Eilen meidän pieni rakas tyttömme täytti kuusi kuukautta! Siis puoli vuotta! Apua sentään, hän on jo ihan iso tyttö. 😀 No, pieni vielä. Mutta tuntuu tosissaan, että aika lentää aivan hurjaa vauhtia!

Me päätimme juhlistaa tätä puolivuotispäivää ja kutsuimme Emman kummit kylään. Me tykkäämme siitä, että Emma tottuu pienestä pitäen siihen, että meillä käy ystäviä kylässä. Ja tulevaisuudessa tietysti hänkin saa aina tuoda ystäviään kotiin.

Lauantaina aamusta siivoilimme kotona, kun Emma nukkui aamupäikkäreitään parvekkeella. Kun Emma heräsi, otettiin hänestä puolivuotiskuvat. <3

Perjantaina kyselin instagramin MyStoryssä vinkkejä johonkin hyvään, mutta suht terveelliseen tarjoiltavaan. Sain niin monta ehdotusta smoothiekakusta, että sellaisen tein. Aluksi näytti, että se ei hyydy… 😀 Mutta hyytyi kuitenkin ja meni kaupaksi koko kakku, kehujakin tuli. 😉 Jaan reseptin teille lähipäivinä!

Mietin ennen vieraiden saapumista, että mitenhän Emma ottaa vieraat vastaan. Hän on nimittäin ihan tässä muutaman viikon sisällä alkanut hieman vierastamaan. Alahuuli menee mutrulle ja sitten pitää äkkiä päästä äidin tai iskän syliin. Vierastamista on ollut varsinkin miehiä kohtaan. Olenkin jostain lukenut, että vauvat saattavat helposti vierastaa miehiä, mutta ei naisia. Hassua. 😀

No, mutta joka tapauksessa Emma istuskeli juhlien ajan kaikkien vieraidemme sylissä ihan tyytyväisenä ja väliin höpötti omia juttujaankin. Pari kertaa lähti alahuuli väpättämään, mutta se meni ohi aina yhtä nopeasti kuin alkoikin. 🙂

Illalla juhlien jälkeen Emma päätti ottaa ryömimishommat haltuun ja lähtikin vetelemään tyynen rauhallisesti itseään eteenpäin. 😀 Tähän mennessä on siis pyöritti vain akselin ympäri ja peruutettu. Mutta nyt lähti eteenpäin ja kohta varmaan saa olla perässä juoksemassa. 😉

Juhlat taisi väsyttää pientä sankaria sen verran, että illalla nukutushommat meni aivan läskiksi. Uni tuli loppujen lopuksi silmään vasta klo 22, kun normaalisti Emma nukahtaa yöunille klo 20 aikoihin. Aamulla hän herää JOKA päivä klo 06, ihan sama monelta on menty nukkumaan. Niin kävi myös tänään. 😀

Niin suloinen, ihana prinsessamme. <3

***

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! <3 

Ensi viikolla tulossa juttua hyvistä matkarattaista, smoothiekakun ohjetta ja kaikenlaista muuta mukavaa höpötystä! 😀 Ja postaustoiveita saa aina antaa!

On alkanut taas Suomen parhaiden somevaikuttajien listaaminen. Kuka kahmii pokaalit vuoden 2017 The Blog Awards Finlandissa?

Kuka bloggaaja tai tubettaja inspiroi sinua? Kenen instafeed on pelkkää silmäkarkkia? Kenen snäpit pelastavat päiväsi? Kuka on sosiaalisen median kingi? Entä kuka tulokas on noussut yhtäkkiä kaikkien huulille? Ilmianna vaikuttaja, joka erottuu joukosta ja ansaitsee tunnustusta vuoden säkenöivimmässä gaalassa! Voit ehdottaa suosikkejasi mukaan kilpailuun yhdessä tai useammassa eri kategoriassa. Kirjoita boksiin vaikuttajan nimi, nikki tai kanava ja paina Lähetä-painiketta. Tuomaristo koostaa yleisön ilmiantamista ehdokkaista TBAF 2017 -kilpailun shortlistat, jotka julkistetaan syksyllä. Kaikkien ilmiantajien kesken arvotaan 5 kahden hengen lippupakettia TBAF 2017 -gaalaan.

Minut löytää valmiiksi jo kategorioissa Perhe, Harrastus, Lifestyle ja Keskustelunherättäjä. Jokaiseen kategoriaan voi kuitenkin ilmoittaa myös blogin, jota ei ole valmiiksi jo syötetty. Kun kirjoittaa kategorian vieressä olevaan boxiin kirjaimet Mo – löytyy blogini listalta. Mutta siis jokainen teistä voi ilmiantaa myös sellaisia blogeja, joita ei listauksesta valmiina löydy.

Kirjoitin jokunen aika sitten siitä, että minua ei ole koskaan palkittu minkäänlaisilla pokaaleilla tai kunniakirjoilla blogini vuoksi. Kerroin, että olen kerran ollut TOP10:ssä juurikin tässä samaisessa TBAF:ssä. Sain silloin myös tietää, että blogini oli ollut kolmen eniten ääniä saaneiden joukossa. Pokaalia ei kuitenkaan tullut. Kerroin, että minulle on aina ollut paras palkinto se, kun näen miten moni lukee juttujani. Niin se on edelleen. Se, että teitä on siellä tuhansia, jotka palaavat juttujeni ääreen päivittäin. Teitä on siellä ihan älyttömän monta, jotka ovat seuranneet blogiani ihan alusta asti, viitisen vuotta! Se on huimaa!!

Kun saan viestiä viikottain teiltä, että kiitos kun kirjoitit siitä tai tästä. Tai kun joku laittaa minulle IG:n directissä kiitosta siitä, että hän saa iloa päiviinsä minun MyStory-videoista. Tai kun saan sähköpostia teiltä lukijoilta kiitoksena motivoinnista elämäntapamuutokseen. Tai kun katson Google Analyticsista, että blogini sivulla on klikkauksia satoja tuhansia kuukausittain! Niin onhan ne nyt ihan äärettömän hienoja juttuja! Olen koko ajan vahvemmin sitä mieltä, että kirjoittaminen on minun juttuni. On ihanaa saada motivoida ihmisiä, on ihanaa paasata oikein olan takaa välillä ja kannustaa kaikkia olemaan rohkeasti omia itsejään. On ihanaa saada teiltä lukijoilta vertaistukea ja jakaa sitä teille päin.

Edellisen kerran olin ehdolla ja TOP10:ssä vuonna 2014.

Se, että blogini valittaisiin jossain kategoriassa sitten lokakuussa 2017 parhaaksi, on mielestäni absurdi ajatus. En jollain tapaa usko, että se on mahdollista. Vaikka kuinka lukijamäärät ovatkin nousseet, IG-seuraajien määrä on noussut jne. Silti ajatus siitä, että minä olen somevaikuttaja on jotenkin ihan hassu. Blogin kautta tuleva julkisuus on jollain tapaa ihan erilaista, kuin mielestäni ns. ”oikeiden” julkkisten julkisuus. 😀 En tiedä ymmärrättekö yhtään mitä tällä haen, mutta yritän selittää. Jos joku näyttelijä tai laulaja tunnistetaan katukuvassa, se on jotenkin itsestäänselvää. Hän tekee työkseen julkista ammattia ja monet sadat tuhannet suomalaiset tunnistavat näitä henkilöitä turuilla ja toreilla. Mutta se, että minä kirjoittelen tätä blogiani täällä oman kotini nurkassa ja sitten kaupungilla minua tullaan vetämään hihasta, että etkös sinä olekin se Monna – on jotenkin absurbin tuntuista. Se on ihanaa, kun joku tulee moikkaamaan ja vaihtamaan pari sanaa. Mutta edelleen siinä tulee sellainen olo, että minutko muka tunnistetaan?

Vuonna 2015 TBAF-gaalassa Natan kainalossa.

Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä tätä työkseni. Ja se on teidän lukijoiden ansiota. Jos teitä ei olisi, ei bloggaaminen olisi minulle ammatti. Haluan siis ihan täydestä sydämestäni kiittää teitä jokaista siellä ruudun toisella puolella!! Toivottavasti jaksatte vielä pitkään juttujani! 😉

***

Ilmianna blogini ja minut TÄÄLLÄ jos olet sitä mieltä, että minä ansaitsin tällaisen tunnustuksen. 🙂