Ensimmäinen työviikko takana! Virallisesti minulla on ollut vain kaksi työpäivää, jolloin toisena päivänä Emma oli mummulla hoidossa ja toisena päivänä iskän kanssa.

Maanantaina, kun jätin Emman äidilleni hoitoon ja lähdin tekemään töitä – tuntui todella haikealta. Ihan hassua! Vaikka Emma on ennenkin ollut äidilläni hoidossa, nyt tuntui erilaiselta. Jotenkin niin viralliselta jättää toinen sinne töröttämään mummun syliin ja itse lähteä töihin. No heillähän oli mennyt älyttömän hyvin koko päivä, kuten ennenkin. Minua vaan vaivasi ikävä ja teki koko ajan mieli laittaa äidille viestiä, että miten menee. Oli siis vaikea keskittyä töihin.

Maanantaina tein koneella hommia, luin sähköposteja läpi ja vastailin asiakkailleni. Suunniteltiin Tuukan kanssa vähän syksyä ja mitä kaikkea meillä on taas tulossa.

Syksyn treeniryhmän kalenteri saatiin laadittua ja ilmoittautuminen käyntiin. Jos muuten kaipaatte monipuolista treenaamista porukassa, ilmoittautukaa mukaan meidän suosittuun treeniryhmään! 🙂
Treeniryhmään voi ilmoittautua kuka vaan! Treenit suunnitellaan aina siten, että jokainen tekee omalla tasollaan ja pärjää mukana menossa! 🙂

Keskiviikkona aamu alkoi jo klo 8.00 Kampissa Motivuksen salilla. Tapasin siellä vanhan asiakkaani ja vedettiin ensimmäiset treenit vuoteen. Oli ihana aamun aloitus ja tuntui ihan todella hyvältä olla taas pt-hommissa. Asiakkaan jälkeen jäin tekemään kahvilaan töitä koneella ja puolen päivän aikaan pääsin taas treenaamaan Saran kanssa Lupaus Studiolle. Ihan älyttömän hyvä fiilis on edelleen noista meidän treeneistä ja siitä, kuinka pian voi tapahtua kehitystä jos säännöllisesti tekee liikkeitä, jotka auttaa keskivartalon palautumiseen synnytyksen jälkeen!! En todella vielä kuukausi sitten tiennyt, miten paljon saan ja pystyn tekemään nyt! En todellakaan uskonut (tai edes uskaltanut toivoa), että voisin luvan kanssa vihdoin palata mm. päälläseisontaharjoitteluun.

Lupauksella on alkamassa muuten nyt taas super tykätty Kuntouta keskivartalosi -nettikurssi! Se starttaa 4.9 ja valmennus on kokonaan netissä, joten sen voi tehdä mistä päin maailmaa tahansa!! Suosittelen! <3

Torstaina meillä oli taas ensi keväänä ilmestyvän kirjamme kuvaukset! Nyt syksyllä saamme muuten vihdoin kertoa mistä on kyse! 😉 Ihan mahtavaa!! On kyllä jotenkin niin paljon taas tapahtumassa yhtä aikaa, että ei meinaa perässä pysyä! 😀

Kirjakuvausten jälkeen kävimme mittailemassa Tuukan ja Emman kanssa vähän Hietsun rannalla mihin tulee CitySurvivorsissa lava, mihin maalikaari, mihin juuri ennen maaliviivaa loppuhuipennusrata… OMG! Voi video!! 😀 😀 En kyllä tosissani meinaa housuissa pysyä, kun olen niin fiiliksissä kaikesta mitä tapahtuu ja on tapahtumassa.

CitySurvivorsiin on muuten Helsingin kilpailuun enää pari viikkoa aikaa ilmoittautua mukaan!! Käykäähän tekemässä se ja pääsette mukaan ihan älyttömän siistiin kilpailuun! 🙂 Helsingin kilpailu käydään 2.syyskuuta lauantaina! Lisää kilpailusta voitte lukea TÄSTÄ! Ja eikun mukaan satojen muiden kisailijoiden kanssa!!

***
Loistavaa sunnuntaita!

Voi kuulkaa. On taas lempikirjoitukseni paikka: paasaus!

Paljon on ollut nyt juttua blogeissa ja mediassa somen paineista. Se on äärimmäisen hieno asia, että asiaa on alettu tuomaan esille niin paljon. Toivon, että se esilletuonti saavuttaa myös niitä nuoria somen käyttäjiä. MUTTA haluan kuitenkin sanoa taas sanasen. Nimittäin siitä, että eihän ne asiat taaskaan ole niin mustavalkoisia tai joko-tai-juttuja.

Olen itsekin kirjoittanut jo vuosia siitä, että ulkonäkö ei saisi olla prioriteetti nro 1. Siitä, että sixpack ja pyöreä peppu ei tuo yksinään onnea. Moni teistä varmasti muistaa kirjoituksiani aiheesta jo parin vuoden takaa. Se on huolestuttavaa kuinka kauniiksi some tekee ihmisten elämät, on tosiaan se valkoinen koti ja virheetön iho. Päivät on pelkkää linnunlaulua, skumppaa ja kauniita ystäviä. Niin ja tietysti niitä nättejä takapuolia. 😉 Kaikilla ei riitä valitettavasti harkintakykyä siihen, mikä on totta ja mikä on kaunisteltua totuutta. Tai pahimmillaan valheellista totuutta.

Ystäväni Emmi kerran sanoi hyvin somesta. Ihmisten pitäisi nähdä kuvien taakse. Siihen mitä kuvassa ei näy. Eikä hän kirjaimellisesti tarkoittanut pelkästään sitä, että kuvan ulkopuolelle on rajattu sotkuinen koti. Vaan ihan kaikkea. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan.

Mutta se mikä minua vähän häiritsee tässä somen paineiden puimisessa mediassa on se, että ei pohdita ollenkaan toista puolta. Harvoin ihmiset kuitenkaan ovat ihan niin yksipuoleisia ja yksivärisiä. Monelta ihmiseltä löytyy monta erilaista puolta ja kiinnostuksen kohdetta. Minä olen itse loistava esimerkki siitä! Rakastan kauniita asioita! Rakastan kauniita vaatteita, pitkiä hiuksia, lyhyitä hiuksia. Rakastan treenaamisen tuomaa hyvää oloa, endorfiinien täyttämää kehoa. Mutta tykkään myös siitä, että peilikuvani miellyttää minua. Olen äärimmäisen lämmin sydämeltäni, haluaisin kaikille hyvää. En halua ajatella kenestäkään lähtökohtaisesti pahaa. Rakastan ystäviäni. Perhe on minulle kaikki kaikessa ja tekisin mitä vain tyttäreni vuoksi. Mutta olen silti välillä hyvin turhamainen, tykkään tyttömäisistä jutuista: meikkaamisesta, hiusten kihartamisesta ja korkokengistä.

Ihan vähän meinaa pää hajota siihen, että nykyään täytyisi olla koko ajan todistelemassa jotakin. Jos laittaa kuvan instagramiin ripsipidennyksistä, pitää samalla muistaa kertoa, että toivoo maailman rauhaa. Jos ostaa vaatteen H&M:stä, ei voi samalla sanoa ostavansa mielellään kotimaista laatua. Jos kertoo treenitavoitteekseen pyöreän pepun ja kauniit hartiat, pitää heti seuraavana kertoa, kuinka juuri lahjoitti Pelastakaa Lapset Ry:lle viisituhattamiljoonaa. Jos syö jauhelihaa, ei voi tykätä oikeasti eläimistä. Jos käy maanantaina treenaamassa vaikka on pienen lapsen äiti, pitää todistella koko maailmalle sunnuntaihin asti kuinka rakastaa omaa lastaan. Jos laittaa selfien someen, on turhamainen eikä sydämeltään lämmin.

***

You got the point! Eikö vaan?