sis. mainoslinkkejä

Nyt tässä reilun neljän kuukauden aikana on tullut huomattua jo asioita, joista on muodostunut turhakkeita ja toisaalta niitä, jotka on olleet hyödykkeitä. 🙂
Ajattelin tähän listata teille omia fiiliksiäni, mutta se mikä toimii meillä ei välttämättä toimi kaikilla. Ja toisinpäin. 😉

Hyödykkeet:

• Pyjamat, joissa kaksisuuntainen vetskari ja ”suljetut lahkeensuut”. Kaksisuuntainen vetskari on ehdoton juttu vaipanvaihdoissa. Ja minä tykkään, että ei tarvitse yöksi laittaa erikseen sukkia. Tällaisia on mm. Elloksen pyjamat.
• Unipussi! Meillä tyttö nukkuu kaikki yöt unipussissa. Paljon levollisempaa unta, eikä pääse vääntyilemään ympäri pinnasänkyä. Meidän unipussi on Raskauskeijusta, mutta hyvin samanlainen, kuin mm. tämä. Raskauskeijun unipussi tässä, mutta tilapäisesti ainakin valitettavasti loppu.
• Pikkulaukku vaunuihin. Itse en ole kokenut vaippakassille tarvetta, olen käyttänyt omaa BjörnBorgin laukkua vaunuissa mukana. Mutta vaunujen ”työntöaisaan” kiinni laitettava pikkulaukku on ollut kätevä. Siihen saa mukaan kätevästi tuttipullon, lompakon, avaimet ja kännykän. Itselläni on tällainen versio.
• Untuvapussi vaunuihin. Ilman tätä ei olisi kyllä pärjätty. Meillä on ollut tämä untuvapussi käytössä ihan syntymästä asti ja edelleen, se on käytössä joka päivä. Sen saa hyvin niin vaunukoppaan, kuin matkarattaisiin. Meillä on tämä Elodie Detailsin ihanuus.
• Unipesä! Me ostimme unipesän jo ennen Emman syntymää valmiiksi. Oltiin kuultu siitä niin paljon hyvää. Meillä se oli jokaöinen nukkumapaikka kolmikuukautiseksi asti.
• Leikkimatto, jossa on paljon värejä ja erilaisia tunnusteltavia juttuja matossa kiinni, niiden roikkuvien juttujen lisäksi. 🙂 Meidän leikkimatto on tosiaan hyvin värikäs ja ei todellakaan ”sovi sisustukseen”. Mutta mitä enemmän värejä, sitä enemmän vauvat pitää. Leikkimatto ei alkuun ollut kiinnostava, mutta nyt kun Emma osaa tarrata leluihin kahdella kädellä ja kääntyillä, on se ollut ihan huippu paikka.
• Sitteri! Ihan ehdoton! Melkein sanoisin, että ykköstuote! Meillä on ollut BabyBjörnin sitteri käytössä ihan syntymästä tähän päivään asti. Ihan pienenä Emma otti siinä jopa päikkäreitä, nyt hän viihtyy siinä sen aikaa, että saa keitettyä kaffet aamulla. 😉 Mutta siis älyttömän toimiva juttu, jos haluaa hetkeksi kädet vapaiksi. Ja tämä lelu vielä kiinni siihen, niin on tytöllä aina hämmästeltävää hetkeksi.

Turhakkeita on ollut huomattavasti vähemmän. Meillä turhakkeeksi on osoittautuneet mm. kaikki pehmolelut. Niistä Emma ei vielä oikein välitä. Tulee varmasti jossain vaiheessa välittämään, mutta nyt ne ei vielä kiinnosta. Toinen mikä meillä on osoittautunut harmi kyllä turhakkeeksi on kantovälineet. Emma viihtyi Tulassa alle 2-kuukautisena vielä ihan hyvin ja nukkuikin siellä. Mutta enää ei tyttö viihdy siellä yhtään! 😀 Ei kuitenkaan meinata vielä heittää Tulaa kierrätykseen, vaan meinataan vielä joku päivä kokeilla josko nyt taas kiinnostaisi olla. Tai sitten, kun sitä voi käyttää selkäpuolella, josko hän viihtyisi siellä sitten.

Me päätettiin jo ennen Emman syntymää, että esim. hoitopöytä on turha ostos. Pesukoneen päälle hankimme hoitoalustan ja kylpyhuoneessa vaipanvaihto ja pepunpesu onkin ollut kätevintä koko ajan. Iso osa leluista on vielä ihan turhakkeita, mutta niiden aika varmasti vielä tulee. Nyt kiinnostavinta on omat sormet ja meidän vanhempien naamat. 😀

***

Onko teillä jotain selkeitä turhia hankintoja tai toisaalta, mitkä on olleet niitä parhaita hankintoja?

Tiedättekö mitä? Minut tekee oikeasti vähän surulliseksi, kun luen juttuja joissa joku on pudottanut 1200 kcal:n dieetillä neljässä viikossa kymmenen kiloa. Minua myös surettaa, kun katson muutos-kuvia vaikkapa instagramista, joissa kuvatekstissä hehkutetaan, kuinka pullukasta tuli timmi kahdeksassa viikossa.

Jäätävän monta tuntia, viikkoa, kuukautta salitreeniä ja uutta elämäntapaa.

Itsekin myyn kahdeksan viikon nettivalmennusta, nimeltään Muutos. Mutta me AINA painotamme, että valmennus on vain ensisysäys elämäntapamuutokselle. Ei se ainoa hetki, joka nipin napin jaksetaan kärsiä jollain käsittämättömän niukalla ruokavaliolla ja hurjalla määrällä treeniä.

Minä en oikeasti ymmärrä sitä kiirettä. Miksi pitää saada paino putoamaan tai kroppa pehmeästä kireäksi mahdollisimman lyhyessä ajassa? Mikä siinä on, että osa ihmisistä ei käsitä niiden kitudieettien tuoman onnen sieltä peilikuvan ja vaa’an lukemien kautta kestävän usein vain hetken? Kunnes alkaa taas syömään hiilihydraatteja tai jopa värillisiä vihanneksia. OMG!!

Minua ihan oikeasti suututtaa se, että normaaleille ihmisille syötetään sellaista sontaa, että tomaatit lihottaa tai ettei marjoja voi syödä, koska ne sisältävät liikaa sokeria!!! OIKEASTI!!! Eiköhän ne jokaisen hankkimat liikakilot tai kropan pehmeydet johdu ihan jostain muusta kuin hedelmistä, marjoista tai tomaateista?! Tulen oikeasti vihaiseksi tällaisesta.

Minulta aina välillä pyydetään postausta omasta elämäntapamuutoksestani. Ehkä osalle jo tuttua tarinaa, mutta monta uutta lukijaakin matkassa mukana. 🙂

Vuonna 2005 kävin Kisakalliossa Liikunnanohjauksen peruskurssin, jonka jälkeen aloin ohjaamaan mm. ryhmäliikuntatunteja ja kuntosaliohjauksia. Vuonna 2007 tapasin mieheni Tuukan. Olin urheileva, hyvässä kunnossa oleva bööna. 😉 Seurusteltuamme pari vuotta, alkoi koti-illat olla erittäin tuttua puuhaa ja niitä mukavasti kuljetti eteenpäin shipsit, limut ja irtokarkit. Jääkaapista löytyi myös aina Juissia ja muuta mukavaa.. 😉 😀 Pikkuhiljaa paino kipusi ylöspäin, eikä treenaaminen kiinnostanut enää. Alkoholi oli lähes joka viikonloppu mukana elämässä, kotona emme juoneet kaksistaan – mutta bileitä oli aina. Vuonna 2011 työskentelin eräässä suomalaisessa pienessä vaatefirmassa, olin todella stressaantunut ja hyvin lähellä jonkinlaista loppuunpalamista. Kevensin oloani sillä, että JOKA viikonloppu vedin pääni täyteen ja sitten seuraavana päivänä söin pizzaa, karkkia jne.. Poltin myös tuolloin päivittäin tupakkaa.

Vuoden 2012 alussa määräaikainen työsopimukseni päättyi tuossa kyseissä firmassa. Jäin työttömäksi, joka oli loppujen lopuksi onnenpotku! Mietin, että mitä haluaisin ihan oikeasti tehdä elämässäni. Mikä olisi sellainen juttu, jota haluaisin tehdä työkseni ihan oikeasti. Kouluttauduin pt:ksi ja perustin oman yrityksen. Samalla kun kouluttauduin pt:ksi, aloin muuttamaan pikkuhiljaa omia elämäntapojani. Muutos ei tapahtunut neljässä, eikä kahdeksassa viikossa.

Juissi-mehua ei enää jääkaapista löytynyt, eikä perjantaisin keittiöstä leijunut kananugettien tuoksu. Tupakointi loppui samalla, kun työni siinä kamalassa työpaikassa. Jokaviikonloppuinen bilettäminen loppui. Aloin käymään taas kuntosalilla ja syömään oikeasti.

En jättänyt hiilihydraatteja, söin tomaatteja, söin marjoja päivittäin. Jätin karkit, alkoholin ja einekset. Söin viisi kertaa päivässä ja treenasin. En ollut päivääkään minkäänalaisella kitudieetillä, vaan söin joka päivä paljon ruokaa. Melkein joka viikonloppu söin yhtenä päivänä irtokarkkeja. 🙂 Rasva alkoi palamaan ja kroppaan alkoi kertymään lihasta. Paino tippui hiljalleen, kahdessa vuodessa kymmenen kiloa. Lihasmassa kasvoi muutamassa vuodessa monta kiloa ja rasvamassa kutistui. Olin ihan rakastunut kuntosalilla käymiseen, siihen energiseen oloon minkä sain treenaamisesta ja syömisestä.

Kun nyt mietin tuota aikaa, elämäntapamuutostani, näen sen kuinka maltillinen olen ollut. Onneksi niin. Sen vuoksi muutos on ollut pysyvä. Kiloja ei ole tullut takaisin. Ainoa hetki, jolloin kilot on kasvaneet, on ollut raskauteni. 😉 Nyt raskaudesta palautuminen on tapahtunut hyvin samoilla meiningeillä, kuin elämäntapamuutokseni alkutaival. Herkkuja olen syönyt ehkä ”hieman” enemmän nyt, kuin silloin. Mutta tämän vuoden alusta asti olen kuitenkin pyrkinyt pitämään kiinni siitä yhdestä herkkupäivästä viikossa.

Minun ei tarvitse olla jossain tietyssä kunnossa ensi kesänä tai kuukauden kuluttua. En todellakaan halua syödä vain 1200kcal päivässä ja saada sillä nopeita tuloksia. Mitä se hyödyttäisi? En todellakaan halua olla syömättä hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Taikka hiilihydraatteja! Kroppa ja aivot tarvitsevat hiilihydraatteja!!

Ihmiset rakkaat, miettikää mihin teillä on kiire niiden muutosten kanssa? On todellakin ok haluta näyttää hyvältä ja voida hyvin. Mutta uskokaa tai älkää, hitaasti tapahtuvat muutokset on niitä pysyviä. Ei ns. normaali-ihmisen tarvitse näyttää siltä, kuin fitness-kisaajien kisapäivänä. Eiväthän hekään näytä siltä kuin sen yhden päivän ajan. Kun mietitte painonpudotusta tai treenin aloittamista, miettikää niitä tapoja, joilla jaksatte porskuttaa pitkään. Älkää tehkö mitään väkisin tai pakolla. Ihan oikeasti, syökää hyvänen aika niitä marjoja, niistä saa vitamiineja ja kuituja ja vaikka mitä! Ei kukaan varmasti ole lihonnut tai tule lihoamaan viinirypäleistä tai mangosta!

En tiedä. Minulle vain tulee jotenkin surullinen ja turhautunut olo tällaisesta. On ihan eri asia olla kisadieetillä, kuin miettiä painokilojaan tai kehonkoostumusta ns. normaalielämässä. Se olisi niin super hienoa, jos tämä asia jotenkin ymmärrettäisiin.

***

Joka tapauksessa iloista sunnuntaita kaikille,