Tuhansista kuvista ammatti?

Meillä bloggaajilla on varmasti kolminkertainen määrä kuvia koneella, kännykällä, ulkoisella kovalevyllä, muistitikulla jne.. kuin ”ei bloggaavalla” ihmisellä. Toki erikseen on valokuvaajat ja toimittajat. 😉

Itselläni on hassu tapa jättää vanhoja kuvia niin kameralle, kuin koneelle, kuin siirtää niitä jollekin ulkoiselle muistivälineelle. En koskaan raaski poistaa kaikkia kuvia. Jos otan kuvia jotain postausta varten, käytän niistä kymmenistä ehkä viisi siihen postaukseen – mutta poistan kuitenkin vain osan. Jätän ”varalle” kuvia, jos joskus vielä käytän.

Mutta lähes koskaan en käytä ns. vanhoja kuvia. Vaikka ne olisivat sellaisia, mitä en ole aiemmin blogissa käyttänyt. Ellei sitten kyseessä ole jonkinlainen muistelupostaus.

Tässä asiassa on hyvä ja huono puoli. Huono puoli on se, että kännykän muisti täyttyy todella nopeasti. Samoin kameran muistikortti on lähes aina täysi. Mutta hyvä puoli on se, että välillä on tosi kiva selailla niitä kuvia ja muistella mitä on tapahtunut vaikka vuosi sitten.

Olen aina rakastanut kuvia. On ne sitten maisemakuvia, eläinkuvia tai kuvia joistain ihmisistä. Tykkään katsella kuvia, niin omiani kuin muiden. Ja omilla en tarkoita siis vain kuvia minusta, vaan niitä, jotka joko minä tai Tuukka olemme ottaneet.

Tykkään myös kovasti katsella kauniita maisemakuvia tai kuvia jostain kaupungista. Tai sitten ihmisistä. On ihana kuulla tarinoita kuvien takaa.

Vaikka en ihan hirveästi ole taidenäyttelyiden ystävä, valokuvanäyttelyissä tykkään silloin tällöin käydä. Niissä monesti kiinnostavimpia on kuvat joistain ihmisistä. Ihan tuntemattomia kasvoja ja persoonia niiden potrettien takana. Mutta se juuri niistä tekeekin kiinnostavia.

Rakastan myös kuvien ottamista ja käsittelyä. Saatan käyttää montakin tuntia päivässä siihen, että otan kuvia ja muokkaan niitä. Lisään valoja, varjoja jne.. Olenkin miettinyt ihan vakavissani, että pitäisikö sitä pt:n ja bloggaajan työn rinnalle opiskella valokuvaajan ammatti.

Se on nimittäin intohimoni. Voisin kävellä tuntitolkulla ympäriinsä ottamassa kuvia. Näen usein joka paikassa hyviä kuvakulmia ja ihania rakennuksia tai kauniita puita. Minusta on myös ihana ottaa kuvia ihmisistä.

Ja sekin on ihanaa, että Tuukka tykkää ottaa kuvia ja yhdessä kuvaamme niin ruokia, toisiamme kuin koiriammekin. 🙂 Se on meidän yhteinen harrastus.

Olen miettinyt paljon nyt varsinkin mammalomalla päiviäni kuluttaessa, että pitäisikö ihan oikeasti opiskella valokuvaajan ammatti. Nykyään valokuvaajia on paljon, itseoppineita äärimmäisen taitavia ja sitten jonkun koulutuksen käyneitä.

Valokuvaajaksi voi opiskella yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, ammattikoulussa, kansanopistossa, erilaisilla kursseilla. Mahdollisuuksia on monia. Mutta ehkä otan niistä monista mahdollisuuksista selvää ja katson, opiskelenko tämän pt:n työni rinnalle toisen ammatin. 🙂

Olen muutenkin miettinyt tulevaisuutta työn saralla. En näe, että viimeinen työpäiväni ennen eläkkeelle jäämistä sisältää kuntosalilla asiakkaiden treenauttamista. Mutta en myöskään näe, että todellakaan haluaisin jättää liikunta- ja hyvinvointialan kokonaan.
Koska olen muutenkin vähän ”lyhytjänteinen” ihminen, tällainen työmaailma sopii minulle parhaiten. Vaihtelevia projekteja erilaisten juttujen tiimoilta. Yhtenä lisänä siihen sopisi hyvin mukaan valokuvaus. <3

***