Ohjaako pelko elämääsi vai istuuko se takapenkillä?
Tai ehkäpä se on matkassa mukana, mutta vain takakontissa. 

Muistaako joku, kun olen kertonut pelkätytöstä? Siitä tytöstä, joka olen ollut pienestä pitäen. Pelkätyttö. Kuten minua kutsuttiin. Äitini sanoi minua samanlaiseksi pelkätytöksi kuin hän itse. Hänen äitinsä oli kutsunut myös häntä pelkätytöksi. Että sellainen perintö oikein. En koskaan ottanut sitä pahalla, ajattelin vain olevani vähän tällainen pelkääjä.

Juttelin hetki sitten erään asiakkaani kanssa pelkäämisestä. Hän kertoi lukeneensa eräästä kirjasta viisaan lauseen: Pelko on aina olemassa, se antaako sille ratin vai pistääkö sen takapenkille, on oma valinta. Tuo herätti minussa vahvoja ajatuksia.

Olen pelännyt elämäni aikana paljon kaikenlaista. Osa peloista on toteutunut, osa ei. Osa peloista on ollut isompia asioita, liittyen perheeseen ja lähipiiriin. Osa peloista on ollut järjettömiä, vilkkaan mielikuvituksen tuotoksia.

Edelleen pelkään asioita, mutta tiedän olevani rohkeampi nykyään. Ja vahvempi myös tämän pelko-asian suhteen. Se on vaatinut paljon itsepohdiskelua ja oikeasti myös ihan konnkreettista vahvaa tahtotilaa saada se pelko sinne takapenkille. Pelko on ollut ratissa aika monesti ja turhankin paljon, nyt olen saanut sen pysymään edes 90% ajasta siellä takapenkillä. Vielä kun joku päivä se siirtyisi sinne takakonttiin.

On toki järkevää, että on varovainen joissain asioissa. Mielestäni on olemassa ”tervettä pelkoa”. Että vaikkapa ensimmäisten pakkasten tultua ei ryntää jäälle kävelemään, mutta kun pakkasta on ollut jo monta viikkoa ja jäällä kävelee muitakin, voi pelon pistää takakonttiin ja lähteä mukavasti talsimaan jäätä pitkin.

Mutta se päätös, että antaako pelon ohjata elämää on omissa käsissä. Antaako pelon rajoittaa tekemisiä vai ei. Kannattaako esimerkiksi sydän pamppaillen istua monta tuntia lentokoneessa paniikissa, että tippuuko tämä kone nyt vai ei? Vai istuuko koneessa tyytyväisenä muiden matkustajien kanssa ja jos sitten kuitenkin jotain tapahtuu, ei se pelko sitä tule estämään.

Kannattaako pelätä epäonnistumista asioissa niin paljon, että ei edes yritä? Mitä sitten jos ei onnistu, sitten voi yrittää uudestaan. Tai keksiä jotain muuta.
Itse en pelkää yrittää jotain uutta. En pelkää epäonnistumista esimerkiksi jossain uudessa liikkeessä kehonhallinnan kanssa tai muutenkaan treenatessa. Joskus olen pelännyt, epäonnistuminen on ollut kamala sana ja pelottava tilanne. Nykyään sen osalta pelko on takakontissa visusti.

Pienenä pelkäsin sotaa. Ajattelin, että mitä jos sota syttyy kun olen koulussa ja isä ja äiti töissä ja veli jo kotona. Että mitä jos joudutaan kaikki eri pommisuojiin, eikä nähdä toisiamme. Entä mummu ja vaari, pääsevätkö he turvaan.
Pelkäsin myös pimeää. Nukahdin aina yövalo päällä, isäni tai äitini kävivät sen sammuttamassa kun olin nukahtanut. Pelkäsin kellaria, en oikein uskaltanut mennä hakemaan pyörää kellarista, koska ajattelin siellä olevan jonkun, joka hyökkää kimppuuni.

Vähän vanhempana uskalsin jo mennä kellariin ja yövalonkin sammutin itse ennen nukahtamista. Enkä sotaakaan enää pelännyt.

***

Annatko sinä pelon pitää ohjat ratissa vai oletko pistänyt sen takapenkille? 

Noin puolitoista vuotta sitten aloin jättämään ruokavaliosta viljoja pois. Samalla karsin myös maitotuotteita ja huonosti sulavia raaka-aineita. Halusin saada vatsani toimimaan kunnolla ja loppumaan sen ainaisen iltaturvottelun.

Diagnosoin itselläni tällöin ärtyneen suolen oireyhtymän.
Olen aina kärsinyt vatsavaivoista, yksi jos toinenkin ruoka ja raaka-aine on saanut mahani kipristelemään ja turvottamaan. Iltaisin mahani oli kuin pallo, kivikova, turvonnut ja olo oli tukala. Luin paljon erilaisista vatsavaivoista netistä. Keliakia ja laktoosi-intoleranssi oli poissuljettu kamalalla tähystyksellä, jossa luulin päivieni koittaneen letku kurkussani kakoen.

Enemmän ja enemmän luettuni ärtyneestä suolesta, olin aika varma minulla sen olevan.

Ärtyvän suolen oireyhtymä on yleinen vaiva, suomalaisilla sitä esiintyy ainakin yhdellä kymmenestä. Se on naisilla kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä.
Ärtyvän suolen oireyhtymä ilmenee vatsan turvotteluna ja eri puolilla vatsaa tuntuvana kipuna.
Suurelle osalle potilaita yksi häiritsevimmistä oireista on iltaa kohti paheneva vatsan turvotus.
Oireille on tyypillistä vaihtelu. Päivän kuluessa ne voivat olla välillä poissa, välillä vaivaavat tavallista enemmän. Joinakin viikkoina vaivat saattavat olla kiusallisia, muina aikoina niitä on huomattavasti vähemmän.

Ensin jätin pois kaikki muut viljat paitsi kauran, joka on gluteeniton vilja. Jätin pois maitotuotteet, paitsi laadukasta hera isolaattia käytin. Huonosti sulavat juurekset ja palkokasvit jäi pois. Samoin parsakaali, kukkakaali, makeutusaineet ja sipuli. Omena ja päärynä ei sopinut enää ruokavalioon.
Alkuun tuntui vähän hankalalta, että mitä ihmettä sitten voin syödä. Mutta kyllä korvaavia raaka-aineita alkoi kuitenkin löytymään hyvin. Mm. nämä muutokset tein käytännössä:

Pois jääneet / tilalle tulleet

– täysjyvä- ja ruispasta -> gluteeniton pasta tai riisi
– ruisleipä -> riisikakut tai täysjyväkauraleipä
– viinirypäleet, omena, päärynä, mango -> mansikat, mustikat, vadelmat ym. marjat
– sipuli
– paprikat
– palkokasvit (pavut, herneet ym.)
– parsakaali, kukkakaali
– kahvimaito -> kauramaito

Nyt puolitoista vuotta kun olen syönyt niin, että olen noudattanut fodmap-ruokavaliota, on maha voinut hyvin. Turvotus on poissa ja iltaan asti vatsassa on hyvä olo.
Välillä teen tietoisia valintoja, että syön vaikkapa Tuukan tekemiä super herkullisia falafel-pyöryköitä, vaikka tiedän niissä olevan montakin ainesosaa, jotka eivät vatsalleni sovi. Tai syön karkkia välillä, vaikka vatsa vähän turpoaakin niistä. Mutta tällaisia valintoja teen vain viikonloppuisin ja mielellään vasta illalla, kun ei tarvitse enää sitten kotoa mihinkään liikkua. 🙂

Olen myös oppinut arvostamaan vatsani hyvinvointia ja sitä kevyttä tunnetta vatsassa niin paljon, että näitä tietoisia poikkeusvalintoja en enää halua tehdä kovinkaan usein.

Ärtyneen suolen oireyhtymää on montaa erilaista. Joku toinen voi syödä vaikkapa parsakaalia ilman sen suurempia vaikutuksia, joku toinen taas voi syödä sipulia ilman vatsan turvottelua. Itse olen ottanut ruokavalioon mukaan uudestaan mm. sitrushedelmät, ne ei tunnu tekevän vatsalleni huonoa.

Oireita aiheuttavia hiilihydraatteja ovat etenkin muutaman sokeriyksikön kokoiset fruktaanit, raffinoosi ja monet sokerialkoholit (ksylitoli, laktiloli, sorbitoli, mannitoli jne.). Näitä hiilihydraatteja kutsutaan yhteisellä nimellä FODMAP-hiilihydraateiksi. Niitä on hyvin monissa kasvikunnan tuotteissa eikä niiden täydellinen välttäminen ole mahdollista eikä tarpeellista. Niiden vähentäminen ruokavalion muutoksin lievittää useimpien ärtyvästä suolesta kärsivän oireita.

Yksinkertainen keino vähentää FODMAP-hiilihydraatteja on välttää seuraavia elintarvikkeita:

• Palkokasveja (linssit, pavut, herneet)
• Sipulikasveja
• Kaaleja
• Makeisia ja muita tuotteita, joissa on ksylitolia, sorbitolia, mannitolia tai maltitolia
• ”Vatsajugurtit” ja ”terveysjuomat”, jotka sisältävät lisättyjä kuituja, inuliinia ja frukto-oligosakkarideja (FOS)
• Laktoosia eli maitosokeria (siirtyä laktoosittomiin maitotuotteisiin)

Jos edellä mainittujen ruokien välttäminen ei vähennä oireita, voi kokeilla ruokavalion tiukentamista. FODMAP-hiilihydraatteja on melko runsaasti myös seuraavissa ruoka-aineissa: vehnästä, rukiista ja ohrasta valmistetut viljatuotteet (leivät, hiutaleet, murot, puurot, leivonnaiset), omena, päärynä, kirsikka, luumu, vesimeloni, parsa, artisokka, sienet.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että tämä on kyllä helpottanut ehdottomasti elämääni. Kun tiedän mitä kannattaa jättää syömättä, on olo sata kertaa parempi. Vaikka en sairasta keliakiaa tai laktoosi-intoleranssia, voi vatsa, suolisto ja koko elimistö ainakin itselläni paremmin näin – ilman gluteenia, maitotuotteita ja vaikeasti sulavia raaka-aineita.

Jos vaikkapa maitotuotteet tai viljat eivät aiheuta sen kummempia vatsavaivoja, ei niiden jättämistä ruokavaliosta sataprosenttisesti kannata pohtia. Toki aina voi kokeilla mitä tapahtuu omalle kropalle, jos vähentää tiettyjä juttuja.
Mutta tässäkin asiassa; me olemme yksilöitä kaikki. <3

On helppoa temppuilla ja treenata, kun vatsa ei ole kipeä ja turvonnut.

Kursivoidut lainaukset on Terveyskirjastosta kopioitua.