Tiistaina tapasin 08.45 Iltalehden Ilona-liitteen toimittajan Kampin Motivuksessa. Hän oli ottanut minuun yhteyttä, että tekisi mielellään työpäivästäni juttua viikonlopun Iltalehteen. Joten hän kulki matkassani aamusta iltapäivään.

Kun treenit Motivuksessa oli tehty, suuntasimme meille kotiin. Kotona työpäivä jatkui Tuukan kanssa muutamia juttuja läpikäyden ja blogia kirjoittaen. Toimittaja seurasi mukana. Kun sitten päätettiin päivä lounaan merkeissä – toimittaja vielä haastatteli minua. Hän esitti monia kysymyksiä, joihin vastaus minulta ei tullut ihan liukuhihnalta.
Yksi niistä oli tämä: Miten raskaus on muuttanut sinua ihmisenä?

Muistan kuinka helmikuussa positiivisen raskaustestin tehtyäni oikein uhmakkaasti mietin ja toitotin ääneen, että tämä ei tule muuttamaan minua yhtään! Että minusta ei tule mitään äityliä, vaan minä olen ikuisesti sama Monna, niin raskaana, äitinä kuin kaikissa muissakin jutuissa. En edes oikeastaan tiedä, miksi niin kovasti olin muutosta vastaan. Mitä siinä pelkäsin?

Liittyikö pelko ulkonäköön tai sen menettämiseen? Vai vaan luonteeseen?

Pelkäsin luultavasti niin ulknonäköön, kuin luonteeseenkin liittyviä asioita. Olin jotenkin kovin itsenäinen, uraa tekevä ja paljon treenaava, henkisesti vahva nainen. Pelkäsin kuitenkin siellä vahvuuteni alla jonkinlaista kontrollin menettämistä.

Kuitenkin nyt raskauden loppumetreillä ja tuon ihanan toimittajan esittämän kysymyksen myötä huomaan, että muutosta minussa todella on tapahtunut. Ja vaikka suurin muutos muille näkyykin jättimäisessä masupallossa, on se muutos itselleni tapahtunut pään sisällä.

Olin luullut olleeni itselleni jo kovin armollinen. Mutta vasta nyt huomaan, että moni ennen tärkeäksi luokittelemani tai kokemani asia on menettänyt arvoaan. Armollisuus oman ulkonäön, liikunnan ja syömisten kautta on kasvanut. Sillä ei ole enää merkitystä lähdenkö kauppaan meikittä tai onko minulla samat vaatteet useampana kertana saman viikon aikana päällä. Niinpä.

Syömisten kanssa olen ennenkin ollut sitä mieltä, että turhat ääripäät ei sovi minulle. Toki jotkin ruoka-aineet on sellaisia, joita on ollut pakko vältellä niiden aiheuttamien vatsakipujen vuoksi. Nyt olen huomannut, että ajattelen vielä avarammin. Ei se ole niin tarkkaa syönkö joskus tuotteita, joihin on lisätty sokeria eikä se ole niin tarkkaa jos ihan kaikki mitä turpaani pistän ole gluteenitonta tai maidotonta. Olen huomannut myös mahani siedättävän paremmin erilaisia ruokia.

Olen miettinyt, että miksi olen aiemmin niin kovasti halunnut pysyä tietyssä kunnossa fyysisesti. Olen tajunnut määritelleeni itselleni tietyn ulkonäön, jossa minun on pysyttävä – tai olen huono esimerkki asiakkailleni. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että ei se jos pt ei ole ihan täydessä tikissä 365 päivää vuodessa tarkoita sitä, etteikö hänen ammattitaitonsa olisi edelleen ihan yhtä hyvä.
Haluan toki päästä raskauden jälkeen takaisin hyvään kuntoon, mutta syy siihen on se, että haluan päästä taas harrastamaan akrobatiaa ja muita ihania lajeja. Ei se, että minun pitäisi näyttää joltain tietyltä tietyn ajan kuluessa synnytyksen jälkeen. Toki ulkonäkö edelleen merkitsee minulle – enkä halua homssuisena kulkea sinne tänne tai päästää itseäni rupsahtamaan. Fyysinen hyvinvointi on kuitenkin iso osa henkistä hyvinvointia – ainakin itselleni.

Jos voisi käyttää sanaa ”easy going” – olisi se aika kuvaava sana siitä miten näen itseni nyt. Ja sitä se ei todella ollut aiemmin. Tai oli hetkittäin, mutta ei läheskään aina.

Olen myös tullut itsevarmemmaksi. Jonkinlainen lempeys niin itseäni kuin muitakin kohtaan on lisääntynyt. Huomaan, että vaikkapa jotkin negatiiviset kommentoinnit ei oikeastaan enää hetkauta ollenkaan. Toki saatan hetkellisesti kiukustua jostain, mutta kuitenkin ymmärrys siitä, että meitä on täällä moneen junaan on vain kasvanut. Eikä niillä muilla junilla ole oikeastaan mitään merkitystä minulle. Kunhan pysyn oman junani kyydissä, jossa on minulle tärkeitä ihmisiä ja asioita kyydissä. <3 Ja vaikka välillä meinaisin tippua kyydistä, niin pääsen aina takaisin. Ei kaikkea tarvitse pystyä kontrolloimaan.

ps. Lauantaina 24.9 ilmestyvässä Iltalehden viikonloppunumerossa löytyy tämä haastattelu kuvineen päivineen. <3

* Kaupallinen yhteistyö: Valio PROfeel

Sain pari viikkoa sitten Valiolta ison paketin uusia PROfeelin jauheita testiin. Aika nopeasti sieltä löytyi oma suosikki – nimittäin mansikkainen proteiinivälipalajauhe! <3 SLURPS!!

Valio PROfeel® proteiinivälipalajauheesta voi siis tehdä juotavaa tai syötävää välipalaa helposti. Se on tosi hyvä valinta esimerkiksi palautusjuomaksi treenin jälkeen, koska se sisältää proteeinin lisäksi hiilihydrtaattia. Jauhe sekoittuu nesteeseen helposti vaikkapa vispilällä, haarukalla tai ihan vain shakerilla. Minun suosikkimaun mansikkaisen lisäksi sitä on myös suklainen maku. Yksi desilitra (50 g) jauhetta sisältää noin 22 grammaa maitoproteiinia ja saman verran hiilihydraattia. Tämä on myös ensimmäinen laktoositon proteiinijauhe suomalaisesta maidosta.

Meillä kotona on tosiaan tuo mansikkainen maku mennyt melkeinpä jo loppuun, niin herkullista se on. Olen lisännyt sitä smoothien sekaan ja jugurtin sekaan. Myös veteen sekoitettuna se on hyvän makuista. Välillä itselläni välipalojen kanssa on vaikea miettiä, että mistä saisi sen proteiinin siihen lisättyä, koska maitorahkaa en enää oikeastaan syö ollenkaan. Se ei vain sopinut mahalleni. Nyt tämän proteiinivälipalajauheen ansiosta on taas ollut todella helppo keksiä proteiinipitoisia välipaloja. 🙂

Valio PROfeel® heraproteiinilisät ja proteiinivälipalajauheet sopii kaikille, jotka haluaa terveellisiä välipalavaihtoehtoja tai tarvitsee lisää proteiinia ruokavalioon. Ja yksi mikä näissä uusissa Valion jauheissa onkin erityinen plussa on niiden sopivuus myös raskauden ja imetyksen aikana! Turvallisin mielin olen siis voinut näitä nyt jo käyttää. 🙂 Raskaana olevilla ja imettävillä naisilla onkin suurentunut proteiinin tarve. Proteiinin tarve kasvaa erityisesti raskauden kahden viimeisen kolmanneksen aikana.

Proteiinia suositellaan nautittavaksi noin 10–20 prosenttia koko päivän energiantarpeesta. Aikuisella se tarkoittaa tavallisesti 1,1–1,3 grammaa painokiloa kohti päivässä. Proteiinin tarve vaihtelee elämäntilanteen ja aktiivisuuden mukaan ja voi olla jopa kaksi grammaa painokiloa kohti päivässä. Monesti paljon treenaaville suositellaankin, että se proteiininsaanti olisi 1,5 – 2,0 grammaa per painokilo per päivä. Proteiini on treenaajien lisäksi todella tärkeää painonhallitsijoille/pudottajille, ikäihmisille, raskaana oleville ja imettäville. Proteiini ei juuri varastoidu elimistöön, joten siksi sitä tarvitaan ruokavaliosta jatkuvasti.

Taulukko Valion sivuilta

Heraproteiini sisältää niitä välttämättömiä aminohappoja, joilla on vaikutusta palautumiseen ja lihaskasvuun. Heran vaikutuksia on tutkittu paljon. Erityisesti aktiiviliikkujat ja urheilijat ovat kiinnostuneita herasta ja sen vaikutuksista urheilusuorituksiin ja niistä palautumiseen. Heraproteiini sisältää haaraketjuisia aminohappoja, joiden toiminta on urheilijapiireissä liitetty mm. lihaskasvuun ja lihasvaurioiden korjaamiseen. Sen nopean imeytymisen vuoksi se onkin äärimmäisen hyvä urheiluravintolisä.

Itselleni heraproteiini on ollut jo monta vuotta tuote, joka on kuulunut lähes päivittäin ruokavalioon. On toki kausia/ajanjaksoja, jolloin en niin aktiivisesti ole heraa käyttänyt. Se on kuitenkin ainoa urheiluravintolisä, jonka olen kokenut tarpeelliseksi yhdistää ruokavaliooni. En koe, että muista urheiluravintolisistä (buusterit, latausjuomat ym.) olisi itselleni hyötyä. Mutta heraproteiini on ollut erittäin hyvä lisä, koska proteiinin riittävä saanti on kuitenkin tarpeellista.

***

Kuinka paljon siellä ruudun toisella puolen käytetään heraproteiinia? Sujahtaako sitä aina smoothien sekaan tai onko proteiiniletut jokapäiväinen terveellinen herkku vai onko se kauhallinen heraa shakerin pohjalle ja vettä niskaan? 🙂