Tämä oli juuri se, mitä olin pitkään kaivannut. Aurinkoisia päiviä, saunomista, mökin tuoksua, kiireettömiä aamuja. Monta päivää putkeen ilman yhtään sovittua menoa, edes niitä kivoja menoja. Monta päivää vain me keskenään; minä, Tuukka, Emma ja koirat. ❤

Olin oikeastaan koko alkuvuoden kaivannut luonnonrauhaan. Tykkään ihan hirmuisesti siitä, kun mistään ei kuulu ääntäkään ja ihan täysin aikataulutta ja kiireettä voi vain käpeksiä mökin pihassa tai metsätietä pitkin.

Appivanhemillani on ihana mökki Nurmeksessa. Tonttia on vaikka muille jakaa ja mökkikin on kuin omakotitalo. On sisäsaunat, pesukoneet ja ilmalämpöpumput. Mutta on myös puusauna, puilla lämmitettävä uuni ja sellainen ihana ”mökin tuntu”. ❤

Olemme Tuukan kanssa olleet Nurmeksen mökillä oikeastaan melkein aina niin, että myös Tuukan vanhemmat ovat siellä. Meillä on oma huone mökillä ja on mukavaa viettää aikaa yhdessä Tuukan vanhempien kanssa. Iltaisin rupatella telkkarin ääressä ja syödä kiuasmakkaraa.

Nyt kuitenkin päätimme lähteä ”vain” Tuukka, Emma, minä ja koirat. Ajattelimme, että kun Emma heräilee vielä öisin syömään, on meidän ehkä sitten helpompi olla vain keskenämme. Meidän Pimu on myös aika ärhäkkänä Tuukan vanhempien koiralle Taralle ja onkin pari kertaa meinannut syntyä ihan kunnon tappelu Pimun ja Taran välille. Se ei tietysti ole kiva juttu ja siksi joudumme myös vähän miettimään näitä mökkijärjestelyjä.

Tuukka rakastaa touhuta koirien kanssa mökin pihalla ja pelloilla. Pimu ja Gere nauttii silmin nähden joka kerta, kun saavat vapaana riehua pihalla. Yksin koiria ei kuitenkaan voi pihalle vapaana jättää, koska mökin lähellä kulkee susia, ilveksiä, ahma ja karhu.

Elo mökillä on siis aivan ihanaa kaikinpuolin. Ne sudet ja karhu ehkä vähän välillä hurjistuttaa, mutta ei kovasti. Koska harvoin ne tulevat asutuksille pyörimään. Paitsi pari talvea sitten, kun susi oli siinä mökin lähistöllä käynyt syömässä pari koiraa muutamalta pihalta ja paitsi kun se karhu kävelee lähes joka kevät talviuniltaan mökin pihan läpi.

Yksi asia mökillä kuitenkin on heikosti. Ja se on minun ja Tuukan yhdistetty vilkas mielikuvitus. Aamulla, päivällä ja alkuillasta mielikuvitus pysyy aloillaan. Mutta kun aurinko alkaa laskemaan ja yö lähestyä, alamme myös me menemään hiljaiseksi ja mielikuvitus alkaa ottaa kierroksia.

Minä olen tartuttanut Tuukalle pelon siitä, että yöllä mökille tulee joku, joka haluaa pahaa meille. Tiedämme molemmat, että pelko on aiheeton. Mutta pimeän tullen järki ei pysty vastustamaan pelkoa. Me kaupunkilaiset tunnemme olevamme enemmän turvassa kaupungissa, kuin siellä rauhaisan mökin turvassa.

On kuitenkin normaalia, että ihminen tuntee pelkoa. Sillä se suojelee meitä vaaroilta. Vaikka pelko olisi 99 kertaa 100:sta turhaa, voi se kerran olla aiheellista. Mutta tietysti pelon aiheet voi olla ns. todellisia tai vain tuulesta temmattuja. Vaikkapa lentopelko voi olla aiheellinen, mutta pelko maailmanlopusta voi olla hieman liioiteltua.

Tämä mökkipelkomme on varmasti luokiteltavissa tuohon ”ei aiheellisen pelon” -piiriin. 😉 Ja teemmekin asian kanssa töitä. Haluamme käydä mökillä, koska nautimme siellä ajasta, rauhasta ja luonnosta. Koirat nauttivat ja Emmakin nukkuu pitkiä päikkäreitä luonnonrauhassa. Olen varma, että Emman kasvaessa hän viihtyy mökillä ja tykkää leikkiä pihalla, ajaa vaarin kanssa traktorilla ja vaikka mitä. Siksipä emme halua antaa pelollemme valtaa, vaan käymme säännöllisesti mökillä. Olemme myös päättäneet, että Emmalle emme opeta näitä turhia pelkoja.

Täytyy muuten lopuksi kehaista meidän pientä muruamme, hän jaksoi koko 550km ajomatkan ihan älyttömän hienosti istua kaukalossa! Välillä Emma nukkui päikkäreitä ja välillä höpöteltiin keskenämme tai leikittiin leluilla.

***

Onko siellä muita pelkääjiä?

Mukavaa viikonloppua toivotellen,

Olen vain kerran elämässäni kokeillut pilatesta. En oikein pitänyt siitä. Se hengitys oli jotenkin vaikea, tuntui jollain tapaa ”väärään” suuntaan tehdyltä. Jooga oli mieluisampi minulle.
Nyt raskauden jälkeen kuulin moneltakin taholta, että pilates on erittäin hyvä ja rauhallinen tapa aloittaa syvien vatsalihasten harjoittelu ja muutenkin turvallinen treenaaminen palautumismielessä.

Selailin eri vaihtoehtoja, paikkoja jossa erilaisia pilateksia järjestetään. Tuntui kuitenkin vähän vaikealta mennä ns. normaalille pilates-tunnille lähes ensikertalaisena ja vielä kropan ollessa palautumisvaiheessa. Löysin onneksi mahtavan vaihtoehdon: Palautumispilateksen FemiHealthissa.

Pyysin ystävääni Lauraa mukaan. Lähtisikö hän yhdessä kanssani kokeilemaan tätä? Hän vastasi samantien, että kyllä! Lauralla on poika, joka on Emmaa pari kuukautta vanhempi. Olemme Lauran kanssa myös paljon puhuneet oikeanlaisesta ja kropalle turvallisesta tavasta lähteä treenaamaan synnytyksen ja raskauden jälkeen. Joten tämä tunti oli ihan kuin meille tehty.

Emma jäi pilateksen ajaksi kotiin, mummu tuli häntä hoitamaan. Ja Laura otti poikansa Emilin mukaan, koska ei ollut mahdollisuutta hoitoonjättämiselle. Tunnille oli kuitenkin siis vauvat täysin tervetulleita. <3
Meidät FemiHealthissa vastaanotti ihana, aurinkoinen Piritta. Jäimme odottelemaan aulaan hetkeksi, jonka jälkeen aivan valloittava pilates-ohjaaja Jo (Johanna Francis) tuli hakemaan meidät saliin.

Saimme yksityistunnin, koska muita äitejä ei ollut tällä kertaa paikalla. FemiHealth on hyvin uusi paikka Helsingin Katajanokalla; naisten tereystalo. Niin ihana tunnelmaltaan ja piin kovat ammattilaiset työssään. Paikan omistajat siis Piritta Hagman, joka on äitiysfysioterapeutti, synnytysvalmentaja, Doula, PhysioPilatesohjaaja, Personal Trainer ja kolmen lapsen äiti. Sekä Ira Rissanen, joka on äitiysfysioterapeutti, PhysioPilates-ohjaaja, kouluttaja, Suomen Pilates Yhdistys ry:n sekä Suomen lantionpohjan fysioterapeutit Pelvicus ry:n jäsen ja neljän lapsen äiti.

Ennen pilateksen aloittamista Jo kyseli meiltä mm. kauanko synnytyksestä on, mikä oli synnytystapa, kuinka palautuminen on sujunut ja katsoi vielä molempien erkaumat. Opetti myös miten sen voi katsoa itse.

Näiden kysymysten, sekä meidän vatsalihasten palautumisten perusteella Jo koosti meille tunnin sisällön. Hän kertoi, että palautumispilates on tarkoitettu äideille jo kuusi viikkoa synnytyksestä. Hän kertoi, että meidän molempien tilanteet oli sen verran hyvät, että hän ohjaisi meille alkuun muutamat palautumispilateksen liikkeet ja sitten lopputunti olisi enemmän powerpilatesta. 🙂

Käytimme tunnilla pientä pilatespalloa, sekä kuminauhaa. Teimme osan liikkeistä matolla maaten, osan nelinkontin ja osan seisaaltaan. Koko ajan piti keskittyä hengitykseen ja siihen, että keskivartalossa pysyi hyvä tuki. Että suorat vatsalihakset eivät olleet työntekijöinä, vaan syvät vatsalihakset pitivät paketin kasassa.

Minulla erkaumaa oli hieman enemmän vielä jäljellä kuin Lauralla. Siksi osan liikkeistä minä tein siellä lähtötasolla ja Laura sai kokeilla haastavampia versioita. Koko tunnin ajan oli jotenkin ”turvallinen” olo treenata. Jo piti meistä huolta koko ajan ja tarkasti vähän väliä meidän asentoja ja kävi tunnustelemassa keskivartaloa.

Tunnin jälkeen oli todella hyvä fiilis. Kropassa tuntui, että töitä oli tehty ja silti keskivartalo oli ollut hallittu koko ajan. Vatsassa ei tuntunut mitään kipua tai muuta outoa tuntumaa pilateksen jälkeen.

Suosittelen ehdottomasti kaikille äideille tutustumaan FemiHealthin ryhmäliikuntavalikoimaan!! Itse aion vielä kokeilla ainakin barren alkeiskurssia ja äitiysbalettia! <3 Olisikin aika ihana juttu oppia jokin uusi taito, ehkä se voisi olla baletti? Tanssi kun on lähellä sydäntäni ja olen tanssia harrastanut koko ikäni, niin ehkäpä baletti voisi olla uusi lajikokeilu ja ehkä siitä voisi tulla jopa vakituinen harrastus. <3

Aurinkoista loppuviikkoa toivotellen,