Tiedättekö, olen sitä mieltä ettei yksimielisyys ole trendikästä tällä hetkellä. On paljon trendikkäämpää keksiä toinen toistaan nasevampia ja napakampia vasta-argumentteja. Päteä ja päsmäröidä, varsinkin jos ympärillä on muitakin kuulijoita.

Miksi ajatellaan, että henkilö, joka on samaa mieltä toisten kanssa, on jollain tapaa yksinkertainen? Onko sitä tullut koskaan ajatelluksi, että entä jos joku ei pidä väittelystä? Tai miten se vanha sanonta ”viisas vaikenee”?

Ihan pikkutytöstä asti minulla on noussut karvat pystyyn pätemisestä. Minua on aina hieman ärsyttänyt sellaiset ihmiset, jotka kovaan ääneen huutelevat (usein vielä sellaiseen ylimieliseen ja kettuilevaan sävyyn) omia totuuksiaan. Toki on olemassa faktoja, että Tukholma on Ruotsin pääkaupunki ja Suomi on itsenäistynyt vuonna 1917. Mutta sitten on paljon asioita, joista ei ole yhtä ainoaa oikeaa. Tapoja elää, tapoja treenata, tapoja syödä, olla isä tai äiti, mielipide-eroja ja sen sellaisia.

Asiavirheistä voi toki huomauttaa, mutta eikö senkin voi tehdä hyvillä käytöstavoilla? On aivan eri asia sanoa, että ”voivoi tyttönen, ei se noin mene – se menee näin”, kuin ”aa, sinä olet tuota mieltä, mutta oletko ajatellut asian ehkä sittenkin olevan näin?” Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

On hassua ja ihan älyvapaata ajatella, että itse olisi se ainoa, joka tietää faktat ja toinen ei. Toisten neuvominen ilman, että neuvoa on pyydetty on mielestäni toisen älykkyyden aliarvioimista. Eikä edes tarvitse olla älykkyyden, vaan ihan maalaisjärjen aliarvioimista. Tiedättekö niitä sellaisia tilanteita, joissa olet juuri tekemässä (tai jo tehnyt) jotain ja joku tulee sanomaan, että tiesithän sinä, että sinun pitäisi tehdä näin ja noin?

Minkä vuoksi sen ajatellaan olevan jotenkin heikkoa, jos on yksimielinen muiden kanssa usein? Että kyllä vahvat ja viisaat ihmiset uskaltavat sanoa eriävän mielipiteen ihan kaikkeen. Minkä vuoksi toisten mielipiteet otetaan loukkauksena omia valintoja kohtaan? Eikö vain sillä ole merkitystä mitä mieltä itse on omista valinnoistaan?

Jos minä teen asiavirheitä, otan palautteen vastaan. Ainakin heiltä, jotka sanovat sen asiallisesti. Jos joku bloggaaja kirjoittaa postauksen jostain herkästä aiheesta (tai ihan mistä vain mielipideasiasta) täyttyy kommenttikenttä useimmiten niistä juuri toista mieltä olevista kommenteista. Miksi samaa mieltä olevat pysyvät hiljaa? Koetaanko se vain myötäileväksi lässytykseksi ja miksi niin? Onko se vähän sama asia, kuin negatiivinen palaute asiakaspalvelutöissä. Aina enemmän annetaan sitä negatiivista palautetta kuin positiivista. Vai kuinka usein tulee kaupassa sanottua, että kiitos erittäin ystävällisestä palvelusta? Tuleeko herkemmin sanottua, jos on tyytymätön palveluun?

***

Lue myös: Miniloma Sappeella.

Tämä loma tuli niin tarpeeseen! Saavuimme Sappeelle synttäripäivänäni, perjantaina 6.lokakuuta. Kaunis monivärinen luonto otti meidät vastaan ja siisti sekä viihtyisä loma-asunto toivotti tervetulleeksi. 🙂

Oltiin mietitty jotain pientä irtiottoa arjesta CitySurvivorsien jälkeen. Tämä Sappeen loma on osoittautunut täysin oikeaksi valinnaksi. Luonnon rauhaa, hiljaisuutta, kauniita maisemia, oma sauna jne.. Koirat nauttii, me nautimme ja Emma nauttii. 🙂

Löysin kesällä tarjouksen Sappee Chalets -kaksiosta Offerilan sivuilta. Siellä on edelleen tämä sama tarjous voimassa, eli Chalet-huoneisto 2 yöksi Sappeen Matkailukeskuksessa 2-4:lle alk. 99€. TÄSTÄ pääset katsomaan lisää! 🙂 Tuo tarjous on voimassa on joulukuun 22.pvään asti! Eli hyvin pääsee myös nauttimaan laskettelurinteiden annista, jos lähtee vaikkapa joulukuussa pienelle minilomalle. 😉

Päätimme jo Helsingistä lähtiessä, että otamme nyt ihan täysin lomailun kannalta perjantain ja lauantain. Tietokoneet pysyi kiinni, luimme kirjoja, kävelimme vaellusreittejä ja nautimme vain koko perheen seurasta.

Täällä on ollut ihanan rauhallista, vaikka kuitenkin muitakin lomailijoita on näkynyt. Jotenkin vain tämä luonnon läheisyys ja kaupungin hälinän puuttuminen tekee niin älyttömän rauhallisen fiiliksen. En muista koska olisin Emman päikkärien aikana vain istunut sohvalla ja lukenut kirjaa. Se on tehnyt ihan uskomattoman hyvää.

Me olemme täällä vielä pari yötä ja tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen suljen taas koneen ja nautin hiljaisuudesta. Leikin Emman kanssa, lähdemme retkelle läheiseen pikkukylään, menemme koirien kanssa metsäkävelylle, lämmitämme ehkä tänäänkin saunan ja vain olemme. Niin ihanaa.

Kännykkä pysyy äänettömällä ja pyrin pitämään kaikki työajatukset ja ”se pitää muistaa tehdä”-ajatukset syrjässä.

Meistä kumpikaan ei ole aiemmin käynyt Sappeella, mutta tämän reissun jälkeen tulemme varmasti tänne toistekin! Suosittelen ihan suurella sydämellä tätä paikkaa. Laskettelurinteitäkin löytyy monia ja muutenkin ihana pieni laskettelukeskus ja mökkikylä.

***

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!