Kun nyt täällä lantsarit jalassa istun pienen alkeellisen mökin terassilla huomaan kaipaavani lisää sometaukoa. Yhtäkkiä suurin osa somessa olevista jutuista saa pulssin kiihtymään (ei hyvällä tavalla) ja stressitasot nousemaan. Niin moni haluaa päteä somessa(kin). Niin paljon kiiltokuvaa ja ihmeellistä käytöstä. Kun silmiin osuu yhdeltä jos toiselta liikunta-alan ryhmältä keskusteluja kuinka taas Hanna Partanen on mokannut – tekee mieli irtisanoutua koko somesta.

On jännä huomata kuinka luonto oikeasti palauttaa meidät juurillemme. Kuinka metsän rajalla ja meren äärellä tuntee ihan maadoittuvan. Silloin huomaa sen, kuinka nopeasykkeisiä ja impulsiivisia meidän monien elämät ovat. Kuinka monta kertaa päivässä tulee käytyä facebookissa tai instagramissa? Ihan oikeasti, onko joku laskenut omaa käyttäytymistään? Ja onko niidenkään kahden median käyttö millään tapaa tarpeellista päivittäin? Sitäkin tulee mietittyä.

Tiedän, tai ainakin luulen, että kun palaamme täältä maaseutumatkaltamme kotiin ja työt alkavat, minäkin olen taas somen pauloissa. Huomaan myös, että vaikka kuinka onkin ihanaa olla ilman jokahetkistä somen pläräämistä, silti ajoittain mietin onko siellä tapahtunut jotain mitä haluaisin nähdä? Tai jäänkö jostain paitsi kun en tiedä 10min välein, onko joku nyt lisännyt uuden kuvan instagramiin, onko minulle tullut lisää seuraajia tai onko joku kirjoittanut hyvän päivityksen facebookkiiin. Että kuinka sitä onkaan tullut riippuvaiseksi somekanavista.

Snapchat, se itselleni uusin kaikista, tuntuu tällä hetkellä ns. vaivattomimmalta sovellukselta. En ihan hirveästi seuraa muita siellä, muutamaa kaveria vain. Itse lisään jonkun videon sieltä täältä. Joskus useamman putkeen. Mutta sitten tulee kuitenkin mietittyä, onko tämäkään tarpeellista? Tai että mitä siitä kukaan kostuu jos näkee minun aamupalalautaseni?

Some kehittyy koko ajan. Ihan koko ajan tulee uusia sovelluksia ja medioita. Niistä on nuorimmat perillä ensimmäisenä. Facebook on nykyään pääosin vain yli kolmekymppisten paikka. Siellä ollaan me aikuiset ja meidän vanhempamme ja ehkä myös isovanhemmat. Sitten on periscopet ja muut, joista ainkaan itselläni ei ole mitään hajua. Eikä myöskään halua. Mutta ymmärrän sen, että ne kehittyvät ja yleistyvät. Myös vanhempien ihmisten keskuudessa. Tiedän jo nyt, että hyvän ystäväni isovanhemmat käyttävät snapchattia.

***

Sometauko on asia, jota useampi nykyään kaipaa. Yhä useammin näkee siellä somessa, että joku on taas pitämässä sometaukoa. Joku pitää päivän, joku viikon. Mutta on mielenkiintoista huomata elävämme niin someyltäkylläisyydessä nykyään, että moni haluaakin siitä hetkittäin eroon. Muutama vuosi sitten haluttiin kaikenlaiset vempaimet, jotka mahdollistivat somen käytön missä tahansa maailman kolkassa. Nyt halutaan lähteä sinne maailman kolkkaan ja jättää kännykät ja läppärit kotiin. Ainakin me vähän vanhemmat. Nuorille some on elämä.

Ensi viikolla matkamme jatkuu Itä-Suomeen, Nurmekseen Tuukan vanhempien mökille. Siellä meinaamme pitää taas sometaukoa. On hassua miten jo odotankin sitä, vaikka vasta pari päivää sitten pidin sometauon. On myös hassua, että samaan aikaan some ahdistaa ja koukuttaa. Ei osaa olla täysin ilman, mutta määrällisesti iso käyttö tuntuu koko ajan ahdistavammalta.

Keskiviikkona aamusta pakkasimme auton täyteen. Noin kymmenen maissa lähdimme ajelemaan rauhakseltaan kohti Turun saaristoa. Kun saavuimme perille Kustaviin pistimme somekanavat kiinni ja aloitimme kauan kaipaamamme sometauon. Kiinni meillä menivät facebook, instagram ja snapchat. Sen lisäksi laitoimme kännykät äänettömälle ja ilmoitimme kotiväelle, että nyt ei kannata ihan joka hetki yrittää tavoittaa – haluamme olla tavoittamattomista  edes vuorokauden.

Koska työhömme liittyy vahvasti somen käyttö, sen kautta markkinointi ja näkyvyys – on ihanaa ettei mikään ilmoitus ponnahda ja pingahtele kännykän ruudulle loman aikana. Onneksi ilmoitukset voi laittaa kännykästä pois päältä, esimerkiksi juuri sähköpostin, instagramin ja facebookin osalta. Meillä myös moniin valmennuksiin kuuluu fb-ryhmät, johon valmennettavat saavat kirjoitella fiiliksiään. Sen vuoksi myös fb:n käyttö lomalla yhdistää aina hetkellisesti työhön.

Teemme töitä kotoa käsin, meillä on siis office ihan siinä meidän olohuoneessa. On ihana ja melkeinpä välttämätöntä lähteä loman alkaessa heti kotoa pois. Lomafiilis ja rauhoittuminen starttaa välittömästi, kun saavumme perille lomasijaintiimme. Ja vielä sometauko siihen päälle, niin tunnelma on taattu. Näin kävi tälläkin kertaa.

Heti ensimmäisestä lomapäivästä meitä suosi sää. Ollan käyty täällä Kustavissa nyt neljänä kesänä ja sen lisäksi kierrelty Turun saaristoa muutenkin. Tämä saaristo on sellainen paikka, joka rauhoittaa meidän molempien mielen. Meri ja jonkinlainen rauha täällä vaan pistää heti hymyilemään ja elämäntahdin rauhalliseksi ja seesteiseksi.

Leirintäaluemajoitus on myös erittäin hyvä tapa päästä arjesta ja kiireestä pois. Meillä on täällä Kustavissa, kuin myös muissa lomamme tulevissa paikoissa leirintäaluemökki vuokrattuna. Mökeissä ei ole omaa wc:tä, eikä suihkua. Ei edes vesipistettä. Leirintäalueilla on yleiset minikeittiöt, joissa voi käydä sitten tiskaamassa ja hakemassa vettä. Niiden läheisyydessä löytyy myös suihku ja wc:t. Se, että kaikki ei tapahdu hetkessä ja kaikki on jotenkin hyvin minimaalista hidastaa automaattisesti tahtia ja rauhoittaa mieltä. Ihan parasta.

Täytyy myöntää, että sometauko ja tämä rauha täällä on kyllä saanut kaikenlaisen työmoodin pois päältä jo parissa päivässä. Yksi parhaita juttuja on ollut suunnitelmattomuus. Ei olla sovittu mitään aikatauluja tai ns.velvotteita lomalle ollenkaan. Tehdään sitä mitä mieli juuri sillä hetkellä kaipaa tai haluaa.

Sometaukoa päätettiin pitää puolitoista päivää. Se on meille jo paljon. 🙂 Keskiviikkona iltapäivästä pistettiin tosiaan kaikki kanavat kiinni ja nyt perjantaina aamusta oli lupa avata. Silti vieläkään meistä ei kumpikaan ole kanavia avannut. Nyt tiedän tämän postauksen myötä avaavani facebookin ja instagramin, koska jaan postauksen. Mutta luultavasti sen jälkeen ne ei taas hetkeen aukea.

Kun pitää tällaisen pidemmän hetken kokonaan pois somesta, tulee helposti sellainen olo ettei tee mieli oikein niitä kanavia avatakaan. Ei näe sitä tarpeelliseksi. Tai kiinnostavaksi. Nyt kiinnostaa tämä letkottelu ja ihan vain pelkkä oleminen Tuukan ja koirien kanssa. <3 Me lueskellaan, pelataan korttia ja ihan vaan istuskellaan mökin terassilla ja jutellaan. Ihan parasta. <3