On ollut aivan ihana loman ensimmäinen puolitoistavikkonen. Lähdimme tosiaan heti ensimmäisen lomapäivän aamuna kohti Turun saaristoa. Siellä yövyimme kolme yötä ja sitten roadtrippimme jatkui Raumalle ja Poriin. Molemmissa kaupungeissa yövyimme yhden yön. Sitten matkamme jatkui kohti Itä-Suomea, Nurmesta – Tuukan vanhempien mökkiä.

Porista oli jo kiva kurvata tuttuun paikkaan, mökille Nurmekseen. Leirintäalueita koluttuamme oli ihana päästä mökille Tuukan vanhempien luo. Tämä mökki on ihana paikka, jossa tulee heti rauhallinen ja hyvä olo. Niin tälläkin kertaa. Uni maistui öisin ja päikkäreitä tuli otettua. Pelattiin korttia ja yatzia nelistään ja leikittiin koirien kanssa. Saunottiin ja tehtiin visiitti kuntosalillekin. Käytiin Raesärkillä paistamassa lettuja ja katseltiin yleisurheilua iltaisin telkkarista.

Vaikka onkin ihana matkustella kauniissa kesäisessä Suomessa ja sielu lepää hiljaisissa maisemissa – on se silti aivan ihanaa aina tulla myös kotiin. <3
Tänään lähdemme vielä yhdelle lyhyelle roadtripille Lopelle, äitini miesystävän mökille saunomaan ja uimaan päiväksi.

Ensi viikko on vielä lomaa jäljellä, mutta se viikko me seikkaillaan täällä pääkaupunkiseudulla. Käydään niissä paikoissa, joista kirjoitinkin vinkkipostauksen hetki sitten. 🙂

Ihanaa lauantaita ja mukavia kesähetkiä! <3

Minä olen nyt 23 viikkoa ja rapiat vanha. Asustan täällä äitini masussa. Painan noin puoli kiloa ja neuvolantäti sanoi, että olen n.30cm pitkä. 

Äiti ja isä oli odottanut minun saapumista jo jonkin aikaa. Mutta ilmestymiseni tuli silti yllätyksenä. Niillä ei vielä ole muita lapsia kuin vain joitain sellaisia karvaisia. Ne haukkuu aina välillä ja se toinen pitää sen päätä tässä äidin masun päällä. Se tuntuu hassulta. Se isompi ei kai vielä ihan tiedä, että minä olen täällä maha-altaassa uimassa. Tai ehkä se tietää, se on vaan niin innoissaan aina kaikesta ettei sitä varsinaisesti huomaa siitä.

Minä olen nyt pyörinyt täällä äitini masussa kohta viisi kuukautta. Ensin äiti ei sitä tiennyt, eikä isäkään. Mutta kun olin kuukauden vanha, niin jotenkin ne sai tietää ja sitten alkoi äitiä jännittämään. Isä oli heti ihan innoissaan.
Äitille tuli alkuun tosi pahaolo minusta. En ihan ymmärrä, että miksi. Enhän minä täällä mitään muuta tehnyt kuin olla möllötin. Ja olin silloin ihan hirmuisen pienikin. Äiti halusi vaan nukkua ja sitä oksetti kaikki ruuat. Isänkin se pisti keittämään kahvit vessaan ja sitten isä joutui juomaan ne kahvit makuuhuoneessa ikkuna auki. Sille jutulle vähän ne naureskeli keskenään.

Ensimmäisen kerran äiti ja isä näkivat minut kun olin kuusi viikkoa vanha. Silloin olin kyllä niin pieni, että ei äiti ja isä tajunneet muuta kuin jonkin pienen möykyn sellaisessa kuvassa mitä niille näytettiin lääkärikäynnillä. Sitten seuraavan kerran olinkin jo vähän isompi, silloin olin kaksitoista viikkoa vanha. Äitiä pelotti ihan kamalasti, että onko minulla joku niskapoimu turvonnut. Se siitä isälle ja minun tulevalle mummullenikin puhui. Mutta ei minulla ollut. Ihan normaalilta näytin ja äitiltä pääsi muutama kyynel. Isäkin tuntui olevan tosi iloinen ja onnellinen. Sitten ne kertoivat kaikille kavereilleenkin, että minä olen tulossa syksyllä.

Minä olen aika vilkas tyyppi. En oikeastaan ihan kamalasti jaksa olla paikallaan. Kaksi kertaa kun isä ja äiti on käyneet siellä lääkärin luona katsomassa minua, ne on nähneet kun olen hörppinyt vettä täällä maha-altaassa. No en kyllä tiedä mitä muutakaan joisin, olen sitten hörppinyt sitä.
Minä pumppailen jalkojani täällä suoraksi ja koukkuun, kun ei oikein muutakaan tekemistä ole. Käsiäkin heiluttelen koko ajan. Äiti on nyt vasta huomannut muutaman viikon, että minä hillun täällä. Yritän kyllä koko ajan potkia vähän vielä kovempaa, että äiti huomaisi minut. Pari kertaa olen onnistunut potkaisemaan niin kovaa, että äidin maha on ihan heilahtanut.

Isäkin on pari kertaa huomannut kun olen täällä tehnyt jalkaprässiä.  Se aina iltaisin laittaa käden äitin mahan päälle ja huutelee minulle. Se kutsuu minua Kaneliksi. Niin äitikin. Ne välillä kutsuu minua myös Vauva Pursiaiseksi, silloin kun ne minusta puhuu muille. Mutta kun ne juttelee minulle, niin ne kutsuu minua Kaneliksi. Kyllä minä vähän toivon, että se ei ole minun oikea nimeni.

Minä väsähdän aina kun äiti lähtee liikkeelle. Vaikkapa kun se käy niiden kahden karvaisen lapsen kanssa lenkillä, niin silloin minä tykkään nukkua. Ja kun se on käynyt jumppaamassa kuntosalilla tai jossain ”temppuilemassa”, niin silloin minä myös nukun. Välillä äiti on mennyt ihan ylösalaisin, mutta ei se minua ole haitannut, kun muutenkin täällä pyörin ees taas. Mutta kun äiti istuu tai makaa, niin minä kyllä aina herään. Varsinkin kun äiti makoilee, niin tuntuu että minulla on kovastikin tilaa hillua täällä ja siitä aina innostun. 

Äiti ja isä on aika innoissaan minun saapumisesta. Minä olen tulossa kylläkin vasta lokakuun lopussa täältä masusta ulos, mutta kyllä ne jo kovasti odottaa. Ne on ostaneet minulle jo vaatteitakin ja sängynkin kuulemma. Äitillä on omat synttärit lokakuun alussa ja olen kyllä ajatellut, että pysyisin ainakin lokakuun puoliväliin asti täällä masussa, niin ei sitten tarvi äitin kanssa viettää synttäreitä samaan aikaan joka vuosi. 

Äiti on alkanut silittelemään mahaansa paljon enemmän, se tuntuu aina kivalta. Silloinkin saatan vähän täältä potkaista takaisin, että hei minä huomasin sinun silitykset. Että jatka vain.
Äitiä ja isää välillä vähän myös jännittää se kun ne sitten syksyllä näkevät minut. Mutta minä olen ajatellut olevani aika helppo tyyppi. Ajattelin, että nukkuisin hyvin ja olisin äitille ja isälle kiltti. Ja kyllä minuakin jännittää nähdä sitten äiti ja isä ja ne minun karvaiset sisarukset.
Minulla on kuulemma kaksi mummia ja yksi vaari. Sitten minulla on yksi eno, siitä tulee kuulemma myös minun kummini. Äiti ja isä on kertonut, että niitä kummeja on yhteensä neljä.
Olen ajatellut kyllä, että olen niille kummeille, mummeille ja vaarillekin tosi kiltti. Ja ehkä niille vielä ekstrakiltti, niin sitten minusta tulee niiden lellikki. 

Mutta nyt minä pötköttelen ja hillun täällä äitin masussa vielä nelisen kuukautta.