Hae
Monna Pursiainen

Somessa v*ttuilu on makee juttu?

Uusi tapa kiusaamiselle? Läpän heitto! Tai v*ittuilun sellaiseksi pukeminen.

Olen ihmeissäni. Aikuiset ihmiset kiusaavat entistä enemmän toisiaan somessa. Ja varmasti myös ”irl”. Olen monesti kirjoittanut siitä, että en ymmärrä oman egon pönkittämistä toisia polkemalla. Mielestäni hyväntahtoinen v*ttuilu on jotain sellaista missä on todella vaikea vetää raja. Aina se saattaa satuttaa sitä keljuilun kohdetta. Ja onhan monet kuulleet sanonnan; Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. 

Toisten solvaaminen oikein ryhmissä on aivan käsittämättömän yleistä, sillä niitä varten perustetaan ryhmiä facebookkiin. Ei ole enää vain vauva.fi-palstat, vaan on kaikenlaiset fb-ryhmät, joissa otetaan yksi kohde ja sitä solvataan. Puhutaan nimillä, otetaan ruudunkaappauksia henkilön kirjoituksista tai kuvista ja sitten v*ttuillaan oikein kilpaa. Kuka keksii parhaimman läpän?!

En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että minkä vuoksi toisen valintoja tarvii arvostella? Jos valinta tai teko ei ole haitallinen kenellekään toiselle – ei siihen pitäisi mielestäni kellään olla mitään sanomista. Jos joku uskoo horoskooppeihin ja toinen ei, niin millä tapaa se horoskooppeihin uskova ihminen satuttaa tätä toista? Jos joku tykkää syödä nokkosia aamupalalla, onko se jollain tapaa pois siltä, joka syö jauhelihaa aamupalalla? Jos teko tai valinta vaikuttaa muihin ihmisiin välillisesti tai suoraan, on se tietysti sellainen asia, johon voi ainakin näillä vaikutuksen kohteina olevilla olla jotain sanottavaa.

En muutenkaan ymmärrä sitä ilmiötä, joka koko ajan kasvaa: kerrotaan ”vitsin sävyttämänä” joku juttu jostain toisesta. Se tehdään julkisesti ja tasan sillä tavalla, että kaikki ymmärtävät kenestä tai mistä puhutaan. Asioiden väärinymmärtäminen tahallaan tai pikkuruisenkin virheen etsiminen jostain tuntuu olevan joillekin ihan työtä. Ja kun tällainen virhe löydetään tai tahallinen väärinymmärrys keksitään, pistetään se äkkiä ilmoille. Kuka keksii parhaimman läpän ja kelle nauretaan isoiten?

Käsittämätöntä!! Näissä kivoissa ”pikku” läpissä ei useinkaan oteta selvää taustoista tai faktoista, mitä asioiden takana on. Ei viitsitä käyttää aikaa taustojen tutkimiseen, vaan käytetään se aika vain siihen parhaimman v*ttuilun muotoilemiseen. Tällä käyttäytymisellä aikuiset ihmiset näyttävät mallia nuoremmille. Tämä on ok ja makee juttu! Kiusatkaa tekin toisianne, kuka keksii parhaimman kiusan on paras! Sitten tulee niitä uutisia, jossa teinipojat raiskaavat teinitytön ja se kuvataan ja sille nauretaan. Herranjumala sentään!!! Joku ajattelee, että hänen pienen pieni vitsinletkautus ja läpändeeros on vain super hauskaa, mutta ei ole niin fiksu ymmärtääksen tekevänsä kiusaa. Tällainen ihminen on ennen kaikkea KIUSAAJA! Ei missään tapauksessa hauska ja humoristinen ihminen. Piste. Miettikää ihmiset oikeasti omien tekojenne ja sanojenne seuraksia vähän pidemmälle!!

***

Itse olen saanut nettikiusaamisen pahimman ryöpyn tämän vuoden alussa. Siihen ei kuulunut v*ttuilu, se oli vain suoraa arvostelua ja haukkumista. Kirjoitin siitä postauksen Se on aina väärin. Kuten kirjoitin silloin; KAIKKI KIUSAAMINEN ON VÄÄRIN! SE ON AINA VÄÄRIN! Keksikää ihmiset parempia läppiä, sellaisia joille myös läpän kohde voi nauraa.

Lasten liikunta

Tällä viikolla järjestettiin Reiman tilaisuus, jossa puhuttiin tästä aiheesta. Siitä, miten liikunnan puute voi olla jopa terveysriski lapsille nykypäivänä. En päässyt valitettavasti tilaisuuteen kuulemaan ja keskustelemaan tästä asiasta, koska oli päällekkäin toinen työmeno. Mutta sain kuitenkin lehdistötiedotteen asiasta ja sen verran tärkeä asia on, että haluan sitä vähän avata täällä blogissa.

postaus sisältää mainoslinkkejä

Kun minä olin nuori.. 😉 80-luvulla oli vielä erilainen meno ja meininki taloyhtiöiden pihoilla. Lapset leikkivät ja riehuivat JOKA PÄIVÄ ulkona. Satoi tai paistoi. Ehkä pahimman sadekuuron aikana äidit ja isät pyysivät lapset sisään. Kun mietin omaa lapsuuttani, muistan kymmeniä pelejä ja leikkejä, joita leikittiin. Aina ulkona. Kirkonrottaa, kymmentä tikkua laudalla, väriä, peiliä, hypittiin ruutua, tervapataa jne jne. Sen lisäksi pyörittiin luonnossa, kiipeiltiin puihin ja hypittiin kivien päällä.

Nyt tuntuu sekä aikuisten, että lasten käytös muuttuneen. Lapsia varoitellaan koko ajan, että mitä ei saa tehdä ja saako sitä hiekkaa syödä ja voiko kiivetä kiven päälle. Varovaisuus on lisääntynyt ja ehkä se jopa liiallinen varovaisuus tartutetaan lapsille – on turvallisempi vain olla sisällä ja pelata pleikkaria tai katsoa iPadilta sarjoja. Myös varovaisuus käyttäytymisen suhteen on mielestäni kasvanut. Muistan, kun kuulin muutama vuosi sitten joltain ystävältäni, että heidän taloyhtiössään oli rapussa lappu, jossa luki säännöt pihalla leikkimiseen. Mihin aikaan saa leikkiä ja saako huutaa. Toki käyttäytymissäännöt täytyy olla lapsilla samat kuin aikuisilla, että klo 22 jälkeen tulee hiljaisuus ja ennen aamuseiskaa ei pihalla huudeta jo täysillä. Mutta miten siinä välillä? Pitäisi kauniisti vain istua hiekkalaatikolla ja olla hiljaa?

Ulkohaalareita TÄÄLTÄ

Reiman haalareita TÄÄLTÄ

Emman kengät TÄÄLTÄ

Maailman Terveysjärjestö (WHO) suosittaa, että jokainen lapsi ja nuori liikkuisi aktiivisesti vähintään tunnin päivässä, ja Suomen virallinen suositus on alle kouluikäisille kolme tuntia päivässä. Reima, kotimainen toiminnallisten lastenvaatteiden merkki, haluaa herättää keskustelua lasten monipuolisen arkiliikunnan tärkeydestä haastamalla maailman lapset liikkumaan enemmän. Tavoitteena on kerätä vähintään 1 000 000 tuntia liikunnan iloa.

#millionhoursofjoy

  • Riittävä liikunta koostuu monista eri tekijöistä, ja vanhempien tuki ja perheen tavat ovat avainroolissa lasten liikkumista tarkasteltaessa. Lapsena opitaan ne liikkumisen tai liikkumattomuuden tottumukset, jotka usein vaikuttavat aikuisuuteen asti. WHO:n mukaan liikunnan puute on merkittävä terveysriski lapsille. Koulujen alku ja arkirytmiin palaaminen ovat hyviä hetkiä arvioida oman perheen liikuntatottumuksia ja tehdä niihin tarvittaessa liikkuvampaan arkeen johtavia muutoksia. Suomalaisten lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisessä on paljon parannettavaa, toteaa LIITU-tutkimuksen johtaja, yliopistotutkija Sami Kokko Jyväskylän yliopistosta.
  • Haluamme innostaa kaikki maailman lapset liikkumaan enemmän ja samalla kertoa Reiman suomalaista juurista ja pohjoismaisesta tavasta olla vanhempi, kertoo Reiman toimitusjohtaja Elina Björklund, jolla itsellään on kolme jo teini-ikäistä lasta. Suomalaisissa päiväkodeissa viedään lapset ulos joka päivä säästä riippumatta. Ulkoilma on hapekasta ja vauhdikkaille leikeille on tilaa. Suomessa ollaan myös kansainvälisesti vertaillen melko aktiivisia hyötyliikkujia: meillä on normaalia, että lapset pyöräilevät tai kävelevät kouluun. Näistä käytännöistä haluamme ylpeinä kertoa monille muille maille, Björklund jatkaa.
  • Sami Kokon vinkit lasten arkiliikunnan lisäämiseen:
    1. Pyri tunnistamaan lapsesi liikunnalliset lähtökohdat ja kiinnostuksen kohteet.
    2. Anna lapsen kokeilla ja harrastaa erilaisia lajeja ja liikuntamuotoja. (Esim. on ihan ok vaihtaa alakoulussa lajia joka syksy.)
    3. Kiinnitä huomiota lapsen todelliseen viikoittaiseen kokonaismäärään. (Esim. ohjatuissa treeneissä ollaan  harvoin liikkeessä koko aikaa)
    4. Muista, että liikunnassa tulisi myös hikoilla ja hengästyä kunnolla, mutta myös kevyempi päivittäinen liikunta on tärkeää.
    5. Kannusta lapsiasi liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti hyppelystä, tasapainoiluun ja kestävyyttä ja voimaa kehittäviin liikuntamuotoihin.
    6. Muista kannustaa ja tukea lastasi, sillä on todella suuri merkitys vielä murrosikäisillekin.
    7. Tue lastasi monipuolisesti olemalla kiinnostunut ja toisaalta luomalla edellytyksiä ja mahdollisuuksia liikunnalle. (Esim. merkitse lapsen treenit ja pelit kalenteriin, kannusta pyöräilemään tai liikkumaan arkimenoihin.)

LIITU-tutkimuksen (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa) mukaan vain kolmasosa lapsista ja nuorista saavuttaa liikuntasuosituksen. Tässä alkuperäinen tutkimus: http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/438/LIITU_2016.pdf

Se on aika huolestuttavaa se! Jotenkin itse pelkään sitä, että lasten välillä tulee tapahtumaan sama ero kuin aikuisten; on niitä jotka liikkuu säännöllisesti ja kohtalaisen usein ja sitten niitä, jotka eivät liiku ollenkaan.

***

Suosittelen tutustumaan tuohon #millionhoursofjoy-kampanjaan. Ja viemään liikunnan ilosanomaa eteenpäin! <3