Minä olen viikon päästä viisi kuukautta. Olen jo aikamoinen patukka ja osaan vaikka mitä.

Tässä minä olen vasta kaksi kuukautta.

Minä olen oppinut tämän minun elämäni aikana sellaisia isompia juttuja, kuten esimerkiksi kääntymään. Sen lisäksi olen tässä nyt ihan muutaman päivän ajan osannut kivasti päristellä kaiken syljen, kuolan, maidon sun muut jutut suusta pois. Se naurattaa minua aika kovasti, välillä se naurattaa kyllä äitiä ja iskääkin. 

Äiti ja iskä on yrittäneet opettaa minulle soseiden syömistä noin kuukauden verran. Minä en niistä oikein välitä. Minä tykkään niin kovasti siitä maidosta. Tykkään myös riisivellistä, sitäkin voi kivasti juoda tuttipullosta. En oikein pidä siitä, että minun suuhuni työnnetään jotain ihme lusikoita. Vaikka toisaalta niitä lusikoita on ihan kiva jyrsiä, mutta en minä niistä soseista niissä lusikoissa välitä.

Nämä tällaiset puurot varsinkin on ihan älyttömän tyhmän makuisia. Niitä en ole kylläkään vielä saanut kuin kerran, koska en ole ollut vielä ihan viittä kuukautta vähän aikaa sitten.

Minulle on tullut jo kaksi hammasta. Molemmat tuohon alaleukaani, ihan vierekkäin ne siinä nököttää. Ne tuntuu kyllä vähän hassuilta, onneksi äiti ja iskä antaa minulle aina jotain sellaisia puruleluja, joita voin sitten jyystää oikein kunnolla. Ne tuntuu mukavilta suussa. Ylipäänsä ihan kaikkea on kiva työntää suuhun. Minä olen päättänyt, että tästä lähtien kun jotain saan käsiini, niin kyllä ihan varmasti sitä maistan. Paitsi niitä soseita.

Minä olen aikamoinen höpöttäjä ja hymytyttö. Olen ihan hirmuisen hyvällä tuulella lähes aina. Ei minua oikein mikään huoleta, joskus huolettaa jos on nälkä tai sitten jos minulta on tullut kakka housuun. Muuten kyllä tykkään aika paljon hymyillä äitille ja iskälle ja muutamalle muullekin. Tykkään hirveästi enostani Jussista, sille nauran aina. Tykkään myös mummustani ja mummista ja vaarista. Niidenkin jutuille aina kamalasti nauran, ne on ihan hassuja kaikki. Minua ei hirveästi ujostuta kukaan, paitsi silloin jos on ihan tosi paljon ihmisiä yhtä aikaa jossain pienessä tilassa.

Tykkään myös näyttää kieltäni!

Se sellainen ääneen nauraminen on aika hauskaa puuhaa. Välillä minua naurattaa ihan niin paljon, että en meinaa muistaa vetää henkeä välissä. Ja kun hekotuttaa oikein kovasti, niin vedän olkapäitä korviin ja mahakin hytkyy. Kaikkia aina naurattaa kauhean paljon, jos minä nauran. Olen sitten ajatellut, että tätä hommaa kannattaa tehdä ihan aika paljonkin. 

Äiti on sanonut, että kun nauran niin se on ihanin ääni minkä hän tietää. Aika hassua, ehkä hän ei ole kuullut kovin montaa ääntä. En tiedä.

Äiti ja iskä vei minut passikuvaan tuossa muutama viikko sitten. Olen kyllä vähän einarin näköinen tuossa passikuvassa omasta mielestäni, mutta äiti ja iskä sanovat kuvan olevan ehkä maailman söpöin. Me olemme lähdössä ulkomaille muutaman viikon päästä. Aika hauskaa! Siellä on kuulemma todella lämmin. Äitiä vähän jännittää lentomatka, mutta minä en tiedä siitä hölkäsen pöläystä. Menen vain mukana ja katselen, että miltä mikäkin sitten tuntuu.

Olen kuullut, että minua pienemmätkin tytöt ja pojat ovat olleet lentokoneessa, niin olen yrittänyt kyllä äitille vähän kertoa, että kyllä minäkin siellä pärjään.

Minä tykkään siis siitä maidosta ihan hirveän paljon, niin kovin paljon, että myös öisin pitää sitä saada. Herään aina noin 2-3h välein tankkaamaan. Sitten äiti tai iskä pistää minulle tuttipullon suuhun ja minä syön ja sitten jatkan nukkumista heti. Nyt parina yönä äiti ja iskä on yrittänyt jotain ihmeellistä nukkumiskoulua. Ne onkin antaneet minulle tutin suuhun, eikä sitä tuttipulloa. Välillä olen kyllä ihan sitten nukahtanut vahingossa se pelkkä tutti suussa, mutta useimmiten olen pystynyt sinnittelemään hereillä sen verran kauan, että sitten olenkin saanut sitä maitoa.

Äitiä on helpompi huijata tässä yösyömisjutussa. Iskä jaksaa odottaa muutaman minuutin pidempään, että josko nukahtaisin sen pelkän tutin kanssa. Yhtenä yönä äiti esimerkiksi heltyi minulle heti, kun vain otin kahdella kädellä tutin pois suusta ja katsoin äitiä silmiin, että anna sitä maitoa nyt. Että aika lälly on kyllä tuo äiti. Vaikka toisaalta aika pehmo on tuo iskäkin. Saan kyllä aika helposti tahtoni periksi. Ilmoitan vaan tomeralla äänellä, niin johan alkaa tapahtua.

***

Minä haluaisin kovasti jo päästä eteenpäin ihan omin voimin. Nyt kuitenkin kun kierähädän mahalleni, niin siinä jään sitten sätkimään, enkä liiku mihinkään. Vaikka kädet ja jalat viuhtoo joka suuntaan. Mutta olen kyllä päättänyt, että kun kovasti vain harjoittelen, niin pääsen ihan pian ainakin konttaamalla eteenpäin.

Eipä tässä kai tämän kummempia kertomisia tällä kertaa ole. Että heipat vaan kaikille! <3

Terkuin,
Emma

Todella lähellä meidän uutta kotia on aika vasta avattu Cumulus-hotelli, Cumulus Meilahti. Siellä on arkisin buffet-lounas ja nyt kevään aikana on järjestetty muutamana sunnuntaina brunssi.

Meidän on monena arkipäivänä pitänyt mennä Tuukan kanssa lounaalle Bistro Cumulukseen, mutta sitten muka on ollut liian kiire.. 😉 Nyt päätimme pyytää hyvät ystävämme mukaan ja mennä yhdessä viettämään laatuaikaa brunssin parissa. Samalla Emma näki taas kummitätiänsä. <3

Menimme Bistro Cumulukseen heti klo 12, kun brunssi starttasi. Väkeä olikin jo odottelemassa oven takana ihan jonoksi asti, onneksi me mahduimme vielä mukaan. Emma nukkui sen aikaa rattaissa, että saimme haettua ruuat. Ja sitten hän jo heräsikin mukaan brunssille. 😉 Oli ihana, kun hän iloisena ja hyväntuulisena itsenään nökötti rattaissa pitkät pätkät ja katseli ja kuunteli meidän juttuja. Noissa matkarattaissa on hyvä, kun saa tuota selkänojaa säädettyä niin, että siinä voi turvallisesti istua mukana pöytäseurueessa. 🙂

Brunssi oli kattava, oli ns. aamiaistarvikkeita (karjalanpiirakoita, munavoita, leipää, levitteitä jne) ja sitten myös lämmintä ruokaa. Niin ja tietysti vielä herkuksi päälle jälkiruokia.. 😉 Myös pehmiskone löytyi jälkiruokapöydästä.

Tarjoilupöytien vierestä löytyi myös ”lasten keittiö”. Siinä sai perheen pienimmät leikkiä keittiötä ja Mini Bistroa. 😉 Tätä Bistro Cumulusta ihan mainostetaankin lapsiystävällisenä paikkana. Ja rattaiden kanssa pääsi perille asti, muutenkin fiilis oli ihanan leppoisa. Henkilökunta oli todella ystävällistä, eikä kukaan katsellut pitkällä nenällä lapsia ravintolassa.

Ja tosiaan ihan plussana täytyy mainita tuo, että rattaat sai ottaa pöydän viereen mukaan! Monissa ravintoloissa (varmasti tilan vuoksi ainakin) on jätettävä rattaat eteiseen, mutta sitten kun ainakin tämä meidän pikkuinen vielä monesti nukkuu siinä vaiheessa, kun tulemme sisälle johonkin. Tämä oli ihan loistava juttu, kun saimme rullata pöydän viereen rattailla. Sitten tosiaan kun Emma sieltä heräili, nostettiin vain selkänojaa hieman pystympään ja hän sai olla osa pöytäseuruetta. <3

Kaksi tuntia vierähti taas ihan älyttömän nopeasti hyvässä seurassa. <3 Emmakin oli sellainen enkeli koko brunssin ajan, että äitin sydän meinasi pakahtua. Ja vähän myös kummitädin. 😉

Tuo Cumulus-hotelli itsessäänkin vaikutti todella kivalta ja siistiltä! Jos ei ihan näin lähellä asuttaisi, niin pitäisin tätä ehdottomasti mielessä jos hotelliyötä tarvitsisi Helsingissä.

Kiitos loistavasta brunssista Bistro Cumulus ja kiitos ihanasta seurasta ystävät, Tuukka ja Emma! <3 

pus! 🙂