All good everything.. vaiko sittenkään?!
30
* sis. mainoslinkkejä
On tää kyllä sellainen juttu, että päivä päivältä lähemmäs laskettua aikaa kun mennään – ei pyöri mielessä oikeastaan mitään muuta kuin synnytys ja vauva. Mutta ihmekkös tuo.
Musta tuntuu, että tää mun blogi on muuttunut ihan mammablogiksi, mutta toisaalta eipä tässä nyt mitään leuanvetotreenivinkkejä pysty repäisemäänkään tällä hetkellä. 😀 Joten näillä mennään vielä hetken aikaa. Mutta myönnän kyllä, että ihan superisti odotan jo sitä, kun pääsen taas tekemään treenipostauksia ja ennen kaikkea treenaamaan sitten kun kroppa siihen luvan antaa.
Miten mun raskaus on sujunut nyt loppua kohden? Hankalasti. Ei oo all good everything enää. Tai on välillä. On päiviä kuin olisin uudestisyntynyt, mutta ne on enää harvassa. Nyt päivät menee valaan lailla tallustaen ja könkäten. Odotan perjantaita kuin kuuta nousevaa, kun mammaloma alkaa. Normaali käveleminen on hankalaa, maha kovettuu vähän väliä ja harjoitussupistukset on mukavana seurana.
Olen oikeastaan ihan Tuukan armoilla. Mutta onneksi Tuukka on maailman paras tuki ja apu. Iltaa kohden olo käy aina tukalammaksi. Välillä tuntuu vahvastikin siltä, että vauva tekee tuloaan jo kovalla vauhdilla. Maha on laskeutunut jo alemmas ja nämä monille tutut sukkapuikkokivutkin on alkaneet näyttäytyä. Mitään tavaraa, kenkiä tai yhtään mitään minkä sijainti on lattiatasossa on äärimmäisen hankala saada omiin kätösiin. Kömpelyys vaan lisääntyy ja maha senkun kasvaa. Onneksi osaan noukkia tavaroita maasta varpaillani. 😀
Yöunet on katkonaisia ja huonoja. Minä, joka rakastan nukkumista, odotan nykyään öitä kauhulla. Kuinka huonosti tänä yönä nukun, saankohan nukuttua yli 3h pätkää tällä kertaa, puutuukohan kädet taas tai alkaako pakaroita jomottamaan.. Eikä!! En kai valita?! Kai tässäkin jotain positiivista on?
No itse asiassa on. Esimerkiksi se, että meidän naisten kropat on niin fiksuja, että ne valmistavat meitä jo raskauden aikana synnytyksen jälkeisiin yöheräämisiin. Onhan se älytöntä! Mutta oikeastaan sen vuoksi jo nyt katkonaiset yöunet on tuttu juttu. Ja se, kun olo käy näin tukalaksi loppuviikoilla, tulee luonnostaan oikeasti se olo, että toivoo synnytyksen tapahtuvan pian. Pelko synnytystä kohtaan vähenee. Ainakin tässä osoitteessa.
Yöllä kun hyvää nukkuma-asentoa ei tunnu löytyvän, niskat jumittuu ja ihana päänsärky onkin lähes päivittäistä tällä hetkellä. Kun buranaa ei saa syödä ja panadol ei ihan hirveästi auta – on päänsärky mukava kaveri, johon on vain totuttava. Mutta miten ihanalta se sitten tuntuukaan synnytyksen jälkeen, kun saa nukkua mahallaan. Edes sen kolme tuntia. Tai vaikka tunnin.
Vauvan liikkeet ei ole enää mitään pieniä kepeitä hipaisuja. Vaan jokaisella venytyksellä tai potkulla jota vauva tekee, tuntuu kuin napa repeäisi kahtia. Maha venkuilee puolelta toiselle, mutta on ihana tietää vauvan olevan kunnossa liikkeiden perusteella. Hiljaisemmat päivät onkin sitten henkisesti vaikeampia. Ja silloin sitä pelkää milloin kohtukuolemaa ja milloin raskausmyrkytystä.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen raskaus on sujunut hyvin. Olen jaksanut näin pitkälle olla töissä reippaana ja peilistäkin on katsellut suhteellisen ”ei-turvonnut” naama ja kroppa. Ellei tuota keskivartaloa lasketa mukaan. 😉
On ollut kyllä ihanaa luksusta näiden ei niin mukavien raskausvaivojen rinnalle se, että on voinut vähän hemmotella itseään ripsillä ja hiushommilla.
Ripsipidennykset on olleet oikeasti ihan helpotus myös raskauden aikana, koska välillä on ollut niitä aamuja jolloin ei todellakaan oman naaman ehostaminen ole kiinnostanut pätkääkään. Ripsiä olen käynyt edelleen huoltamassa Beauty Anniinassa, jonne palaan sitten ehdottomasti taas ennen ristiäisiä. Siihen asti meinaan nyt pitää ripsitaukoa.
Hiuksiin kävin laittamassa tänään vähän lisää pituutta.. 😉 Ihanan ystäväni Lauran luona Kurvi Hair Premieressä. Oon ihan onskuna näistä! <3 Vaikka tykkäänkin välillä lyhyemmistä hiuksista, on jotenkin ihana kun nyt saa hiukset taas kiinni! Ja onhan nää nyt ihan super nätit!!
Sekä ripsien, että hiusten kanssa on ihanaa kun on löytänyt ne luottotyypit ja niitä en kyllä vaihda.
Kuvien äitiysmekon tilasin TÄÄLTÄ.
***
Ellokselta saa nyt 40% alennusta kalleimmasta tuotteesta! Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Alennus on voimassa 20.10.2016 asti ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin ja tilaajaetuihin, ale- ja kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä Ei alennusta -tuotteisiin.
Koodilla: 340502
Elloksella on myös tervetuliaistarjous vielä käynnissä! 50% alennusta tilauksesi kalleimmasta tuotteesta + säästät toimituskulut! Edut koskevat vain uutta asiakasta ja uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Edut ovat voimassa 30.9.2016 asti, ja ne voi käyttää vain kerran. Säästät normaalipaketin toimituskulut (norm. 5,20). Tili- ja laskuasiakkaan toimitusmaksu ilman toimituskuluja 0,-/tilaus, käteisasiakkaan 2,90/tilaus. Etuja ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä Ei alennusta -tuotteisiin.
Koodilla: 345418
Elloksen sivuille pääset TÄSTÄ! 🙂
***
30 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kivat uudet hiukset ja mukavaa itsensä hemmottelua vielä näihin viime metreihin kun muuten tukalaa oloa pukkaa. Omaatko jotain vartalotyynyä tai imetystyynyä? Musta se oli tosi hyvä nukkumakaveri ison masun kanssa. Oi jänniä aikoja, kun ei tiedä että meneekö vielä pari viikkoa vai reilu kuukausi. Meidän marraskuinen15, joka syntyikin lokakuussa täyttää jo siis hetken päästä vuoden :O
Kiitos! 🙂
Joo, mulla on sellanen pitkä pötkylätyyny, käytän sitä kyllä öisin. Mutta se ei aina tunnu auttavan 🙁
On tosi jänniä aikoja! Todellakin se voi tulla jo vaikka parin viikon päästä. Huiii <3
Fiilis on sama. Kaikim puolin. Tsemppiä sinne! . T. Yks toinenlöntystäjä 35+0.
Kiitos! 🙂 Ja tsemppiä myös sinne! <3
Kiva lukea blogiasi, jonka löysinkin vasta raskauden myötä! samoja tunteita täälläkin läpi käydään! 🙂 ajattelin vielä puolenvälin tienoilla jolloin juoksulenkkejä tein, etten varmasti ala narisemaan ”pikku seikoista ja säryistä” mutta Kuinkas ollakaan ? elämä nyt vain sattumoisin pyörii tällä hetkellä päivittäin vaihtuvien tuntemuksien ja voinnin mukaan vielä hetken ajan. Ja se on todellakin ok! Tsemppiä sinulle loppuraskauteen, olet todella kannustava ja värikäs ihana persoona ! ? -pikkupimutulossarv31
Elämä todellakin pyörii nyt erilaisten vaivojen ja tuntemusten ympärillä. 😀 Ja se on ok!
Kiitos! <3 Ja tsemppiä sinne myös!
Vähän saa valittaa. Itse olin esikoisen kanssa yksin melkein 6kk ennen toisen synnytystä kun mies oli reissutöissä. Itkettiin iltapuurolla kilpaa. Liitoskipuja oli ja ison mahan kanssa yksi vuotiaan nostelu oli aikamoista jumppaa. Yöt meni valvoessa omien kipujen kanssa ja päivät poikaa hoitaessa. Nyt haluaisin kolmannen lapsen vaikka molemmat on vielä alle 2V. 😀
Mutta kyllä me äidit jaksamme ja kestämme. Kuuluu asiaan ja elämään. Nauti ”viimeisistä” hetkistä yksin. Elämäsi tulee mullistumaan <3
Vähän saa välillä valittaa.. 😉 😀
Hurjan kuuloista ollu siellä teillä. 🙁 Mutta näköjään aika kultaa muistot! 😉
Mulla oli myös vaikea loppuraskaus ja en jaksanut juuri mitään ja odotin vain synnytystä ja vauvan tuloa? voimia loppuviikoille?
Joo sitä täälläkin odotellaan. 🙂 Kiitos <3
Täällä samat tuntemukset, mukavana mausteena kolmen vanha esikoinen jatkuvaa aktiviteettia vaatimassa eli ei paljon lepäillä.. ? Lomalla saat sitten nukkua päivälläkin hyvällä omallatunnolla! Itse olen raahautunut vielä uimahallille, vedessä ei olo ole kuin norsulla ja liikunta auttaa turvotuksiinkin. Täällä viikkoja 35 myös. ?
No ei varmasti tosiaan paljon lepäillä siellä pikkuisen perässä. 😀
Vitsit, mä oon miettiny tota uintijuttua tosi monta kertaa. En tiedä miks en oo saanu mentyä.
Loppuraskaudesta vaivannut iskias-särky oli esikoista odottaessa ihan yhtä helvettiä..samoin ne harjoitus-supparit ? Kun olin synnytyssalissa saanut neidin puserrettua maailmaan, oli yksi ensimmäisistä ajatuksista se, että vihdoinkin pääsen liikkumaan normaalisti ilman kipua ?
Oi, iskias-särky on varmaan ”tosi” kiva kaveri.. 🙁 Mä luulen, että mullakin on toi sama ajatus sitten. 😀
Täällä menossa rv37 ja vähän kyllä pisti hymyilyttämään nuo vaivat, kun itsellä just samat asiat tullu tutuksi viimeisen parin viikon aikana. Tähän asti selvinnyt oikeastaan oireetta koko raskauden.
Ja varaudu mammalomalle jäädessä, että päivittäin tulee yhtäkkisiä energiapuuskia, jolloin on pakko kontata luutun kanssa lattialistoja, siivota kaappeja tms. Ja Kohta taas makaa sohvalla voivotellen ? Tsemppiä viimeisiin viikkoihin!
Mullakin meni tosi pitkään vaivatta. Tai no alun huonovointisuus kesti 3kk.. 😀 Mut sen jälkeen. Nyt onkin sit aikamoista vaivaa. Haha.
Joo, oon kuullut noista energiapuuskista! 😉 Niitä odottaen!
Kiitos <3
Mulla loppuraskaus meni siinä mielessä hyvin et liikuin loppuun asti suht sujuvasti ym, mut noi yöt!! Muistan. Joka paikkaan kolotti ja mikään asento ei ollu hyvä. Kylmäpussit ja imetystyynyt ja kaikki siellä sängyssä apuna, silti nukahtaminen oli vaikeeta ja taisin joskus kontalleenki nukahtaa kun oli vihdoin joku ok asento. Todellaki nukuin sitten vauvan kanssa paremmin vaikka herättelikin öisin. Mä en muuten pystyny alkuun synnytyksen jälkeen nukkuu mahallaan, kun rinnat oli niin pinkeet ja arat maidosta.. Mut kai se meni ohi suht pian, en muista enää 😀
Nauti silti viimesistä hetkistä, en sanois niinkään et yksinolosta vaan ylipäätään siitä odotuksen tunteesta – sulla on varmasti edessä elämäs hienoimmat hetket, ainakin yks hienoimmista. Musta se synnytys ja päivät sairaalassa sekä ekat päivät kotona oli jotenkin maagisen ihania, eikä niitä voi koskaan elää uudelleen. Onneks muistot säilyy <3
Mä oon kuullut tosi monelta, että nukkui paremmin sitten vauvan kanssa 😀 Vaikka toki yöheräämiset oli mukana, mutta silti.
Ja yritän nauttia. 😉 Eiköhän sitten ens viikosta kun alkaa mammis, ni pysty ihan eri tavalla nauttimaan. 🙂
Joo ei voinut heti nukkua mahallaan kun minuuteissa alkoi jomottaa ja tunsi kuinka semmoinen tulehdus patti alkoi tulla. Tämän olin jo unohtanut; aika kultaa muistot näköjään.
No sitten joskus ainakin. 😀
Uskallatko värjätä hiuksia ja ottaa ripsiä raskaanaollessasi?
Ripsissä on käytetty allergialiimaa ja hiuksia ei oo värjätty tyveen asti. Joten juu, olen uskaltanut. 🙂
Toivon että sulle käy sama kuin minulle useammassa raskaudessa. Viimiset viikot olo oli jo helpompi kun vatsa kunnolla laskeutui eikä painanut hengitystä niin kovin. Ja tuosta buranasta.. Itse olen kyllä sitä syönyt aina, kun panadol ei auta minullakaan. Ja lääkärin kanssa olen puhunut asiasta, hän sanoi että voi käyttää kun pysyy kohtuudessa eli ei mitään 800mg kerralla. Migreeniin olisin kuollut jo..?
Tsemppiä loppuun?
Oi, mäkin toivon! 😀 Oon kanssa kuullut, että burana on sellainen mitä joskus lääkäri jopa määrää raskausajan migreeniin.
Kiitos 🙂
Meillä mies oli sitä mieltä, että mä olen kirjoittanut tämän 😀 Eli aamen vaan!
Haha! 😀 Aika hyvä!
Itse odotin myös esikoisen loppuodotuksessa synnytyksen jälkeistä aikaa, kun voisi nukkua taas mahallaan. Niin voisi. Mutta, kun ei voikaan. Maito, kun alkaa nousemaan niin ei siinä kauhean paljoa tee mieli saati sitten voi nukkua mahallaan. Ihan vinkkinä, ettei tule sellaista pettymystä kuin allekirjoittaneelle. 😀
Tsemppiä lopuodotukseen ja voimia synnytykseen ja vauva-arkeen! <3
Juu, näin olen kuullut. 🙂 Enkä itse asiassa nyt ihan mahallaan tykkääkään nukkua, enemmänkin tuo lause oli sellainen, että sitten ei ole enää maha ”tiellä”.
Kiitos <3
Suosittelen osteopatiaa jomotusten, puutumiseen ja särkyjen hoidossa. 🙂 On auttanut minua jo kahdessa raskaudessa.
Joo, osteopatia on ihan parasta! 🙂 Olenkin käynyt sekä alkuraskaudesta, että nyt loppuraskaudesta osteopatiahoidossa.