä. Se on ihan uskomatonta miten paljon koirat aistii asioita ja haluaa huolehtia. <3
Meidän hauvavauva otti erittäin hyvin vauvan vastaan. Ei mitään ongelmia, ennen kuin vauva lähti liikkeelle. Sitten koiramme alkoi stressaantua. Se alkoi pelkäämään vauvaa, sillä vahtimisesta huolimatta vauva pääsi aina välillä vetämään sitä turkista. Tilanne vain paheni kun vauva kasvoi, oppi kävelemään ja kiipeilemään. Asuimme pienessä asunnossa jossa koiralla ei ollut mitään pako paikkaa, joten ennen pitkää meidän oli pakko luopua koirasta sen oman hyvinvoinnin takia. En usko että ylitsepääsemättömiä ongelmia olisi tullut meille jos olisi ollut mahdollisuus rajata vaikka yksi huone mihin koira olisi päässyt rauhaan halutessaan.
Joo, tuo liikkuminen on varmasti hauvalle stressaavampi tilanne kuin se, kun vauva tulee kotiin.
Pitää vaan yrittää sitten järkätä jokin oma tila hauvalle. 🙂
Moikka!
Meillä on saksanseisoja ja kääpiösnautseri. Isompi on aina ollut dominoiva muita koiria kohtaan, mutta ihmisten kanssa kuin sylivauva. Pienempi taas pelkäsi ennen lapsia ja näykki tuttujen lasten leluja.
Ensimmäisen vauvan saatuamme mieheni kuljetti sairaalasta kotiin juurikin vauvan tuoksuisia riepuja.
Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui heti eteisessä vauvan ollessa turvaistuimessa. Isompi murisi turvaistuimelle mutta tuli sitten varovasti nuuhkimaan uutta tulokasta. Pienempi tais vaan touhottaa vieressä ja yritti nuuskia:).
Siitä se arki sitten lähti. Ei ollut ongelmia. Koirat eivät ole koskaan saaneet olla sohvilla/sängyillä joten tiesivät jo paikkansa. Käppänäkään ei ole moksiskaan lapsista vaikka painuessa saattavat tarttua viiksistä kiinni. Lapsille on opetettu ettei nukkuvaa koiraa saa häiritä. Meillä myös kaksivuotias esim.tykkää antaa koirille ruokaa ja karvaturrit eivät aloita syömään ennen lupaa. Koiramme eivät myöskään yritä ottaa käsistä ruokaa vaikka ovatkin ahneita;).
Uskon että teilläkin homma menee hyvin. Koirista on kiva päästä ulkoilemaan vaunujenkin kanssa ”isommalla laumalla”.
Ihania teiän koirat! <3
Mä uskon kanssa, että meilläkin se arki siitä vaan sitten lähtee rullaamaan. 🙂
Hei! Tähän postaukseen ihan liittymätön asia.. Onkohan teillä milloin alkamassa safkat kuntoon-valmennus? 🙂
Laitathan meiliä Tuukalle osoitteeseen: pttuukka@gmail.com 🙂
Meillä on kaikki koirat (4 kpl) olleet hyvillä mielin vauvasta ja meilläkin yksi narttu ei tykkää lapsista eikä juuri ulkopuolisista koirista, hän on yllättänyt kaikki… Oikein äiti koira. Sitten kun sille riittää niin siirtyy rauhallisempaan paikkaan. Heti annettiin kaikkien haistaa, tarjosin pyllypuolta koirille ja kaikki sai nuuskia vauvan takapuolta. 😀 Pari vähän innokkaampaa, mutta tosi kivasti ovat kaikki olleet.. Silloin vähän täytyi komentaa kun yritettiin kaikki änkeä syliin kun imetin… Mun mielestä pitää antaa niiden silti olla paljon lähellä ja käydä lipomassakin vauvan nassua, jos aina komentaa pois tai ei anna ikinä nuolaista niin ei sekään ole hyvä juttu. Juuri yhdessä kaveriperheessä kiltti koira annettiin pois kun se stressasi ihan hirveästi sitä että aina kun meni vauvan lähelle ”hus pois, ei nuole” ymym. Meillä likka oli ainakin terveenä kun eleli koirien ympärillä, tottui kaikkiin ääniin, ei pelästy mitään pieniä haukkumisia… Nyt siis jo 2 v tirppana ja sellainen koirakouluttaja että 😀 On selkeästi hänellekin tärkeitä koirat, halii ja pussaa… Toki komentaakin jos just tallotaan joku hyvä leikki. Aina kysyy missä haukut on jos ei olla kotosalla… 😀 Hyvin se menee, luottakaa itseenne. 🙂
Oi, ihana äiti-koira! 🙂 Se on kanssa sellanen mitä ollaan mietitty, että meiän Pimu saattaa ottaa roolikseen. <3
Ja munkin mielestä pitää antaa koirien olla lähellä ja vähän lipoakin välillä. 😉 Vauvahan on yksi niiden lauman jäsenistä. 🙂
Olennainen seikka on, että se koira on koulutettu ja hanskassa jo ennen kuin vauva tulee. Täyspäinen ja oikein kasvatettu koira kyllä sopeutuu lapseen. Itse en tehnyt yhtään mitään erityistä valmistautumista kun vauva tuli. Turvakaukalossa annettiin haistella kun tultiin kotiin, ja siitä sitten ihan normiarkeen. Koiralle opeteltiin, että lapsen huoneeseen ei ole asiaa, ja lapselle opetettiin sitä mukaa kun kasvoi, että jos koira menee omalle pedilleen, niin sinne ei mennä koiraa sörkkimään. Samoin pyrittiin opettamaan lapselle, että kun koira syö, sen annetaan syödä rauhassa, mutta toisaalta varmistuttiin myös siitä, että jos lapsi menee ottamaan koiralta vaikka luun suusta, niin se onnistuu ongelmitta.
Ongelmia tulee varmasti helpommin, jos koira on ollut ”lapsen korvikkeena” ja tottunut saamaan kaiken huomion. Jos koirasta joutuu lapsen takia luopumaan, niin kyllä se luopumisen syy löytyy sieltä ihmisestä, ei ole osattu tai viitsitty kasvattaa koiraa oikein.
No näinhän se on. Koulutetut koirat on helppo kouluttaa mihin tahansa uuteen tilanteeseen.
Hah, meidän sileäkarvainen noutaja vaan haisteli molemmat lapset, muutama lipaisu ja viereen vahtimaan. Kun parku pääsi, koira siirtyi toiseen huoneeseen ja palasi kun itku loppui ? naurattaa kyllä nyt ku muistelee ja miettii!
No siellä on kyllä ihanan helposti sujunut 🙂
Meille tuli avioero odotuksen alussa ja minulle jäi meidän puolivuotias porokoira.
En pahemmin valmistanut koiraa vauvaan, vaan erossa minusta oloon. Raskauden puolenvälin tienoilla koira alkoi kyläilemään luottohoitajalla joka oli luvannut koiran ottaa luokseen heti kun on tarve ja täten pedattiin koiralle hyvä suhde hoitajaan.
Odotusaikana haasteita toi väsymys koska ei ollut sitä toista kuka olisi koiran lenkittänyt. Tällöin jo keksittiin omat tavat pitää koira aktiivisena erilaisilla älyleikeillä (herkkujen piilotus, temput jne) ja kerran päivässä käytiin koirapuistossa purkaamassa energiaa.
Synnytys alkoi ja koira meni hoitoon jossa oli yhteensä 2 viikkoa ( vauva oli viikon sairaalassa). Paluu kotiin hoidettiin niin, että olin vauvan(ja vaunujen) kanssa ulkona odottamassa. Tällöin vauva oli turvallisesti vaunuissa ja sain keskityttyä ottamaan koiran vastaan pitkästä aikaa. Käytiin kävelyllä ja samalla koira sai haistella vauvaa vaunuista.
Sisällä tilanne oli hyvinkin rauhallinen.
Koiran kanssa kaikki meni hyvin niin kauan kun olin kotona, ehdittiinhän me pelata meidän älypelejä päiväuni-aikoina ja käydä monta kerta päivässä pitkillä lenkeillä sekä siellä koirapuistossa vauvan nukkuessa vaunuissa puiston ulkopuolella. Pidin kuitenkin joka viikko vähintään yhden päivän jolloin oltiin vauvan kanssa koko päivä poissa ettei koira totu siihen, että ollaan aina kotona. Muutenkin esim kauppareissuilla ei pidetty kiirettä, vaan saatettiin käydä ystävien luona kahvilla ym.
Haasteet alkoivat vasta kun palasin työelämään ja lapsi aloitti päivähoidossa. Lenkit muuttuivat lyhyiksi, ja oli taas pitkät päivät koira yksin kotona. Illalla tottakai aikaa meni kodinhoitamisee sekä lapsen eikä vaan yksinkertaisesti kädet revenneet joka suuntaan. Eivät ne olisi revenneet parisuhteessakaan jos molemmat olisivat olleet töissä. Mutta tällöin tottakai koiralle olisi riittänyt enemmän huomiota.
Kipeän päätöksen tein ja luovuin koirasta, koska alkoi oireilemaan (mm karkaamaan). Koira sai upean kodin, ja itse uudet ystävät. Koiraa näemme edelleen ja suhde on säilynyt meillä kolmella – minulla, lapsella sekä koiralla. On ihana huomata kuinka koira rakastaa uutta perhettään ja heillä on aikaa.
Vaikka kirpaseehan se. Joka kerta 🙂
Voi kurjuus. 🙁
On varmasti ollut raskas päätös, mutta iso hatunnosto kun olet sen pystynyt tekemään. Koiralla on varmasti nyt ihana olla siellä uuden perheen luona. Ja super ihanaa, että saatte lapsen kanssa kuitenkin koiraa edelleen nähdä välillä. 🙂