Se on aihe, mistä riittää mielipiteitä varmasti yhtä paljon kuin kaikesta muustakin lapsiin liittyvästä. Eli yhtä paljon, kuin on erilaisia vanhempia, on erilaisia kasvatustapoja. Minä luotan, että jokainen vanhempi osaa itse kasvattaa oman lapsensa, koska tuntee lapsen tarpeet ja persoonan. Toki kuitenkin on jotain sellaisia yleisiä juttuja, jotka olisi omasta mielestäni hyvä opettaa kaikille lapsille. Kuten mm. kohteliaisuus, hyvät käytöstavat ja väkivallattomuus.

Katsoin aamulla MTV3:n AamuTv:stä haastattelua, jossa puhuttiin lasten kasvattamisesta. Vieraana oli Jari Sinkkonen, tunnettu lastenpsykiatri – osa pitää hänen opeistaan ja mielipiteistään, osa ei. Toisena vieraana oli Suvi Saaresti, lastentarhan opettaja ja kirjailija. Haastattelu oli todella mielenkiintoinen. Siinä puhuttii mm. siitä, että nykyään vanhemmat ovat jollain tapaa hukassa siitä, että miten rajoja voi asettaa lapselle. Milloin mennään liiallisuuksiin ja milloin taas annetaan lapselle liikaa päätösvaltaa. Mielestäni eräs älyttömän hyvä ja tärkeä pointti oli Jari Sinkkoselta ja Suvi Saarestilta oli se, että jos lapselle annetaan taaperoikäisestä lähtien kaikki päätösvalta, hän ei osaa käyttää sitä oikein. Lapsi ei koe sitä vapautena ja aah, minä saan päättää kaikesta itse – vaan voi kokea sen jopa turvattomana.

Vanha sanonta ”rajat luo rakkautta” on mielestäni pätevä juttu. Samaa sanoi Sinkkonen ja Saaresti. Samaa olen lukenut muutamista ”kasvatus-oppaista” ja kirjoista. On kuulemma yleistyvä trendi, että lapset on perheen pää, ei enää vanhemmat. Yksi tähän ajavista asioista on se, että monia 80-luvulla syntyneitä lapsia on saatettu kasvattaa liiankin tiukoilla rajoilla. Nyt sitten nämä lapset aikuisena haluavat antaa omille lapsilleen vapautta ja saattavatkin antaa sitä jopa liiaksi.

On muutama kasvatusmetodi, joista olen lukenut ja tänään aamuohjelmasta kuullut, joita itse olen ajatellut ainakin yrittää kasvatuksessa. Ja ne ovat nämä:

1. Aseta rajoja, mutta anna lapselle vapaus valita. Lapselle voi asettaa rajat esimerkiksi syömisessä niin, että antaa lapsen valita muutamasta vaihtoehdosta. ”Syötkö sinä tänään aamupalaksi banaania vai omenaa” – lapsi saa päättää kumpaa syö, mutta vanhempi on kuitenkin laittanut jonkinlaiset rajat. Jos lapselta kysytään, että mitä haluat syödä tänään aamupalaksi voi lapsi päättää, että syö aamupalaksi suklaata ja jäätelöä. 😀
2. Väkivallalle aina ei.  Kun parivuotias pikkutaapero muksii nyrkillä äitiä tai iskää, se voi olla huvittavaakin, eikä tietysti satu. Mutta jo tällöin pitäisi kieltää lyöminen, silloin lapsi oppii jo pienestä pitäen ettei väkivalta ole ratkaisu missään tilanteessa.
3. Ymmärrä lasta, myös uhmakiukkupotkuraivareissa. Tämä on varmasti yksi haastavimmista ja vaikeimmista tilanteista – varsinkin keskellä ruokakauppaa. 😉 On kuulemma tärkeää ymmärtää lasta tällaisissa tilanteissa. Jos lapsi heittäytyy karkkihyllyn edessä lattialla ja huutaa kurkku suorana, että haluaa karkkia on lasta yritettävä ymmärtää ja kertoa tilanne auki. ”Tänään ei ole karkkipäivä, ymmärrän että sinua harmittaa, mutta tullaan ostamaan karkkia lauantaina.” Lapsi kokee näin, että hänen kiukulleen ja tunteilleen annetaan tilaa, mutta rajat on olemassa, eikä karkkia syödä joka päivä.
4. Ole läsnä. Huomaan muunmuassa jo nyt, että Emma kiinnostuu aina kännykästä. Hän on nähnyt sen meidän kädessä monta kertaa. Olenkin tehnyt tietoisen päätöksen, että kun Emma on hereillä ei minun tarvitse selata instagramia tai facebookkia. Ne jutut saa odottaa. Haluan muutenkin yrittää olla mahdollisimman paljon läsnä Emman kanssa. Uskon, että aito läsnäolo tuo lapselle turvallisuuden tunnetta ja itseluottamusta. Ajattelen, että lapsi aistii sen jos aikuisia kiinnostaa lapsen seura, eivätkä ne ole koko ajan vain kännykkä kädessä.

Nämä neljä juttua on nyt sellaisia, joita tuli tällä hetkellä mieleen. On paljon muitakin juttuja, joita olen ajatellut kasvatuksesta. Näistä neljästä asiasta on varmasti välillä vaikea pitää kiinni tilanteen tullessa, mutta ajattelen niin, että meillä aikuisilla pitää olla sitä itsehillintää ja henkistä voimaa. Lapsella sitä ei tarvitse kovin varhaisessa vaiheessa olla ja siksi sitä pitääkin lapselle opettaa oman käyttäytymisen kautta.

***

Aurinkoista torstaita kaikille! 🙂 Tässä hyvä teksti, jossa Sinkkonen puhuu kasvatuksesta ja mm. väkivallasta ja syömisestä ja vaikka mistä. 🙂

Lue myös kirjoitukseni: Miltä lapsesta tuntuu?

ps. Jollyroomin vaatesetti-pakkauksen voitti nimimerkki Laura. Olen voittajaan yhteydessä meilitse. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistumisesta! <3

Hei muuten, jos olette sitä mieltä, että blogini ansaitsi äänenne Suomen blogiskenen vaikuttajana, niin käykäähän antamassa äänenne TÄÄLLÄ.

Voi ettien että!! Voidaan molemmat Tuukan kanssa sanoa käsi sydämellä, että tämä lomakohde oli aivan nappi! Kertaakaan loman aikana ei tullut oloa, että voi kunpa me olisimmekin siellä Kreetalla. Ei kertaakaan. Itse asiassa, me säästettiin tässä rahaa ja koko matka oli stressittömämpi, kun ei tarvinut pelätä Emman tärykalvojen puhkeamista lentokoneessa.. 😉 😀 Vitsivitsi.. Ei mutta oikeasti tämä vaihtoehto oli kokonaisuudessaan aivan täysi kymppi!

Tukholma oli meille tuttu paikka, osin. Tuukka on juossut neljä Tukholman maratonia ja joka kerta ollaan oltu siellä muutama yö maratonin päälle. Ollaan tykätty aina tosi kovasti Tukholmasta ja ollaan pyritty tutustumaan kaupunkiin muutenkin kuin Drottninggatania kävellen. 😉 Monesti tietysti jos ihan perinteisellä risteilyllä on oltu, ei aikaa kovin paljon muuhun ole ollut kuin Gamla Stan läpi ja sitten Drottninggatania pitkin koluten kaikki kaupat. 😀 Tällä reissulla nähtiin silti vielä enemmän, mitä aiemmin.

Nyt löysimme tämän ihanan merenrannalla sijaitsevan Hotel J:n Nackan kaupunginosasta n.10km päästä Tukholman ydinkeskustasta. Hotelli oli aivan super ihana! Ehdottomasti yksi makeimmista hotelleista, missä ollaan koskaan oltu! NewYork:n Penthousekin melkein kalpeni tämän rinnalla. 😉 Tai ehkä jopa kalpeni. Kokonaisuutena nimittäin tämä oli aivan super!

Hotellissa oli paljon  vähän vanhempia pariskuntia ja lapsiperheitä. Emman lisäksi näimme aamiaisella näiden lomapäiviemme aikana ainakin neljä alle kaksivuotiasta lasta vanhempineen. 🙂

Aamiainen oli aivan loistava! Muutenkin tunnelma koko hotellissa oli ihana. Mitä nyt muutama eläkeläisrouva katsoi vinoon, kun istuimme ehkä heidän kantapöydässään yhtenä aamuna. 😀 Meinasi mennä pasmat heillä sekaisin. Haha! 😉 No ei vaan, kyllä tunnelma oli ihanan leppoisa myös vieraiden kesken. Kävimme myös muutamana aamuna pienellä aamureippailulla rannassa ennen aamupalaa, Emma nukahti aina mukavasti pienille päikkäreille ja me saimme syödä aamupalan rauhassa.

Me seikkailimme joka päivä jossakin päin Tukholmaa. Kävimme mm. Saltsjöbadenissa, jossa ihan huippu tv-sarja Solsidan on kuvattu. Siellä siis oli myös ihan oikeasti kaupunginosa nimeltään Solsidan. Emme löytäneet niitä taloja, jossa sarjaa on kuvattu, mutta muuten tuo seutu oli kyllä ihan unelmaa. Puhuttiinkin, että sitten kun ollaan eläkkeellä ja rikkaita, niin muutetaan sinne. 😉

Yksi hauska yksityiskohta Tukholmassa oli se, että siellä pidettiin koiria vapaana. Siis joka paikassa. Tuolla Saltsjöbadenissa kulki kaikki koirat vapaana, samoin Djurgårdenissa ja monessa muussa paikassa. Kaikki koirat oli tosin hyvin tottelevaisia ja lupsakoita. Itselläni meinasi kyllä hieman pissiä lirahtaa housuun, kun Gröna Lundin tietämillä iso saksanpaimenkoira tulla lompsotti vapaana meitä kohti, eikä välittänyt isäntänsä käskyistä. No tämä koira oli kuitenkin hyvin lupsakka tapaus hänkin. 🙂

Vappupäivänä käytiin tallustelemassa Kungsträdgårdenissa ja sen ympäristössä. Ihan sellaista samanlaista vappumeininkiä ei niillä paikoin nähty, mihin on Suomessa totuttu. 😉 Mutta varmasti juhlijoita ja kuohuvan kohottajia sieltäkin löytyi jostain päin Tukholmaa. Tuo Kungsträdgården oli ihana paikka, sen ympärillä oli paljon kivoja ravintoloita ja myös vähän kalliimpaan makuun kauppoja.

Emman tötterö oli aivan loistava matkaseuralainen! Hän matkusteli tyytyväisenä vaunuissa, kunhan sai katsella hereillä ollessaan eteenpäin mahdollisimman istuvassa asennossa. 😀 Tai sitten piti päästä välillä äitin tai iskän syliin katselemaan vielä vähän tarkemmin, mitä joka paikassa tapahtuu. Emma nukkui meidän mukana tuomassamme matkasängyssä kaikki yöt, ensimmäisenä yönään jopa enkat! Emma nukahti hotellilla n.klo 21 ja heräsi syömään klo 03. Siitä hän jatkoi uniaan sitten vielä aamuun!

Pari viimeistä päivää Emma-pieni oli hieman kärttyisellä tuulella, en tiedä onko tulossa taas hampaita vai mitä. Flunssa kaikkosi onneksi pieneltä jo vappupäivän aikoihin. Laivamatkustelu vauvan kanssa oli todella helppoa ja kivaa. Jos yhden asian olisin muuttanut, olisin ottanut paluumatkankin päivämatkana. Sillä yö Emman kanssa siinä kapoisessa laivasängyssä ei ollut mitään herkkua. 😀 Hytit on sen verran pieniä, ellei ota jotain sviittiä, että matkasänky ei sinne mahdu. Emma ei tietysti yksin sängyssä voi vielä nukkua, joten minä nukuin hänen vieressään ja Emma seinänpuolella. Mutta jösses mikä meininki oli tuhinatoopella ja jalat kävi, kuin parhaimmalla maratoonarilla.

Joka päivä tuli käveltyä n.20 000 askelta ja oltiin kyllä aina aivan loppu, kun palattiin hotellille. Shoppailua ei kovinkaan paljoa harrastettu, mutta Nacka Forumissa (meidän hotellin vieressä) käytiin yhtenä päivänä pyörimässä ja syömässä. Siellä oli myös Hemköp (ruokakauppa), josta käytiin päivittäin ostamassa huoneeseen vähän iltapalaa ym.

Ostin itselleni Adidaksen kengät, pari pientä juttua ja pari 100kr:n paitaa.. 😀 Loput jutut shoppailinkin sitten Emmalle. Muunmuassa aivan super hyper makean mansikkapuvun, joka odottaa hänen 1-vee juhlia! 😀

Suosittelen kyllä ihan 110% Tukholmaa kaikille lomakohteeksi! Niin lapsiperheille, kuin muillekin! Tukholmassa on jotenkin niin ihana tunnelma ja kevät oli ehtinyt jo hieman pidemmälle, kuin Suomessa. Lämpöä riitti ja puissa oli hiirenkorvia. Djurgården on ehdottomasti paikka, jossa kannattaa käydä. Samoin nämä kaikki muut paikat, mistä tässä postauksessa kerroin.

***

Nyt mieli levänneenä ja koirat hoidosta kotiin haettuna palailemme arkeen täällä kotona. <3 Ihanaa sekin!

Pus! <3