Kirjoittelin teille edellisen postauksen kiitollisuudesta tervettä ja toimivaa kehoa kohden. Joku teistä lukijoista pyysi, että kertoisin miten hoidan sitä terveyttä itse. Tämä oli osuva kysymys, koska juuri tällä hetkellä vietän lepoviikkoa.

Lepoviikot on tärkeitä ja niitä on varmasti vaikein pitää. Jos lepoviikkoja pitää esim. viiden viikon välein, ei yleensä ole kehossa sellaista oloa, että se kaipaisi nyt lepoa. Mutta lepoviikot onkin kehon palautumista varten. Sitä varten, että se keho ei menisi siihen kuntoon ettei se toimi.

Itse pidän lepoviikkoja vähän epäsäännöllisesti. Välillä pidän kevyempiä treeniviikkoja, että treenejä on vain kaksi viikon aikana. Mutta täysiä lepoviikkoja en muista tai malta pitää tarpeeksi usein. Siinä on petraamista.

Tällä viikolla olen siis keskittynyt vain itseni hoitamiseen. Kävin keskiviikkona jalkahoidossa Beauty Anniinassa, joka oli aivan super ihana kokemus. Siinä rentouduin puolitoista tuntia ja samalla jalkani saivat hoitoa. Btw.. Anniinalla on myynnissä ihanan tuoksuisia kahden suomalaisen miehen suunnittelemia Revontulij-tuoksukynttilöitä. Lähtipä yksi itsellenkin matkaan. 😉

Lepoviikoilla yritän pitää mielenikin rauhallisena ja tehdä mukavia asioita. Rakastan polttaa kynttilöitä kotona, niiden loiste rauhoittaa.

Uni on toinen tärkeä asia itselleni. Menen nukkumaan useimmiten jo klo 21. Niinpä! Olen mummo. 😀 Oma unirytmini on nukkua jostain n.klo kymmenestä seitsemään. Eli jopa yhdeksän tuntia. Tämä on varsinkin talvisin. Kesällä usein herään jo ennen seitsemää ja saatanpa jopa valvoa hieman pidempään. Mutta kahdeksan tuntia on itselleni usein se määrä, mitä tarvitsen unta.

On tärkeää välillä irrottautua siitä arjesta ja tehdä jotain muuta. Esimerkiksi kirjat ja elokuvat toimii itselläni hyvin. Kun katson jonkun hyvän elokuvan, en ajattele sen aikana mitään muuta. Kännykkä on äänettömällä ja naama alaspäin pöydälllä, en katsele mitä siellä tapahtuu. Kirjat saattavat napata mukaan vieläkin vahvemmin. Rakastan esimerkiksi trillereitä, kun kirja on niin jännittävä ettei sen lukemista voi lopettaa kesken. Kyllä siinä unohtuu hetkeksi kaikki muu.

Ystävien kanssa kahvittelut, lounaat, perheen kanssa tekeminen, koirat – ne kaikki ovat myös sitä irrottautumista. Ja lisäävät hyvinvointia.

Vatsan hyvinvointi on myös ensisijaisen tärkeää. Koska oma masuni ei ole kaikkein helpoin tapaus, tarvii siihen kiinnittää huomiota ihan ekstrana. Jos syön monena päivänä peräkkäin jotain sellaista, mikä ei sovi vatsalleni – huomaan olon heti olevan kokonaisvaltaisesti huonompi ja väsyneempi. Herkkuhetkiä en myöskään voi pitää useasti, vaikka ne herkut suurinta himoani ovatkin.

Kehonhuolto on täkreä osa lepoviikkojen lisäksi. Pidempiä venyttelytreenejä teen pari kertaa viikossa. Sen lisäksi yritän ehtiä rullailemaan lihaksia kerran viikossa.

***

Liikunta, lepo, kehonhuolto, uni, irrottautuminen arjesta ja oikeanlainen ravinto. Ne ovat yksinkertaisuudessaaan omat avaimeni terveyden ylläpitämiseen. <3

Mukavaa viikonloppua!! 🙂

Lue myös tämä postaus: ”6 tärkeää asiaa terveydessä”

Toivepostaus <3 

Minulta pyydettiin postausta kiitollisuudesta. Kiitollisuudesta toimivaa kehoa ja terveyttä kohtaan. Se on tärkeä aihe, eikä todellakaan aina itsestäänselvyys.

Itselläni on ollut siitä hyvä onni matkassa, että kehoni on toiminut hyvin. Ainoat asiat, mitkä on ”kärsineet” elämisen myötä on sormet. 😀 On murtunut ja on koira purrut ja on jäänyt auton oven väliin. Mutta mikään muu paikka ei ole koskaan ollut toimintakyvytön. (nyt tekee mieli koputtaa puuta)

Mutta silloin kun kaikki toimii, ei osaakaan usein arvostaa sitä. Yleensähän se menee niin, että sitten kun on se sormi paketissa tai välilevyn pullistuma pakottanut lepoon – osaa vasta arvostaa sitä tervettä kroppaa. Harvemmin me ihmiset hihkutaan joka aamu, että voi jee kuinka siistiä on kun olen terve! Vaikka toisaalta, niin pitäisi. 🙂 Ajatelkaa miten iloinen aamun aloitus se olisi.

Eräs ystäväni joutui pakkolepoon kolmeksi kuukaudeksi, koska hänen kroppansa alkoi käydä ylikierroksilla. Toinen ystäväni joutui yllättäen neljäksi viikoksi liikuntakieltoon sydämensä vuoksi. Päällepäin terveitä nuoria urheilijoita on kaatunut suorilta jaloilta jalkapallopelissä sydänkohtaukseen.

Kuinka moni ylipäänsä pitää terveydestään huolta säännöllisesti? Siis ihan kokonaisuutena. Ei vain sitä, että käy neljä kertaa viikossa salilla ja kaksi kertaa lenkillä? Vaan kuuntelee kroppaansa ja käy ehkä jopa ennaltaehkäisevästi tutkituttamassa itseään lääkärissä säännöllisesti. Aika harva, uskon minä.

Aikuisena kun ei ole mitään säännöllisiä terveystarkistuksia, jää lääkärissä käynti todella vähälle jos ei ole mitään kipuja missään. Kuinka moni on esimerkiksi käynyt mittauttamassa verenpaineen tai kolesteroliarvonsa viimeisen vuoden sisällä?

Toki on olemassa monissa yrityksissä työhöntulotarkastukset, mutta entäpäs sitten jos siellä samassa firmassa on työskennellyt jo viisi vuotta.
Kela lopetti juuri hetki sitten työikäisten ennaltaehkäisevät ASLAK-kuntoutukset. Koska sen hyödyistä ei ollut mitään määrellisiä todisteita. Kela kuitenkin jatkoi toisen kuntoutuksen ylläpitoa, kuntoutus johon hakeudutaan juuri ennen työkyvyttömyyseläkettä tai sairaslomaa ennen. Miten se ennaltaehkäisy?

Mitä jos kävisimme kerran vuodessa laboratoriokokeissa ottamassa veriarvot? Joko yksityisellä tai kunnallisella. Jos tietäisimme kerran vuodessa, että ok – arvot ovat edelleen hyvät. Jatkanpa elämistä samalla tavalla. Tai jos saisimme tietää ajoissa, että nyt on lähteneet arvot koholle – osaisimme reagoida ennen sitä sydänkohtausta tai aivoinfarktia.

Kuinka kiitollinen sinä olet omasta kehostasi ja sen toimivuudesta? Muistaako sitä olla kiitollinen vasta sitten kun joko itselle tai jollekin läheiselle tapahtuu jotain? Monesti sitä herää asioihin vasta kun jotain tapahtuu.

Mitäpä jos muistettaisiin kaikki olla kiitollisia terveistä ja toimivista kehoistamme, jos ne sitä ovat. <3 Huoltaisimme kehoamme niin sisältä kuin ulkoa ja ehkä jopa kävisimme niissä ennaltaehkäisevissä tutkimuksissakin joskus. <3 

Aurinkoa keskiviikolle!! <3