Totuus raskauskiloista
26
* sis. mainoslinkkejä
Kuinka paljon puntari näytti loppuraskaudesta? Montako kiloa kertyi raskauskiloja? Kuinka monta niistä olisi oikeasti kuitenkin ollut omalla käytöksellä vältettävissä?
92kg näytti puntari viimeisen kerran kun sillä kävin. Noin viikko ennen synnytystä. En tiedä oliko lopullinen paino yli tuon vai ei. Joka tapauksessa painoa kertyi raskaudesta yhteensä 23kg. Jostain syystä olin ajatellut, että kunhan ei nyt ysillä alkaisi paino, niin ok. Mutta loppumetreillä sillä ei ollut mitään merkitystä. Olin myös ajatellut, että noin 15kg olisi sellainen sopiva määrä, mikä voisi raskauden aikana tulla. Mutta senkin merkitys hävisi loppuraskaudessa, eikä sillä ollut mitään väliä mitä puntari näytti.
Joillekin naisille kertyy raskaudessa helpommin painoa ja joillekin tulee tasan sen verran, mitä vauva + istukka + lapsivesi painaa. Hormonit vaikuttaa asiaan paljon ja myös se, kuinka keho kerää nesteitä. Silti omalla kohdallani varmasti ainakin viitisen kiloa olisi jäänyt lopullisesta painosta pois, jos en olisi repsahtanut vikan kuukauden aikana syömään JOKA PÄIVÄ karkkia, suklaata, pullaa tai jotain muuta herkkua.
Ristiäismekko sujahti päälle eilen, vaikka vielä masussa onkin kiloja ja turvotusta. 🙂
Nyt synnytyksestä on vähän reilu viikko ja paino on pudonnut 10kg. Mitään en ole sen eteen tehnyt, 6kg jäi Kätilöopistolle ja loput neljä on lähtenyt varmasti turvotuksen karistessa ja imetyksen käynnistyessä. Ruokailu on hyvin samanlaista kuin aina ennenkin, eli perus kotiruokaa, marjoja, hedelmiä jne.. Koska imetän ja pumppaan, on tärkeä saada tarpeeksi energiaa ettei keho mene säästöliekille. Ja uskonkin, että se riittävästi syöminen on pitänyt omalla kohdallani aineenvaihdunnan kunnossa.
Saan myös kiittää Tuukkaa siitä, että syön kunnolla. 😉 Ravitsemustieteitä opiskelevana hän pitää huolen siitä, että saan tarpeeksi energiaa. Eli käytännössä tarkkailee, että enhän unohda syödä. Tai syö vain keksejä ja karkkeja. 😀
Eilen kävin tosiaan puntarilla ja oli iloinen yllätys, että paino oli tipahtanut tuon 10kg. En kuitenkaan yritä tai tavoittele mitään huippu nopeaa painonpudotusta tai palautumista. On toki iloinen yllätys, että kehoni on toiminut nyt näin, mutta se ei ole mikään itseisarvo. Tärkeämpänä ajattelen tällä hetkellä leikkauksesta toipumistani ja vauvan terveyttä. Vasta sitten kiloja ja muuta palautumista.
Ja on minulla vielä kuitenkin se 13kg pudotettavana jos mielin sitä painoa, joka oli ennen raskautta. Myös aika kova turvotus on vielä vatsassa sektion jälkeen. En siis ole se, joka pystyy laittamaan timmejä masukuvia heti synnytyksen jälkeen, eikä se vaivaa. Tämä on tapa millä juuri minun kroppani palautuu, pikku hiljaa, päivä päivältä. Kuten sanoin, kiire ei ole kiloista tai turvotuksesta pois. Ihanaa on se, että olo on nyt hyvä ja sektiohaava näyttää paranevan mukavaa tahtia.
Mekko (samankaltainen) – Chiara ForthiPaita – Chiara Forthi
Bubbleroomista saa nyt uudet asiaakkaat -10% koodilla: NEWWEB
***
Puspus
26 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Esikoisesta tuli n. 16-18kg odottaessa, synnärille ei jäänyt yhtään, ja kiitos ”hyvien” neuvojen (syö suklaata ja pullaa, että maito riittää) lihosin vielä imettäessä 5kg. Sain kaikki kyllä tiputettua, kiitos ruokavalion ja kuntoilun. Nyt tätä kakkosta odottaessa tullut 12kg tähän mennessä. Alkuun jaksoin liikkuakin muuta kuin lenkit koirien kanssa ja pitää tiukemmin kiinni ettei herkkuja mene. Silti painoa tuli tasaiseen ? Nyt on jo (vko32) niin hankala olla mahan kanssa ja juosta 1veen perässä ja jaksaa hoitaa aamulenkit kuuden koiran kanssa, että liikunta muilta osin on jäänyt. Enkä stressaa painoakaan..tulee mitä tulee. Pääsen niistä eroon kun ehdin ja pääsee taas liikkumaan ? Jotenkin paljon armollisempi fiilis kuin ekassa raskaudessa ?
Apua!:D Ihanat noi ”hyvät neuvot”. Mutta siis joo, koirien kanssa lenkkeily menee hankalaks loppuraskaudesta!! Been ther, done that. 😉
Mut ei niistä kiloista tosiaan kannata stressata, tulee mitä tulee ja lähtee kun on lähteäkseen. 🙂
Täällä kanssa kerätty 20 kg. Herkkuja en tosin ole vedellyt joka päivä että en tiiä mistä tuo kaikki tulee! Liikkumaan en pääse koska kivut ja säryt sekä pissahätä on koko ajan läsnä. Iltaisin särkee kanssa pakaroita ja lantiota niin paljon ettei tee mieli saada niitä kipuja yhtään enempää. Synnytyksen jälkeen kerkiää sitten liikkumaan taas.
Kyllä ne hormonit ja nesteturvotus kerää niitä kiloja aika mukavasti, ilman herkutteluja. 🙂
Ja juu, sitten synnytyksen jälkeen voi taas alkaa miettimään treenijuttuja rauhassa.
Minulla imetystä nyt takana neljä kuukautta ja herkkuja olen syönyt lähes joka päivä. Kilot on pysynyt samassa ja noin 10kg vielä lähtöpainoon. Ihanaa ikuisena painon kyylääjänä antaa keholle lupa ruokkia lasta ja samalla antaa aikaa itselle olla hyvä näin. Toisekseen minusta tuntuu, että imetys pitää kiinni kiloista. Varmistaa maidon riittävyyden. Ehkä ne kilot lähtee itsestään kun imetys loppuu 🙂 Vuosikin minun elämästä on vähän, mutta lapselleni se on koko elämä <3
Se on super hyvä, jos tosiaan pystyy välissä päästämään irti puntarin tuijottelusta. Ja todellakin noin, kuten sanoit: vuosi sinun elämästä on vähän, mutta vauvalle se merkitsee hurjan paljon. 🙂
Moikka Monna!
Ja kiitos sinulle mielenkiintoisesta ja elämänmakuisesta blogista ? Aloin seuraamaan sinua sattumalta, aluksi treenijuttujasi – kunnes tajusin että odotamme esikoisiamme samaan aikaan. Oma laskettu aikani on tällä viikolla, joten perästä tullaan ? Blogisi on ollut minulle ikään kuin ”vertaistuki” samassa elämäntilanteessa. Jotenka oikein paljon onnea teidän perheelle pienen prinsessan syntymän johdosta! ?
Tämä kirjoituksesi kuulostaa hyvin tutulta.. itsekin ajattelin etten sorru yltiöpäiseen herkutteluun, mutta kuinkas kävikään ? Kiloja tullut raskauden aikana kohta 15, ja viimeisen kuukauden aikana joka päivä pitänyt saada edes vähän pullaa, jäätelöä, suklaata.. ? Nooh, nautitaan tästä ajasta ja tulevasta joulusta pienten tuhisijoiden kanssa, kilot ehtii karistaa sitten ensi vuonna ?
Oi, siellä ollaan ihan loppusuoralla! 🙂 Tsemppiä!!
Hahaa, loppuraskautta kohden varmasti monella mieli antaa enemmän periksi herkuille ja vähän rennommalle asenteelle. Se on hyvä vaan.
Näytätpä hyvältä, Monna ?
Keräsin myös 25,5kg painoa raskausaikana. Synnärille jäi 4kg ja 6kg tippui muutaman viikon aikana.
Synnytyksestä on nyt 6kk eikä paino ole tuon 10kg jälkeen hievahtanut mihinkään, vaikka olen asian eteen yrittänyt työskennellä. Imetän siis edelleen, eli mun kohdalla ei pitäny paikkansa kun neukkutäti raskausaikana sanoi (kun itkin rajua painonnousua), että kyllä ne kilot palaa kuin itsestään imetysaikana… ? Syön terveellisesti, vaunulenkkejä 2,5h vähintään viikossa, käyn satunnaisesti salilla, herkkupäivät oon rajannu viikonloppuun, eli hormoneissa taitaa mättää ?
Mutta olen tullut siihen tulokseen, että kunhan paino ei tästä nouse, fine. Mun kroppa on tehnyt ison työn luodessaan uuden ihmisen, joten annetaan sille aikaa palautua, ei viiti alkaa rääkätä vielä… Imetys kestänee meillä vielä puolisen vuotta, katsellaan sitten niitä rääkkejä ?
Äitien pitäisi olla armollisia itselleen ja ylpeitä saavutuksestaan ja vauva-ajasta pitäisi saada nauttia ilman stressiä painosta ❤ vaikka some onkin täynnä kuvia äideistä, jotka esittelee timmiäkin timmimpää kroppaa heti synnytyksen jälkeen… ?
Voi kiitos 🙂
Hormoneissa voi mättää, tai sitten ravinnon määrässä. Syöthän tarpeeksi? Esim. mun kokoisen pitää nyt syödä 2500kcal päivässä imetyksen ajan. 🙂 Eli aika paljon.
Ja siis todellakin, jokaisen synnyttäneen kroppa on tehny ISON työn, eikä ne kilojen karisemiset synnytyksen jälkeen oo mikään itseisarvo kuten kirjoitin. <3 Äitien pitäis todellakin olla armollisia itselleen. <3
Moikka! Itselläni kävi niin,että TODELLA pahan olon vuoksi en pystynyt syömään mitään muuta kuin mahollisimman rasvaista ja suolaista ruokaa ja tämän takia mulla (jo!!) raskausviikolla 15 oli painoa tullut 6.5kg? Mutta sitten kävikin niin että alkuun saamani rehelliset lihoomiset ja roskaruuan himo lähtivät pois ja loppupeleissä synnyttämään lähtiessäni rv41+3 painoa oli tullut vain 8kg ??? kaikki nämä jäivät synnärille ja muutenkin kroppani oli vain muutamaa kuukautta myöhemmin hoikemmassa kunnossa kuin alkaessani odottaa. Imettää en pystynyt yhtään enkä myöskään mitään jumppia tehnyt,ainoastaan olotilan antaessa käppäilin vaunujen kanssa. Oli todella mielenkiintoista ja jopa vähän uskomatonta miten oma kroppa menikin ihan itekseen kasaan eikä paikat jäänyt roikkumaan tai repsottamaan. On se ihmisen keho niin erilainen ja uniikki meillä kaikilla. Muutaman ”taisteluarven” odotuksessa kylkiini sain, mutta niitä kannan ylpeänä❤️
Näitä erilaisia raskauksia ja kilojen kertymysiä ja toisaalta taas sitten niitä palautumisia on ihan super mielenkiintoista kuulla. Se on todellakin hurjaa mihin ihmiskeho pystyy. Yhtäkkiä sitä on 9kk:n jälkeen maha poissa ja kuroutunut löysät pois. Tai sitten taas ei. Mutta mielenkiintoisia nämä! 🙂
Taisteluarpia tuli tännekin loppuraskaudesta, mutta ne on elämää ja pienen prinsessan aikaansaannoksia. 😉
Kiitos Monna hyvästä postauksesta (ja ps. näytät kuvissa todella hyvältä!). On se kumma miten nuo raskauskilot pyörivät ajatuksissa välillä turhankin tiuhaan näin raskaana ollessa, vaikka varmasti ihan suotta. Itse odotan esikoista (nyt 23+0) ja kiloja on tullut tähän mennessä 6-7kg. Vaikka yritän suhtautua painonnousuun rennosti, niin silti jotenkin tuntuu että pääkoppa ei meinaa pysyä tahdissa mukana. Tulee väkisinkin puntarilla käydessä sellainen olo, että ”herranjestas kun painan paljon!”, mikä tuntuu taas sitten järjellä ajateltuna ihan tyhmältä. Jotenkin sitä vain väkisinkin miettii, että kauanko sitten synnytyksen jälkeen menee ennenkuin viihtyy omassa kropassaan vai osaanko sitä silloin olla sitten vähän armollisempi itseään kohtaan. Mulla on koko aikuisiän ollut kohtuullisen hyvä itsetunto ja olen viihtynyt kehossani hyvin ja jotenkin jännittää, että miten sitä osaa sitten muuttuneeseen kehoonsa raskauden jälkeen suhtautua. Pitäisi ehkä nyt vain unohtaa ne vaa’an lukemat kokonaan ja keskittyä vain pitämään itsestään ja vauvasta mahdollisimman hyvää huolta, puntarin lukemista viis.
Kiitos!
Mulla oli ainakin tuossa vaiheessa vielä tosi vaikea suhtautua kerääntyviin raskauskiloihin. Sitten jotenkin yhtäkkiä loksahti jossain päin pääkoppaa, että hitsi vieköön ei niillä kiloilla oo mitään merkitystä. Kunhan vauva on terve ja kaikki menee hyvin. Sitten niistä kiloista ehtii eroon kun on sen aika. <3
Mä uskon, että sullakin tulee tällainen fiilis pian ja sitä onkin sitten paljon armollisempi itselleen ja omalle kropalleen, kun se pikkuinen ihana nyytti on sylissä.
Mulla tuli raskauden aikana n.20 kiloa. Alkuun stressasin nopeaa painonnousua, mutta loppuvaiheessa en enää jaksanut välittää. En kyllä allekirjoita sitä, että kilot olisivat tulleet täysin ruokavalion seurauksena, varmasti geenit ja hormonit vaikuttaa. Viikon päästä synnytyksestä oli lähtenyt 10 kiloa, mutta sen jälkeen ei ole muutosta tapahtunut vaikka ruokavalio kohdillaan ja vaunulenkkejä teen lähes joka päivä. Synnytyksestä on nyt 2,5kk ja uskoisin että oma kroppani pitää kiinni kiloista imetyksen aikana. Ehkä ne imetyksen loppumisen jälkeen sulavat pois; tai sitten mamma saa ruveta rehkimään. 😀 Olisi kiva että vanhat vaatteet mahtuisi päälle, ei sillä painolla muuten niin väliä. Niin tai näin, on tuo lapsi niin rakas ja arvokas, että täytyy vaan kunnioittaa vartaloaan millaiseen suoritukseen se on pystynyt, selkeästi ajatusmaailma on myös muuttunut siten, että itseään kohtaan on paljon armollisempi 🙂 Ihania ensimmäisiä viikkoja vauvan kanssa sinulle Monna! 🙂
Juuri näin!
Raskaudenaikaiseen painonnousuun on hyvin vaikea vaikuttaa itse. Kroppa tai mieli tarvitsee silloin energiaa/ hyvää mieltä/ polttoainetta tai miksi sitä nyt kukakin kutsuu. Itselläni syöminen esti pahoinvointia eli liian nälkäisenä oksensin helpommin ja sitten loputkin tuli ulos.. Myös imetys kokemukseni mukaan onnistuu paremmin, jos on sitä ’maitoainesta’ eli hiukan ylimääräistä!
Raskaus ja imetys muokkaa vartaloa ja päätä.
Tsemppiä vauva-arkeen ja armollisuutta itselle.
Meillä on kaikilla yksilölliset kropat! Tärkeintä on, että vauvalle riittää ravintoa mikäli imettää, äiti jaksaa hyvin huolehtia vauvasta ja toipuu synnytyksestä 🙂
Itse kyttäsin painoani raskausaikana ”käskystä”. Monien tuki- ja liikuntaelinongelmien takia mulle oli parikin lääkäriä suositellut maltillista painonnousua. Treenasin koko raskauden ajan 3-4 kertaa viikossa ja söin 6 kertaa päivässä. Herkuttelut hieman lisääntyivät loppua kohti. Kroppa ”totteli” hyvin eli käyttäytyi sen mukaan miten söin, ja painoa kertyi 13,5 kg. Niistä 7 kg jäi synnärille, poika oli nelikiloinen ja menetin jonkin verran verta hätäsektiossa.
2 kk synnytyksen jälkeen oli pudonnut 12 kg ihan vain vaunu+koiralenkeillä ja syömällä paljon ruokaa säännöllisesti. Samalla toivuin nopeasti sektiosta ja episiotomiasta, ja vauva kasvaa kilon kuukaudessa täysimetyksellä. Kyllä saa olla onnellinen toimivasta ja terveestä kropasta, etenkin kun sen kanssa on ollut haasteita mm. nivel-, jänne- ja nivelsidetulehdusten merkeissä. Voisinpa melkein sanoa, että raskaus ja imetys on ollut mun kropan parasta aikaa ♡
Juuri niin, vauvan terveys ja sinun toipuminen leikkauksesta ovat tärkeimpiä asioita tällä hetkellä! Itselleni taisi tulla kiloja 10, mutta ne lähtivät pois itsestään parissa viikossa. Nyt, kun vauva on 5kk, painoni on vähemmän kuin ennen raskautta. En kuitenkaan ole tästä mitenkään iloinen, sillä asiaan vaikuttaa varmasti se, että kaikki lihakset ovat hävinneet… Olen päättänyt, että viimeistään kun lapsi täyttää puoli vuotta, lähden taas salille. Nyt en yksinkertaisesti ole vain jaksanut. Että ei se painon tippuminen minusta aina tarkoita sitä, että olisi hyvässä kunnossa 🙂
Onnea muuten koko perheelle pienestä ihmeestä! Ihanaa kuinka säteilet vauvaonnea 🙂
Moi Monna!
Menee vähän ohi aiheen mut tulin vaan kertomaan että oot ihana. Oot niin tasapainonen ja järkevä. Näitä sun juttuja on mukava lukea ja niistä tulee hyvä mieli. Sä oot varmasti tosi hyvä äiti ja tyttönne saa olla onnellinen että sai noin upeat vanhemmat . Hyvää päivän jatkoa ??
Hyvältä näytät ja ihana ristiäismekko! 🙂 tuo on hyvä asenne, hiljaa hyvä tulee! Ei oo mitään järkeä yrittää pudottaa painoa nopeasti heti synnytyksen jälkeen. Keholla on kestänyt 9kk kerätä ne kilot ja ihon venyä, pitäisi antaa sille toinen 9kk aikaa palautua rauhassa (toki liikkua saa mut överiksi ei kannata vetää) 🙂
Ite kuulun niihin, jotka kerää vähän kiloja. Ainakin viime raskaudessa tuli 8-9kg, saas nähdä paljonko nyt. Kaikki kilot lähti muutama viikko synnytyksestä, mutta ei se kroppa vielä ennallaan ollut vaikka vaaka näytti samaa kuin ennen! 🙂 siitä se pikkuhiljaa palautui. Moni kaveri kadehti mua kun kerroin tuosta, vaikka ei ollut mitään syytä! Ei se vaa’an lukema kerro mitään. Esittelin sit vatsaröllykkää niin uskoivat ettei se mihinkään parissa viikossa litistynyt, turha kadehtia 😀
Innolla odotan sit tulevaisuudessa sun treenivinkkejä synnytyksen jälkeen, miten aloittaa jne. Viimeksi pelkäsin aloittaa mitään liikuntaa (paitsi kävelyä) ekaan 6kk 😀
I feel you! Esikoiseni kohdalla myös puntari näytti 92kg. Olihan se aivan järkyttävä lukema :O Mä keräsin loppuvaiheessa litroittain nestettä, joka onneksi alkoi nopsaan lähtemään. Olo oli varsin tuskallinen. Sulla on hyvä asenne kiloja ja ylipäätään ulkonäköä kohden. Hiljaa hyvä tulee =)
Ihana Monna! Näytät ihanalta ja sun asenne on huippu!
Tuli mieleen että minkä pituinen olet? Itse olen lyhyt tappi (vajaa 165cm) ja kuopuksen syntymäpäivänä painoin 82kg. Painoa oli tullut 12kg, ja olen varma että syynä maltillisempaa nousuun (esikoisesta tuli 18kg) oli huomattavasti korkeampi lähtöpaino! Nyt kolmatta odottaessa lähtöpaino oli lähes 10kg vähemmän, joten jännittää miten tässä raskaudessa käy! 🙂 kiloja ehtii kyllä tiputella sitten kun on taas energiaa muuhunkin kuin imettämiseen! Tsemppiä uuteen arkeen ❤️
Onnea pienestä prinsessasta! Näytät upealta ja hyvinvoivalta kuvissa!
Itse kuulun siihen ryhmään jolle ei juurikaan kiloja kerry raskaana ja aina olenkin synnäriltä kotiutunut kevyempänä kuin alkaessani odottaa. Vartalo toki on muokkautunut raskauksien myötä ja arpiani kannan ylpeydellä!
Kaksosista mulle tuli 12kg ja kotiuduin Kättäriltä kolme kiloa kevyempänä kuin ikinä. Olin kuitenkin elänyt kesän jäätelöllä, eli en mitenkään terveellisesti. Seuraavassa raskaudessa keräsin 8kg ja taas kaikki jäi Kättärille +4kg extraa. Toki poika painoi 4,5kg ja istukkakin kilon.
Nuorimmaisen kanssa painoa tuli 1kg ja tämä raskaus oli ainoa, milloin söin terveellisesti radin takia.
Minä siis vaan satun olemaan sellainen, että raskaus+imetys vie kilot. Ja tämä ei ole ylpeilyä, koska en ole asian eteen mitään tehnyt. Näin erilaisia kaikki olemme!
Pakko myös myöntää, että osaan kyllä kerätä ne kilot ihan ilman raskautta!! Eli raskaana laihdun ja muuten lihon. Onnea vielä teille!
Hei!
En ole vielä kerennyt onnitella esikoisen johdosta, joten Onnea koko perheelle aivan hirmusesti ♥
Vaikka itse en ole vielä lasta saanut tai ole saamassa varmastikkaan lähivuosina, niin oli todella mielenkiintosta seurata sinun raskauttasi alkumetreistä lähtien ja se että jaoit melko paljon fiiliksiä raskauden edetessä niin auttoi samaistumaan.
Näytät kyllä näin ulkopuolisen silmin upeelta!Ja kaikkein tärkeintä on että terveys edellä eteenpäin ja tsemppiä kaiken uuden kanssa!:)
Mulla oli samanlaisia ajatuksia. Alkuraskaudesta suunnittelin valmiiksi kuinka monta raskauskiloa otan 😀 No ei niitä hirveästi lopulta tullutkaan, 13kg 🙂 silti kropan muutokset ahdisti enkä edelleenkään viihdy tässä muuttuneessa kropassa, vaikka se maailman ihanimman asian toikin maailmaan! <3
kirjoittelin aiheesta täällä http://www.vauva.fi/blogit/be-mom/raskausaika-kuvina-ja-ne-raskauskilot
Mulle tuli raskauden aikan noin 7 kg, vaikka söin todella vapaasti. Perusruokavalio on terveellinen, mutta herkkuja söin varmaan loppuraskaudesta joka toinen päivä. Ihana vauvamme syntyi viikko sitten ja tällä hetkellä kiloja on lähtenyt 4. Imetys vaan ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin, kun omaa maitoa tulee liian vähän ja pieni on saanut lisämaitoa synnäriltä asti. Pohdin sitä, että tuliko painoa sittenkin liian vähän raskauden aikana ja siksi imettäminen tökkii. Koitan syödä mahdollisimman paljon, levätä ja imettää sen minkä pystyn. Harmistus ja pieni syyllisyys on silti kova kun omaa lastaan ei pysty ruokkimaan 🙁 ei todellakaan kannata murehtia raskauskiloja, niillä on oma tärkeä tehtävänsä!