Olen tehnyt tietoisia läsnäoloharjoituksia parin vuoden ajan. Joskus ajatusten sulkeminen pois mielestä edes pieneksi hetkeksi oli helpompaa. Nyt se tuntuu todella vaikealta.

Vietimme eilen ihanan aamun ja aamupäivän Nuuksiossa, Hawkhill Naturen kodalla erätaitoja oppiessa ja mindfullness-harjoituksen parissa kukkulalla, metsän keskellä.

Aamu alkoi sillä, että kipusimme kukkulalle, josta oli huikeat näkymät järvelle. Jo se maisema rauhoitti. Istuimme alas kallioille ja kuuntelimme läsnäoloharjoitusten opastusta. Ensimmäinen harjoitus tuntui vaikeimmailta. Piti sulkea kaikki ajatukset pois ja kuunnella luonnon ääniä. Oli ihana kuunnella tuulta, lehtien havinaa, lintujen laulua ja muita luonnon omia tarinoita. Mutta silti mieleen yritti koko ajan pomppia ajatuksia kaikesta muusta. Mitä pitää muistaa, mitenköhän Emma voi tällä hetkellä, CitySurvivorsin lähtölistaan pitää lisätä se ja se, koskakohan ehdin tekemään keskivartalon kuntoutustreenin jne jne.. Oli melkein mahdotonta pysäyttää ajatuksia.

Ensimmäisen harjoituksen jälkeen keskustelimme jokaisen fiiliksestä harjoitusta kohtaan. Mitä ajatuksia se herätti ja myös niistä ilontuojista elämässä, sellaisista asioista joiden kanssa haluaa olla läsnä ja ihan vaikka välillä vähän väkisin opetella sitä läsnäoloa. Puhuttiin myös siitä, että ihan jo pelkästään metsässä oleminen ja siellä rauhallisesti kuljeskelu rauhoittaa ihmistä. Jokaisen olisi hyvä käydä kerran päivässä jossain luonnon äärellä. Jos muistan oikein, vain 15 minuuttia metsässä rauhoittaa mieltä ja kehoa huomattavasti. Tietysti olettaen sen, että some, kännykät ja kamerat suljetaan hetkeksi. Niin mekin teimme eilen. Meillä oli ”kuvaushetki” ja sitten pistettiin kaikki välineet pois ja vain keskityttiin siihen hetkeen.

Aamupäivän aikana tuli monia ajatuksia ja kokemuksia. Huomasin myös sen, että olin paljon rauhallisempi läsnäoloharjoitusten jälkeen kuin niitä ennen. Huomaan, että käyn monesti vähän ylikierroksilla. Puhun paljon, nauran paljon, mennä viipotan ja sähellän. Mutta sitten kun rauhoitun, olen vähän iisimpi kaveri. 😉

Läsnäoloharjoituksien jälkeen lähdimme opettelemaan erätaitoja. Keräsimme luonnon omia yrttejä, opimme miltä näyttää lillukanvarsi ja mikä on kiehinen. Saimme myös pienryhmissä tehdä oman nuotion, apuna oli kirves, puukko, puita ja tulitikut. Hakkasimme ensin kirveellä sopivan kokoisia puupökkelöitä, teimme kiehisiä puukolla, haimme tervaskantoa ja kuivuneita kuusen oksia metsästä ja avot! Saimme tehtyä tulen ilman sytytysnesteitä ja kilon pakkaa Hesaria. 😉

Päivän päätteeksi grillasimme omilla nuotioillamme makkaraa, söimme salaattia, joimme kahvia ja söimme korvapuustia. 🙂 Oli todella mukava aamupäivä metsän keskellä. Huomasin kuitenkin miettineeni loppupäivän sitä, että miten se voikin olla niin vaikeaa osata pysähtyä ja rauhoittua. Ja vaikka juuri elämän kiireisimpinä aikoina se hetkellinen rauhoittuminen olisi juurikin ehdottoman tärkeää. Eikä sen joka kerta tarvitse olla kokonainen päivä jossain, se voi tosiaan olla vain pieni hetki vaikka sohvalla istuen.

Meidän erävaatteet päivään tarjosi muuten Lidl! Ne tulevat myyntiin ensi viikolla ja on muuten edullisia!! Ja ihan todella hyväntuntuisia päällä! Ensi viikolla kannattaa siis suunnata Lidliin hakemaan syksyksi hyvät housut, takki ja kengät. Ne päällä voi sitten lähteä sinne metsään rauhoittumaan. 🙂 <3

***

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vajaa kymmenen kuukautta sitten meillä alkoi vaipparalli! 😀 Me olimme molemmat sitä mieltä, että meillä ei kestovaippailla, vaan alusta asti käytetään ihan ns. ”normaaleja” vaippoja. Ei siinä, että kestovaippailussa olisi jotain vikaa – hienoahan se on kun moni sitä tekee. Mutta tiesimme jo ennen vaipparallin alkamista, että meidän juttu on joka kerta uusi vaippa paketista.

Ekat kuukaudet käytössä oli teippivaipat ja nyt taas parin kuukauden ajan ollaan käytetty enää vain housuvaippoja. Meidän touhutiina on sellainen viuhottaja ja vipeltäjä, että teippivaippaa on mahdotonta kiinnittää. Housuvaipan saa lennosta vaihdettua. 😉 Ja muutenkin tykkään sen vapaammasta liikkuvuudesta pikkuisen päällä.

Varmasti kaikkia vaippamerkkejä on tullut tämän vajaan vuoden aikana kokeiltua ja kyllä tässä hommassa kokemus on se paras arviontimittari. Meille tärkeää on, että vaippa ei paina tai purista mistään ja siinä on helppo liikkua. Tietysti imukyky on plussaa.. 😉 Meillä on sekä päivisin, että öisin tytöllämme samainen vaippamalli käytössä.

Yksi ehdottomista suosikkivaipoista on ollut Liberon housuvaippa ja vielä se Touch-malli. Libero Touch on super pehmeä housuvaippa, jonka sanotaan istuvan kuin alushousut. Vaippa myötäilee konttausta, seisomaan nousemista tai jopa kävelyä. Ja tämä onkin ollut meille tärkeää, kuten jo kertaalleen sanoin. Se, että tyttömme on helppo liikkua ja touhuta ympäriinsä, ettei mistään kohtaa paina tai hierrä. Kaikki Libero Touch -housuvaipat on myös Joutsenmerkittyjä. Niillä on myös FSC-sertifikaatti, joka kertoo työstä vastuullisen metsänhoidon hyväksi.

Ihan ensimmäinen vaippapaketti, joka Emmalle ostettiin marraskuussa 2016 oli Liberon. Käytettiin Liberon vaippoja silloin alkuun todella mielellämme, koska niissä on kosteusindikaattori. Se oli ihan super kätevä varsinkin silloin, kun ei vielä oikein edes ymmärtänyt milloin sitä vaipantäytettä on tullut ja milloin ei. Vaipassa oleva keltainen viiva siis vaihtaa väriä siniseksi, kun pissa on tullut.

Oletteko kuulleet Liberokerho:sta? Kannattaa käydä tutustumassa tuohon. Siellä on kaikenlaista kivaa niin odotukseen, kuin sitten vaipparalliin. 😉 Kaikista vaipoista voi myös kerätä pisteitä ja pisteitä vaihtaa vaikkapa leluihin tms.

***

Ihania päiviä loppuviikkoon ja ihania hetkiä pienten mussukoiden parissa!

Kaupallinen yhteistyö: Libero