* sis.mainoslinkin

Toivepostaus

Minulta pyydettiin jokin aika sitten postausta kaikista hiusmalleistani ja että mikä niistä on ollut oma suosikkini? No tässä nyt niitä sitten tulee.. 😉

Hiukset on vaihtaneet mallia ja väriä minun päässäni monesti! Olen jo nuoresta asti ollut sellainen, että kokeilen kaikenlaista hiuksiin. On ollut ihan lyhyttä, on ollut lilaa, on ollut permanenettia ja on ollut vaaleanpunaista. Tällaista postausta tehdessä tulee taas himo kokeilla jotain toista väriä tai mallia.. Mutta nyt olen luvannut itselleni (ja kampaajalleni.. 😉 ), että pitäydyn nyt näissä vähän aikaa. 😀 Että se hiuspohja ei ihan hajoaisi kaikista värjäyksistä ja, että paksu hiuslaatuni säilyisi hyvänä.

Punapää

Punaiset / oranssit hiukset on aina olleet oikeastaan siinä tummasta vaaleaan matkan varrella.. 😉 Yhdessä vaiheessa olin aika pitkäänkin punapää ja tykkäsin kyllä siitä. Meinasin silloin, että tämä voisi olla ”se” väri minulle. Mutta kun luonnostaan minulta ei punapigmenttiä löydy, on sen pysyvyys itselläni huono ja siksipä sitä joutui freesaamaan ja ylläpitämään aika paljon. Eli värjäyskertoja tuli suhteellisen tiheään.

Brunette

Tummat hiukset on ehdottomasti  yksi suosikeistani. Varsinkin nuo pitkät tummat. Oma hiusvärini on aika tumma, ei kuitenkaan noi tumma mitä se on värjättynä ollut. Mutta ei se blondikaan ole. Tummissa hiuksissa näytän jostain syystä mielestäni jotenkin skarpimmalta. 😀

Blondi

Vaaleat hiukset minulla on kuitenkin kaikesta huolimatta ollut ”useimmiten”. En tiedä sanoisiko kampaaja minulla olevan oikeasti vaaleat vai tummat hiukset, vai jotain siltä väliltä. Blondina viihdyn nyt, mutta eihän sitä koskaan tiedä… 😀

***

Saan pistää teille perjantain kunniaksi arvonnan pystyyn! Ja arvonnassa on: Hanko Sushi Large-lajitelma kahdelle (arvo 39€)

Arvontaan osallistuaksesi, sinun tulisi tilata Offerilan uutiskirje ja kommentoida tämän postauksen kommenttiboksiin, että miten sinä värjäät hiuksia vai värjäätkö lainkaan?
Tästä linkistä pääset tuon uutiskirjeen tilaamaan!

Kilpailu kestää vuorokauden, eli lauantaina klo 18 päättyy.
Voittajan arvon sunnuntaina! Voittaja voi itse valita lahjakortin lunastuspaikkakunnan näistä: Stockmann Helsinki, Vallila Helsinki, Oulu, Kuopio, Raision Mylly, Jyväskylä.

***

Ps. mikä on sun suosikki näistä minun väreistä tai malleista?
Mun suosikeiksi on muodostunut nämä kolme väriä ja mallia:

Tänä aamuna facebook muistutti minua vuosi sitten kirjoittamastani toivepostauksesta Kiitollisuus toimivaa kehoa kohden. Eilen juttelin myös hyvän ystäväni kanssa kiitollisuudesta. Me ihmiset usein kun tuppaamme unohtamaan ne asiat, jotka on hyvin. Murehditaan ehkä jostain tulevasta tai tässä hetkessä olevasta huonosta. Mutta ei muisteta, että moni asia on kuitenkin erittäin hyvin.

Törmäsin viime viikolla instagramissa kuvaan, joka oli mielestäni älyttömän hyvä. Nyt en enää muista tarkalleen miten se meni, tai kuka sen oli julkaissut, mutta siinä oli tämän tyylinen viesti:

Tiskit on tiskaamatta, mutta meillä on astioita.

Pyykkivuori on iso, mutta meillä on vaatteita.

Pölyä on lattioilla, mutta meillä on koti.

Tämä oli mielestäni ihan älyttömän hyvä oivallus! Niinpä niin! Eihän tässä arjen häsellyksessä useinkaan tule miettineeksi sitä, että oikeasti on se katto pään päällä, on astioita jota tiskata ja on niitä pyykkejä joita pyykätä. Tulee vaan helposti kiukustuttua siitä, että on likaista ja sotkuista ja pitäisi ehtiä sitä ja tätä.. 

Kävin eilen osteopaatilla hoidatuttamassa erkaumaani. Olen nyt syönyt säännöllisesti kollageenia ja jättänyt kaiken treenamisen pois. Ainoa treeni mitä olen tehnyt on ollut vaunulenkit ja lantionpohjalihasten aktivointi ja harjoitteet syville vatsalihaksille. Eilen sain kuulla, että erkauman tilanne on lähtenyt paranemaan! Voi että, kuinka iloinen olin siitä!! Pikku hiljaa kehoni paranee, kun vain jaksan maltilla tehdä näitä juttuja enkä höyryä salille treenaamaan. 😉 Olen kiitollinen siitä, miten vartaloni toimii ja ottaa vastaan apua.

Puhuimme ystäväni kanssa siitä, että sitä tulee väsyneenä huokailtua ja tuskasteltua jos kaikki ei kotona ole tiptop ja koirat hilluu ja vauva itkee. Mutta puhuimme myös siitä, että minulla on ne koirat, koti ja pieni ihana rakas tytär, sekä ihana mies. Ystäväni taasen on raskaana ja hänellä on ihana mies ja ihana koti. Kun lauantaina luin itkua tihrustaen juttua eräästä naisesta, joka oli joutunut synnyttämään kuolleen vauvan viikolla 39+6, mietin kuinka kiitollinen olen siitä, että meillä on tämä pieni rakas pakkaus tässä näin. Ihan sama, vaikka se välillä olisi vähän kiukkuinen. Oikeasti ihan sama!

Vaikka kuinka välillä väsyttää ja turhauttaa jokin tilanne, yritän ainakin itse nyt ajatella taas sitä, että miten hyvin minulla on asiat. En oikeasti halua valittaa siitä, että en pääse vielä treenaamaan, sillä minulla on kuitenkin toimiva vartalo ja siinä nyt vain pieni tilanne joka korjaantuu ajan kanssa. En halua valittaa siitä, jos kotona on kaksi roskapussia eteisessä, eikä niitä ole ehditty viemään, koska meillä on kuitenkin se koti. En halua turhautua Emman itkuun, koska hän on hyvin tyytyväinen lapsi ja itkee oikeasti todella vähän, vain silloin kun väsyttää tai on nälkä. En halua hermostua koirille, kun ne vinkuvat tai sähläävät kotona, sillä meillä on ne ihanat koirat. En halua kiukutella Tuukalle pienistä asiosita, sillä minulla on maailman ihanin mies.

Mutta koska ihmisiä me vain olemme, välillä kiukuttaa ja suututtaa ja turhauttaa, vaikka kaikki asiat olisivatkin todella hyvin. <3

***

Mutta mistä sinä olet juuri nyt kiitollinen? 

Ihanaa päivää toivotellen,