Sain jokunen aika sitten sähköpostia, josko lähtisin mukaan kirjoittamaan postausta muhkuramanifesti -aiheella. Muhkuramanifesti on kampanja selluliitin häpeämistä vastaan. Lilyn bloggaajista jokunen on tästä kirjoittanut ja Trendi haastoi mukaan muutamia Lilyn ulkopuolisia bloggaajia. Minut myös.

Ajattelin pitkään, että en ehkä kirjoita asiasta. En ole mitenkään suuremmin koskaan kärsinyt selluliitista, mutta on minulla sitä silti ollut. Etenkin etureisissä ja etenkin niissä elämänvaiheissa, kun treeni ja puhtaat ruokavalinnat ei ole olleet pääosassa. Jotenkin ehkä ihan vähän jopa hävetti lähteä kirjoittamaan asiasta. En tiedä edes miksi. Vaikka olen esitellyt raskausarpiani täällä blogissa ja aina korostanut sitä, että itsensä pitäisi pystyä hyväksymään ja omasta peilikuvasta pitäisi pystyä tykkäämään.

Kehonkuva on muuttunut raskauden jälkeen. Ennen raskautta olin todella sinut kroppani kanssa. Oikeasti pidin peilikuvastani, olin jopa ylpeä siitä miten olin treenillä ja hyvillä ruokavalinnoilla saanut kroppani naisellisen sporttiseen kuntoon. Pidin siitä, että minulta löytyi reittä, peppua ja muotoja. Mutta pidin myös siitä, että selluliittia ei näkynyt. Pidin litteästä ja kiinteästä mahastani.

Nyt treeni on jäänyt hyvin pienelle prosentille elämässä, eikä ruokavalinnatkaan ole todellakaan aina sitä mitä omille asiakkailleni opetan. Että kohtuus kaikessa ja 80/20 on hyvä. Minulla on on monesti mennyt tämän viimeisen vuoden aikana ruokailuhommat enemmänkin 60/40. Maananataista torstaihin jaksan syödä terveellisesti ja perjantaista sunnuntaihin miten sattuu. Ihan rehellisesti.

Ehkä syy miksi minua jotenkin hävetti vastaanottaa tämä haaste, on se että edelleen on jotenkin vahvasti läsnä kuva siitä ettei liikunta-alan ammattilaisella saisi olla muhkuraa tai muotoja. En tiedä onko se ajatus niin vahvasti ihmisissä, jotka liikuntapalveluja käyttävät vaiko vain suuremmalta osin liikunta-alan ammattilaisten kesken? Ehkä vastaisin jälkimmäiseen kyllä ja ensimmäiseen ehkä.

Joka tapauksessa tällä hetkellä minulla on etureisissä selluliittia. Mitäs sitä kiertelemään. Ei sitä mitenkään super paljon ole, mutta jos uikkarissa kulkee menemään, niin kyllä ainakin itse sen näen. Myös mahani löysä nahka häiritsee minua. Rehellisesti. Kun ystäväni katsoi minulta vatsalihasten erkaumaa muutama viikko sitten kuntosalilla ja veti paitaani ylös, vedin ihan hätääntyneenä paidan helmaa alaspäin. Ettei vain kukaan näkisi sitä nahkaa. Raskausarpia ei enää oikein näe, niistä voin kertoa lisää myöhemmin.. Mutta tilalle on tullut löysä nahka, joka ei meinaa kuroutua kasaan millään.

Vaikka edelleenkin pidän peilikuvastani, en ehkä ole katsonut sitä hetkeen enää ylpeästi. Mutta itse asiassa minun pitäisi. Tämä keho on käynyt läpi ison prosessin, raskaus ja siitä palautuminen ei ole mikään pikkujuttu. Sen vuoksi ihan joka ikinen äiti varsinkin saisi olla YLPEÄ kehostaan!! Ja mitä sitten jos sitä selluliittia on vähän kertynyt vauvavuoden tai vaikka ihan vaan minkä tahansa vuoden aikana reisiin? Ei se ole niin vakavaa!

Selluliittia ja raskausarpia voi olla treenaavilla, laihoilla, ylipainoisilla, muodokkailla, solakoilla ja ihan kaikilla, ne ei katso kiloja. Niitä voi olla myös liikunta-alan ammattilaisilla, lääkäreillä, poliiseilla ja vaikka kirjastonhoitajilla. Eihän ne katso ammattia.

Yritetään olla vaan ylpeitä kehoistamme!! Eikö vaan? 

***

Mä olen niin myyty!! Tämä loma on ollut just niin ihana, upea ja mahtava, kuin olin odottanutkin – plus triljoona kertaa päälle!! Aloitanpa ihan siitä mistä lomamatka alkoi, eli lennosta!

Kuten jo aiemmin olin kertonut, jännitin hieman (eli paljon) lentoa. En itseni vuoksi tai Tuukan 😉 Mutta pienen tyttömme vuoksi, tämä oli hänen ensimmäinen lentonsa. Jännitin sitä miten nousu ja laskeutuminen tuntuu hänellä korvissa ja miten energiapommimme jaksaa istua kuusi tuntia koneessa. Ja vielä sitäkin, että mitenköhän hän nukahtaa päikkäreille, kun ei syliin nukahda ikinä..

Kun pääsimme koneeseen Tuukka nosteli laukut hattuhyllylle ja me mentiin Emman kanssa jo istumaan. Odotettiin, että kone lähtisi rullaamaan kohti kiitorataa ja sitten vasta tuttipullosta maitoa. Tämä onnistui, maito tosin tuli hörpättyä jo ennen nousuun lähtöä, mutta tyttö nukahti syliini nousun aikana. Siis !!! Hymy levisi korviini, pieni rakas uuvahti siihen syliini. Herättyään vähän ihmetteli missä ollaan, mutta loppulento meni BabyBasinetissa tai meidän syleissä istuen ja hymyillen muille matkustajille, leikkien leluilla tai kirjoja selaamalla. Laskeutumisen aikana Emma hörppi maitoa silloin tällöin ja leikki kengillään, ihan kuin ei olisi edes huomannut mitään paineiden vaihtelua. Niin ylpeä äiti!!

cof

Perille saavuimme iltasella, pimeään Fuerteventuraan – mutta niin lämpimään. Playitas Hotel ja huone ilahdutti, sillä varatessamme matkaa meiltä meni varauksen aikana haluamamme huone alta, meidät upgreidattiin Junior Sviittiin! Oujea! Makuuhuone erikseen ja olohuone erikseen. Mahtava homma, sillä Emman nukkumaanmenon jälkeen ollaan saatu istuskella olohuoneessa ja syödä iltapalaa.

Aamulla heräsimme Tuukan kanssa jo 5.30! Eli Suomen aikaan 7.30. Emma sen sijaan jatkoi vielä uniaan, täysin (nolla heräämistä) nukutun yön jatkeeksi! Kun koko perhe oli hereillä pistimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdettiin tutkimaan hotellia, koko isoa hotelli-aluetta, sekä aamiaiselle.

Voin kertoa, että pari kertaa tuli sanottua tuon ensimmäisen (ja toisenkin) aamun aikana, että en ehkä kestä miten ihanaa täällä on! 😉

Tämä hotellimme on oikein treenajan unelma! Täältä löytyy ihan älyttömän paljon kaikkea sporttailua! Jumppia, joogaa, pilatesta, vesijumppia, uimakouluja, juoksukouluja, crossfittia, super iso kuntosali jne.. Ja vaikka tämä Playitas Resort on aktiivilomakohde, on täällä paljon pieniä lapsia ja ihana lapsiystävällinen tunnelma.

Sanoin tänään juuri Tuukalle, että varmaan missään käymässämme hotellissa ei ole ollut näin ystävällistä henkilökuntaa. Emma saa vilkutuksia ja hymyjä koko ajan ja muutenkin täällä todella hyvä tunnelma.

Sää on suosinut meitä joka päivä. Maanantaina oli vähän puolipilvistä aamupäivällä, mutta silti lämpötila kipusi yli +20c:n. Muina päivinä on paistanut siniseltä taivaalta ja auringossa lämpötila on ollut varmasti lähemmäs +30c.

Me ollaan käyty uimassa, myös Emma on päässyt pulikoimaan. Ollaan kävelty joka päivä yli 30 000 askelta ja oikeastaan ihan koko ajan ollaan menossa. Se on varmasti myös syy siihen, että Emma nukkuu täällä yöt läpeensä! Ensimmäinen yö ikinä kertaakaan heräämättä oli siis täällä ja samanlaisia katkeamattomia öitä on ollut kaikki muutkin. Aurinko, lämpö, paljon kävelyä myös Emman osalta ja kaikki uudet virikkeet jne on suoneet meille kaikille hyvät yöunet.

Katseltiin jo ensi keväälle matkoja tänne, josko tulisimme taas viikoksi ja ehkä saisimme jopa isovanhempia mukaan! 😉

Lomaa on vielä onneksi jäljellä muutama päivä ja lauantaiksi olemmekin vuokranneet auton, lähdemme sillä seikkailemaan ympäri saarta. Autonkin sai kätevästi vuokrattua suoraan hotellilta ja yksi päivä auton vuokraa oli vain 40€!! Ihan mahtavaa!

Ruoka täällä on myös todella hyvää. Meille kuuluu aamiainen huoneen hintaan, aamiainen on ihan todella kattava ja sieltä on löytynyt hyvin aamupalaa niin meille kuin Emmallekin. Sen lisäksi ollaan käyty välillä lounasbuffetissa samaisessa hotellin ravintolassa. Myös pizzat haettiin yksi ilta hotellin alueella sijaitsevasta ravintolasta.

Keskiviikkona täällä oli markkinat illalla, sieltä tuli ostettua kotiin pari pientä juttua. Hotelli on ihan täynnä, mutta silti alue on ihanan väljä. Suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia näkyy eniten. Ihana tunnelma, iloinen ja rento.

Tämä loma tuli todella tarpeeseen!! Ja voin sanoa, että vaikka kotiin on aina ihana palata – ainakin nyt tuntuu siltä, että tänne voisi jäädä vielä toiseksi viikoksi. <3

***

Monna <3