Parin viikon päästä loppuu äitiyslomani. Se on hurjaa! Siis miten ihmeessä siitä on jo yli yhdeksän kuukautta, kun jäin ison mahani kanssa odottelemaan Emman syntymistä?! Hurjaa!!

Kalenterissa lukee nyt töihinpaluupäiväni. Siellä lukee myös ensimmäinen Emman ”mummupäivä”. Eli se, kun mummu aloittaa Emman viikottaisen hoitopäivän. Olen laittanut vanhoille asiakkailleni jo sähköpostia, että työt kutsuvat taas. Ja olen kirjannut kalenteriin ensimmäiset pt-tapaamiset. Hurjaa!

Syksyn teen töitä vain kaksi päivää viikossa. Emma saa olla kotona vielä siis syksyn ja hoitajina on isovanhemmat tai jompi kumpi meistä Tuukan kanssa. On jollain tapaa tosi helpottavaa, että meidän ei tarvitse vielä viedä Emmaa päiväkotiin. Hän on niin pieni vielä. Vaikka monet Emman ikäiset aloittavatkin päiväkodin, koska vanhempien on palattava päivätöihin. Yrittäjyydessä on äärimmäisen hyvä puoli juuri tämä!

Olen miettinyt tulevaisuuttani. Mitä teen työkseni, palaanko pt-hommiin vai haenko jollekin toiselle töihin? Tavallaan se, että olisi ns. ”oikeissa palkkatöissä” jonkun muun leivissä houkuttelee. Se houkuttelee sen vuoksi, että se olisi stressittömämpää. Se houkuttelee myös sen vuoksi, että olisi olemassa käsitteet palkallinen sairasloma, palkallinen kesäloma ja ihan siis palkkapäivä. Se, että joka kuun tiettynä päivänä kilahtaisi tilille tietty summa. Ei tarvitsisi miettiä kuinka paljon pitää ottaa asiakkaita tai muita projekteja, että tulisi sen ja sen verran palkkaa tässä kuussa. Ja sitten ne alvit ja yelit ja kirjanpidot jne..

Mutta kuitenkin yrittäjyys tuo vapautta. Se mahdollistaa sen, että voi päättää pitää lomapäivän keskellä viikkoa ja lähteä mökille. Se tarkoittaa sitä, että saa itse päättää milloin tekee minkäkin työn ja milloin tapaa asiakkaita. Se mahdollistaa sen, että saa toteuttaa omia unelmiaan ja ideoitaan.

Olen miettinyt jonkinlaista keskitietä, että jatkaisin yrittäjänä ja pt:nä, mutta tekisin ehkä jollekin toiselle töitä puolet ajasta. Tämä on vasta harkinnassa, enkä ole edes katsonut työpaikkoja. Voi olla, että parin viikon päästä kun aloitan työt, mieli ja sydän sanoo etten todellakaan halua luopua täysipäiväisestä yrittäjyydestä.

Rakastan työtäni! On ihan älyttömän hienoa saada tehdä sellaisia asioita, joihin tuntee paloa. Saa motivoida ihmisiä tekemään itselleen hyvää ja löytämään uuden energian arkeen. Syyskuussa koittaa uudistuneet CitySurvivors -kilpailut, joita olemme saaneet suunnitella Tuukan ja parin aputiimiläisen kanssa kesän ajan. Kilpailuista on tulossa ihan huikeita!! On esteitä (ihan konkreettisia 😉 ), on päättelykykyä ja tietoa vaativia rasteja, on juoksua, on fyysisiä raskaita tehtäviä (varsinkin kilpasarjassa). On ollut ihan super inspiroivaa suunnitella tuota kilpailua!! Juuri tällaisten juttujen vuoksi yrittäjyys on niin mahtavaa!

Mutta ehkä aika näyttää tässäkin asiassa, että mitä tuleman pitää. Ja eihän mitään tarvitse kirjoittaa kiveen. Kerroinhan jo, että en pidä viisivuotis-suunnitelmista. 😉 

Pst. City Survivorsista lisää voi käydä lukemassa TÄÄLTÄ! Ilmoittautumisia satelee koko ajan lisää! 😀 Huikeat tapahtumat siis tulossa!

Hahaa! 😀 Emmahan ei vielä ole lähellekään taapero. Tai no, itse asiassa en tiedä onko sille jotain ”ikämääritystä”. MUTTA on ihan super kivaa, kun nyt lähiaikoina on voinut alkaa tekemään kaikkia taaperojuttuja Emman kanssa. Tarkoitan siis sitä, että voi ihan tekemällä tehdä jotain yhdessä – ei vain katsella ja juosta perässä kun toinen touhuaa omiaan.

Sunnuntaina käytiin ystäväni Annan luona lasten synttärikesteillä. Annan poika Amos juhli 3-vuotispäiväänsä ja Annan tytär Linnea juhli 6-vuotispäiväänsä. Paikalla oli Annan sukulaisia ja muutamia läheisimpiä ystäviä lapsineen. Nämä taisivat olla Emman ensimmäiset kaverisynttärit. 😉 Oli ihana seurata, kuinka Emma katseli ja kuunteli innoissaan muiden lasten tohinoita ja touhuja. Hän kovasti olisi halunnut itsekin jo mennä mukaan ja muiden lasten luo, vaikkei vielä tietysti mitään osaa mukana tehdä.

Emma hihkui Annan terassilla, heilutteli kättään muille lapsille ja koiralle. 😉 Vaikka Emmalta jäi päikkärit välistä sunnuntaina, oli hän ihan todella iloinen kun sai kutsuilla kontata pihalla, nähdä muita lapsia ja soittaa pianoa. 😉

Tuleekohan Emmasta pianonsoittaja, kuten äidistä? 🙂

Maanantaina käytiin ystäväni Lauran kanssa HopLopissa! Lauran poika Emil on Emmaa pari kuukautta vanhempi ja ollaan paljon vaunuteltu yhdessä pitkin kevättä. Nyt Laura ehdotti jos lähdettäisiin heidän kanssaan joku päivä HopLoppiin!

Ja siis täytyy kehua kyllä paikkaa ihan vilpittömästi, eikä oo mikään maksettu mainos! 😉 Käytiin Ruoholahden HopLopissa ja siellä oli iso alue ihan tällaisille pienille taaperoille. Kaikki pehmustettua ja joka paikkaan pääsee ryömimällä, konttaamalla tai tukea vasten nousemalla. Myös kiipeily oli kivaa, koska vaikka muksahti – muksahti pehmeästi.

Kaiken lisäksi tuonne pääsi alle 1-vuotiaat ilmaiseksi! Ihan huippua! Emil ja Emma on jotenkin ihan samasta puusta veistettyjä, Emil toki Emmaa kehitykseltä vähän edellä ikänsä vuoksi. Mutta hyvin Emma pysyi perässä. Ihana oli katsoa, kun he oikeasti seurasivat toistensa tekemisiä ja välillä piti käydä ihan kosketus-etäisyydelläkin morjenstamassa.

***

Kyllä vaan on niin ihanaa puuhata yhdessä Emman kanssa ja samalla nähdä hyviä ystäviä. <3

Ihanaa tiistaita kaikille!