Imetys – tuo maailman ihmeellisin asia. Tai ainakin toiseksi ihmeellisin. Asia, joka herättää jokaisessa äidissä suuria tunteita. Se herättää tunteita myös muissakin kuin äideissä, esimerkiksi kanssakulkijoissa – onko ok imettää julkisesti vai mitenkä se nyt meni?

Kun itse olin vielä raskaana, mietin imetyksen olevan asia, joka tulee onnistumaan tai ei tule onnistumaan. Olin sitä kohtaan hyvin neutraali. Itselleni imetys ei ollut ennen vauvan syntymää mikään THE THING, joka määrittäisi äitiyden. Ajattelin, että aion ihan 100% sitä yrittää ja olen erittäin onnellinen jos se onnistuu. Mietin kuitenkin jo raskausaikana, että minä en ole sellainen äiti, joka tulee imettämään lastaan vielä silloinkin kun lapsi osaa itse kävellä tissin luo ja sanoa, että anna tissiä. Ei siinä, en aliarvio tai arvostele tällaisia äitejä, kukin tyylillään. ❤️

***

Jo heräämössä vauva tuotiin ensimmäisen kerran rinnalleni. Imemisote oli heti oikea, näin sanoi henkilökunta. Vauvaa siirreltiin tissiltä toiselle koko sen ajan, kun Kätilöopistolla olimme. Maitoa alkoi tulemaan heti ja vauva sai napaansa apetta. Mutta jo siellä vauvalle myös annettiin korviketta pullosta. Tämä johtui siitä, että minulla meni rinnanpäät täysin rikki. Imetys sattui niin paljon, että itku ja huulen pureminenkaan ei auttanut. Oli pakko antaa tisseille lepoa ja pistää ruokaa vauvan masuun pullosta.

Kätilöopiston henkilökunta oli ihanan armollinen tässä asiassa. He antoivat muitta mukisematta korviketta. Olin nimittäin valmistautunut jo perustelamaan asiaa vahvoin argumentein. Niitä ei kuitenkaan tarvinnut. Oli myös aivan ihanaa, että synnytyksessä mukana ollut vanhempi kätilö tullessaan moikkaamaan meitä, sanoi ettei imetys ole äitiyden määre.

Kotona jatkoin imetystä. Rintakumit käytössä ja Facebookn Imetyksen tuki RY:n sivut sellanneena. Ystäväni lainasi imetystyynynkin ja homma alkoi sujumaan ainakin silloin tällöin kivutta. Maitoa tuli paljon ja kävimmekin ostamassa sähkökäyttöisen rintapumpun. Pumppasin maitoa jääkaappiin ja niitä syötimme vauvalle pullosta aina kun rinnanpäät kaipasivat lepotaukoa ja/tai isä oli syöttövuorossa.

Kun tuli niitä päiviä tai hetkiä ettei imetys ottanut sujuakseen, olin ihan hajalla. Itkin pää punaisena, kovempaa kuin vauva. Ajattelin olevani maailman paskin äiti. Sanoin sen myös Tuukalle. Että minkälainen äiti minä olen, kun en osaa edes avutonta pientä lastani ruokkia.

Tuukka koitti minua rauhotella ja tukea imetyksen kanssa ja rohkaisi vain jatkamaan. Minä jatkoin ja taas tuli onnistuneita imetyksiä vaikka millä mitalla. Mutta myös niitä epäonnistuneita.

Olin ihan äimänä siitä, miten suuret tunteet imetys herätti minussa. Minussa, joka oli ajatellut raskausaikana, että ei se ole niin suuri juttu jos se ei sitten jostain syystä onnistukaan. Mutta se tunne, kun oma lapsi on rinnalla ja niin tyytyväisenä syö mahaansa täyteen – se on jotain ihmeellistä. Sitä tunnetta ei tule pulloruokinnan kautta. Mikä onkin ihan älytöntä. Samalla tapaahan vauva ravintoa saa, tulee se sitten tissistä tai pullosta. Ja tällä tarkoitan sitä, että vauva kasvaa ihan aikuiseksi ihmiseksi niin korvikkeella kuin rintamaidollakin.

Minä itse olen syönyt vain korviketta. Synnyin keskosena, jonka vuoksi imetys ei päässyt käyntiin syntymän jälkeen. Olin keskoskaapissa reilun viikon, jonka jälkeen äitini yritti kyllä imetystä, mutta olin jo niin tottunut pulloon, etten enää oppinut rinnalle. 100% korvikkeella kasvanut tyttö ja silti en tämän hullummaksi ole tullut! 😉 Minulla ei myöskään ole mitään perussairauksia, eikä mitään allergioita.

Olen edelleen sitä mieltä, että korvike ei ole maailmojen synti. Ihan täyspäisiä ja terveitä lapsia kasvaa pelkällä korvikkeellakin. Toki äidinmaidossa on super paljon hyvää, en sitä kiellä. Jokainen onnistunut imetyskerta tai pumppauksen kautta syötetty rintamaitokerta tuo jonkinlaisen tyydytyksen tunteen itsellekin. Että taas sai vauva sitä ihmejuomaa. 😉 Silti meillä on ja tulee olemaan korvikkeet osana vauvan ravintoa. ❤️

***

Miten siellä suhtaudutaan tähän asiaan? ?

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille! ❤️

Ai ettien että!! Viime viikolla Tuukka kysyi haluaisinko torstaina mennä vetämään treeniryhmän treenit pitkästä aikaa? Siitä on nyt reilu 3 kuukautta, kun viimeksi treenejä olen ollut vetämässä treeniryhmälle.

Ensimmäinen ajatus oli, että en todellakaan pysty.. En ole vielä valmis, en palautunut täysin ja mahakin on pömpöllään vielä. Kun Tuukka kuitenkin vielä sanoi, että ”Monna muista miten paljon sä tykkäät niiden ryhmien vetämisestä, eikä sun tarvitse näyttää yhtäkään liikettä – selität vain, koska siellä on tuttuja ryhmäläisiä..” – otin tarjouksen vastaan.

Pikkuisen olin innoissani treeniryhmän alkaessa.. 😉

Ihan siis kertakaikkiaan jännitti lähteä sitten viime torstaina kohti Aleksis Kiven peruskoulun jumppasalia ja treeniryhmän treenejä. Äiti ja veljeni tuli katsomaan vauvaa siksi aikaa, koska Tuukka oli lehtikuvauksissa.

Tosiaan mitään askelkyykkyhyppyjä tai muitakaan liikkeitä en voinut vielä näyttää, joten vedin treenin ihan pelkästään puhuen (ja vähän huutaen 😉 ). Treeneissä oli paljon vanhoja tuttuja asiakkaita, joilta pyysin pariin otteeseen vähän näyttöapua muutaman liikkeen kanssa. Ja homma sujui kuin rasvattu.

Torstain treeniryhmän ihanat naiset! 🙂

Mulla oli NIIIN SUPER MAHTAVA fiilis treenien jälkeen!! Olin nukkunut huonosti edellisen yön ja vauva oli ollut aika vaikealla päällä päivällä, mutta kun menin treeneistä kotiin olin kuin uudestisyntynyt. 😉 Tunti treenien vetämistä ja niiden tuomaa endorfiinia ja vauva nukahti rauhalliseen syliini viidessä minuutissa ja nukkui melkein viisi tuntia. 😀

Oli ihanaa nähdä iloisia ja motivoituneita asiakkaitamme pitkästä aikaa, oli ihanaa kuulla, kuinka he olivat jo kaivanneet ”Monnan rääkkejä”. Oli ihanaa kellottaa kyykkyjä ja nähdä asiakkaiden tuskastuneet, mutta tyytyväiset ilmeet, kun reidet olivat hapoilla ja persuksissa poltti.

Treeniryhmäläisiä!

Eilen julkaisimmekin taas kevään treeniryhmän lukujärjestyksen ja oon niin innoissani, että tammikuusta lähtien tulen tekemään virallisen paluun valmentajaksi treeniryhmän pariin!! Käsittämätöntä miten paljon sitä voikin työstään tykätä!! Tällaisen kolmen kuukauden tauon jälkeen sen huomasi niin konkreettisesti kuin olla ja voi!

Treeniryhmä treeneissä on ihan älyttömän hyvä meininki! Siis myös valmennettavien puolelta, 😉 Ryhmäläiset kannustaa toisiaan, jokainen ylittää itsensä monta kertaa, lihakset saa tuta ja silti hymy on kaikkien huulilla! Treenisisällöt on vaihtelevia ja monipuolisia; on kehonpainotreeniä, voimatreeniä lisäpainoilla, kehonhuoltoa, joogaa, juoksutreenejä, ”temppuilua” = akrobatian alkeita, leikkimielisiä kilpailuja ja joukkuepelejä.

Juoksutreenejä Tuukan kanssa!

Kehonpainotreenejä ja leikkimielisiä kilpailuja!

Treeniryhmä on pyörinyt nyt jo reilu pari vuotta. Alkuun ryhmä oli pieni ja valmentajina vain minä ja Tuukka. Nyt ryhmä on kasvanut jokaisella kaudella (kesä, kevät ja syksy) ja koko ajan tulee uusia ihania treenaajia mukaan. Myös valmentajatiimi on kasvanut tässä ajan kulussa. Viime kesänä tiimissä oli kolmantena mukana ihana ystävämme ja huikea valmentaja Emmi ja hän veti myös syksyn treenit Tuukan kanssa pääosin puoliksi parin vierailevan valmentajan lisäksi. Nyt meidän ”päävalmentajien”, eli minun ja Tuukan lisäksi ensi keväänäkin on mukana huippuja valmentajia.

Hinnat:
* Juoksutreenit: 89€ (sis. kaikki kevään juoksutreenit)
* 10 – treenikertaa: 89€ (Valitse vapaasti milloin käyt)
* 15 – treenikertaa: 99€ (Valitse vapaasti milloin käyt)
* 20 – treenikertaa: 119€ (Valitse vapaasti milloin käyt)
* All in: 149€ (Sisältää kaikki kevätkauden harjoitukset)