Antaa anteeksi, se voi olla vaikeaa. Varsinkin jos tuntee tulleensa pahasti väärinkohdelluksi. Tietysti on asioita, joita ei niin vain voi antaa anteeksi. Joitain asioita on, joita ei mielestäni ikinä voi antaa anteeksi. Mutta en pureudu nyt niihin. Haluan kirjoittaa siitä, miten voi käydä jos kaksi ystävää ajautuu tilanteeseen, josta ei löydy ulospääsyä.

Minä en ole yleensä kovin pitkävihainen ihminen, saatan tulistua kovaa ja korkealta – mutta lepyn myös helposti. En jaksa tai halua olla riidoissa. Se uuvuttaa ja tuntuu pahalta. Ahdistun riitelemisestä.

Joskus kuitenkin tulee tilanteita, joissa tuntuu ettei pääse eteenpäin. Molemmat asianomaiset kokevat olevansa väärinkohdeltuja, eikä tilanne raukea millään. Kumpikaan ei halua tai osaa pyytää anteeksi, koska kumpikin kokee olevansa uhri. Silloin ei auta muu kuin aika, jos sekään. Anteeksi pyytäminen voi olla iso askel ylpeydelle. Varsinkin silloin, jos kokee ettei ole mitään anteeksi pyydettävää. Mutta se, jos uskaltaa ottaa sen askeleen – se on usein palkitsevaa. Vaikka ei anteeksi saisikaan. Ainakin silloin tulee selvitettyä asia itsensä kanssa ja pääsee jatkamaan eteenpäin. Kaunat ja selvittämättömät erimielisyydet kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä jäytää omaa oloa.

Minulle on aina ollut tärkeää pysyä väleissä ystävieni kanssa. Jos ehtisin, haluaisin nähdä kaikkia ystäviäni viikottain tai edes kaksi kertaa kuussa. Se ei tietysti ole mahdollista. Jos jonkun ystävän kanssa joskus on tullut jotain kinaa tai erimielisyyttä, olen ollut siitä todella huonona. Kuten sanoin, en tykkää riitelemisestä tai siitä, että olen riidoissa jonkun kanssa. Onneksi niin ei ole käynyt usein. On eri asia, jos jotkin ystävyydet vain hiljalleen ikäänkuin hiljenevät. Me ihmiset kun muutumme kasvaessamme ja elämämme aikana aika paljonkin. Joku nuoruuden paras bilekaveri, ei ehkä enää vain ole samassa elämäntilanteessa tai muuten vain elämä on kuljettanut erilleen. Ne on eri juttuja, niissä ei kumpikaan osapuoli ole toiselle vihainen mistään.

Selvittämättömät erimielisyydet ystävän kanssa on kuitenkin asia, joka monia jää vaivaamaan. Itse sain kokea tänä kesänä ihanan yllätyksen, kun eräs ystäväni otti minuun yhteyttä ja uskalsi ottaa sen ensimmäisen askeleen. Minä otin häntä kohti samantien myös oman askeleeni. Me molemmat uskalsimme nöyrtyä ja sanoa, että ehkä minullakin olisi anteeksi pyydettävää. Nyt olemme taas ystäviä ja toivottavasti opimme molemmat tästä. Uskon niin. Elämä opettaa.

Aina ei tietysti anteeksi antaminen onnistu. Ei ystävyydet aina palaa ennalleen. Mutta sanon kyllä, että aina kannattaa yrittää. Jos ystävä on sellainen, jonka kanssa on viihtynyt ja jonka kuulumisia miettii – kannattaa kokeilla. Uskaltaa ottaa se askel, pyytää anteeksi, antaa anteeksi. Olla nöyrä, eikä silti tarvitse menettää mitään ylpeyden suurta viittaa. 🙂 Ei ystävyys ole kilpailua siitä kuka teki ja mitä teki. Ei ainakaan minun mielestäni.

***

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Kesäloma on takana päin, samoin äitiysloma. Omat rauhoittumishetket on siis tervetulleita jatkossa ihan säännöllisesti entistä tärkeämmin. Jos treeni on minulle omaa aikaa ja tekee hyvää niin kropalle kuin mielelle, niin kirjat on sellainen asia –  jotka saa minut täysin tempaistua tästä hetkestä pois.

Kesälomalla kuuntelin ajomatkoilla kirjoja, kun Emma nukkui ja Tuukka ajoi. Itse asiassa, kun oli minun ajovuoroni, saatoin silloinkin kuunnella kirjaa. Varsinkin jos Emma ja Tuukka otti päikkäreitä takapenkillä. Radiosta ei aina tule sellaista musiikkia, jota jaksaa kuunnella. Eikä toisaalta muutenkaan aina jaksa kuunnella musiikkia. Mielenkiintoinen kirja taasen on niin mukaansa tempaisevaa, että ajomatkakin sujuu kuin vettä vaan.

Nyt olen kuunnellut kirjoja kotona. Pieni hetki Emman päikkärien aikaan kirjan parissa on tosi rentouttavaa. Ei koko ajan tarvitse olla tekemässä jotain, siivoamassa tai hääräämässä. Uskonkin, että pienet rentoutumishetket itselleni äänikirjan parissa antaa paljon energiaa loppupäivään.

Tykkään siitä, kun laitan kuulokkeet korville ja painan playta, olen omassa maailmassani. Kun kuuntelee kirjaa ja pistää vielä silmät kiinni (paitsi ajaessa.. 😉 ), ei ole häiriötekijöitä. Sitä uppoutuu ihan siihen kirjan sisältöön ja lyhytkin hetki äänikirjaa kuunnellen toimii vähän kuin meditaatiohetkenä.

Olen kuunnellut kesän aikana kahta kirjaa eniten. Jutta Gustafsbergin ja Harriet Piekkolan Mielen päällä, sekä Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Nämä molemmat kirjat on älyttömän kiinnostavia. Olen aina pitänyt siitä ajatuksesta, että mielenvoima on valtava. Näissä kirjoissa on paljon aiheesta ja ihan älyttömän mielenkiintoisia juttuja muutenkin. Myös se, miten paljon eri temperamentit vaikuttaa oikeasti luonteisiin ja asioihin suhtautumiseen on kiinnostavaa.

Miksi sama asia voi saada toisen kohauttamaan harteitaan ja toisen tirahtamaan itkuun?

Miksi samat asiat ovat toiselle haaste, mutta toiselle uhka? Miksi työelämän paineet kuormittavat ihmisiä niin eri tavoin? Oman temperamentin tunteminen auttaa ihmistä säilyttämään psyykkisen tasapainon silloin, kun persoonallisuuden eri ominaisuudet ovat keskenään ristiriidassa.

Nämä lauseet ovat Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan sisältökuvauksesta.

Jutan kirjasta taasen sanotaan, että kirja auttaa ihmisiä löytämään sisäiset voimavaransa sekä ymmärtämään omaa herkkyyttään ja tunteitaan. Kirja tarjoaa lukijalle mietteitä henkisyydestä, myönteisyyden voimasta, kiitollisuuden harjoittamisesta, herkkänä olemisen uskalluksesta, henkisestä kasvusta, ihmissuhteista ja rakkaudesta, menestyksestä, surusta ja kuolemasta. Ja se mitä olen kuunnellut (yli puolet) tarjoaa kyllä nimenomaan näitä kaikkia.

Kirjat kulkevat BookBeatin kanssa kätevästi mukana joka paikkaan. Niin lomamatkalle kuin vaikkapa kuntosalille. 😉 Niitä voi ladata etukäteen offline-tilaan, joten kirjoja voi kuunnella ilman internet-yhteyttäkin.

Nyt saatte koodilla: monnatreenaa ilmaista lukuaikaa kuukauden BookBeatista! TÄSTÄ pääsette suoraan lunastamaan tuon kuukauden! Koodi on voimassa 30.9. saakka, ja se koskee vain uusia asiakkaita.

***

Toivon teille ihania kirjahetkiä! <3