Olin tiistaina ”hieman” itkuinen. Kaikki tuntui menevän päin honkia. Pelotti vauvan puolesta kaikki flunssasta ties mihin tauteihin. Olin väsynyt.

Kaikki oli oikeasti hyvin. Vauva nukkui päikkäreitä puhtaassa vaipassa ja masussa oli ruokaa. Olin ihan jossain negatiivisuuskuplassa ja ihan kaikki itketti. Mietin jo, että onko tämä nyt oikeasti sitä babybluesia vai jotain muuta?! Kävimme lääkärissäkin tutkituttamassa vauvan varmuuden vuoksi että ei vain ole tukossa / flunssainen. Kaikki oli hyvin.
Illalla Tuukka sanoi, että huomenna klo 9.30 ole valmiina, minulla on sinulle pieni yllätys.

Keskiviikkona aamusta olo oli ihan erilainen, taas normaali ja positiivinen. Yö oli mennyt ihanasti, kolmen tunnin unipätkissä. (niin sitä on oppinut arvostamaan 3h:n unipätkiäkin jo pitkiksi 😀 ) Join aamukahvia, vauva nukkui, pumppasin maitoa ja pyörin netissä. Laitoin itseni valmiiksi ja klo 9.30 Tuukka kertoi, että nyt sinulla on pari tuntia omaa ”vauvatonta” aikaa. Hän oli järkännyt minulle treffit hyvän ystäväni kanssa.

Hyvin pieni asia, käydä kahvilla hyvän ystävän luona – mutta hyvin iso merkitys! Tuon parituntisen jälkeen tulin kaasu pohjassa (nopeusrajoitusten mukaisesti 😉 ) kotiin vauvan ja Tuukan luo. Oli ehtinyt tulla jo ikävä.

Myös tästä maailman suloisimmasta nöpönenästä voi tarvita omaa aikaa, vaikka se tuntuukin pahalta lähteä..

Kiitin Tuukkaa, sillä näinkin pienellä irtautumisella sain ihan valtavasti energiaa ja lisää voimia. Enkä yhtään hetkeäkään kokenut olevani jotenkin huono äiti, että tarvitsin pari tuntia omaa aikaa. Koin sen niin, että kun sain hetkeksi ajatukset vauvan kakasta, räästä ja muista jutuista ( 😀 ) pois, olin taas ihan supermutsi, kun tulin takaisin.

Tämä oli varmasti myös Tuukan ajatus. Hän oli nähnyt kuinka väsynyt olin, pyöriessäni tässä kaksiossa olohuoneen ja kylpyhuoneen hoitotason väliä. Hän näki, että tarvitsin pienen väliajan. Ja voi että, hän oli niin oikeassa.

Oman ajan ottaminen myös ihan pienen vauvan kanssa on äärimmäisen tärkeää. Ei se rakkaus vauvaa kohtaan sillä vähene, jos käy vaikka yksin kävelyllä tunnin päivässä. Tai vaikka ruokakaupassa ilman vauvaa. Hetki sellaista aikaa, että ei ole huolesta mutkalla hengittääkö vauva, onko sillä nälkä, tuleeko sillä kakka ja pieru, vaiko kenties röhtäys. Voisin väittää, että ihan tällaisista pienistä hetkistä saa niin paljon supervoimia jaksamiseen ja energiatasoihin, että niillä voimilla on taas entistäkin parempi äiti pienokaiselle.

* sis. mainoslinkkejä

Kuinka paljon puntari näytti loppuraskaudesta? Montako kiloa kertyi raskauskiloja? Kuinka monta niistä olisi oikeasti kuitenkin ollut omalla käytöksellä vältettävissä?

92kg näytti puntari viimeisen kerran kun sillä kävin. Noin viikko ennen synnytystä. En tiedä oliko lopullinen paino yli tuon vai ei. Joka tapauksessa painoa kertyi raskaudesta yhteensä 23kg. Jostain syystä olin ajatellut, että kunhan ei nyt ysillä alkaisi paino, niin ok. Mutta loppumetreillä sillä ei ollut mitään merkitystä. Olin myös ajatellut, että noin 15kg olisi sellainen sopiva määrä, mikä voisi raskauden aikana tulla. Mutta senkin merkitys hävisi loppuraskaudessa, eikä sillä ollut mitään väliä mitä puntari näytti.

Joillekin naisille kertyy raskaudessa helpommin painoa ja joillekin tulee tasan sen verran, mitä vauva + istukka + lapsivesi painaa. Hormonit vaikuttaa asiaan paljon ja myös se, kuinka keho kerää nesteitä. Silti omalla kohdallani varmasti ainakin viitisen kiloa olisi jäänyt lopullisesta painosta pois, jos en olisi repsahtanut vikan kuukauden aikana syömään JOKA PÄIVÄ karkkia, suklaata, pullaa tai jotain muuta herkkua.

Ristiäismekko sujahti päälle eilen, vaikka vielä masussa onkin kiloja ja turvotusta. 🙂

Nyt synnytyksestä on vähän reilu viikko ja paino on pudonnut 10kg. Mitään en ole sen eteen tehnyt, 6kg jäi Kätilöopistolle ja loput neljä on lähtenyt varmasti turvotuksen karistessa ja imetyksen käynnistyessä. Ruokailu on hyvin samanlaista kuin aina ennenkin, eli perus kotiruokaa, marjoja, hedelmiä jne.. Koska imetän ja pumppaan, on tärkeä saada tarpeeksi energiaa ettei keho mene säästöliekille. Ja uskonkin, että se riittävästi syöminen on pitänyt omalla kohdallani aineenvaihdunnan kunnossa.

Saan myös kiittää Tuukkaa siitä, että syön kunnolla. 😉 Ravitsemustieteitä opiskelevana hän pitää huolen siitä, että saan tarpeeksi energiaa. Eli käytännössä tarkkailee, että enhän unohda syödä. Tai syö vain keksejä ja karkkeja. 😀

Eilen kävin tosiaan puntarilla ja oli iloinen yllätys, että paino oli tipahtanut tuon 10kg. En kuitenkaan yritä tai tavoittele mitään huippu nopeaa painonpudotusta tai palautumista. On toki iloinen yllätys, että kehoni on toiminut nyt näin, mutta se ei ole mikään itseisarvo. Tärkeämpänä ajattelen tällä hetkellä leikkauksesta toipumistani ja vauvan terveyttä. Vasta sitten kiloja ja muuta palautumista.

Ja on minulla vielä kuitenkin se 13kg pudotettavana jos mielin sitä painoa, joka oli ennen raskautta. Myös aika kova turvotus on vielä vatsassa sektion jälkeen. En siis ole se, joka pystyy laittamaan timmejä masukuvia heti synnytyksen jälkeen, eikä se vaivaa. Tämä on tapa millä juuri minun kroppani palautuu, pikku hiljaa, päivä päivältä. Kuten sanoin, kiire ei ole kiloista tai turvotuksesta pois. Ihanaa on se, että olo on nyt hyvä ja sektiohaava näyttää paranevan mukavaa tahtia.

Housut – Chiara Forthi

Kietaisuneule – Chiara Forthi

Mekko (samankaltainen) – Chiara ForthiPaita – Chiara Forthi

Bubbleroomista saa nyt uudet asiaakkaat -10% koodilla: NEWWEB

***

Puspus