Onko sinulla somebrändi?
5Oletko somevaikuttaja? Teetkö työtä osittain somessa tai kokopäiväisesti? Vai onko some sinulle vapaa-ajan harrastus? Oletko miettinyt onko sinulla oma somebrändi? Minkälainen se on?
Varsinkin jos teet työtä somessa, brändääminen on tärkeää! Se, miten juuri sinä eroat muista somessa.
Minä olen kirjoittanut blogia pian viisi vuotta. Tai itse asiassa blogisynttärit taisivat mennä jo! Nyt keväällä tuli täyteen viisi vuotta.
Alusta asti minulla on ollut kaiken pohjana se, että kerron totuuden. Puhun asioista niiden oikeilla nimillä, olen sellainen kuin olen. Sellainen iloinen ja positiivinen kuin olen, niin iloinen että moni on tullut kysymään, oletko oikeasti tuollainen? Kyllä, olen minä. Mutta olen minä myös huonolla tuulella ja minulla on myös ihan täyspaskoja päiviä. Päätin vain joskus, että en halua velloa negatiivisuudessa, enkä varsinkaan jakaa sitä eteenpäin. Vaikka onhan minullakin välillä vähän ”ei niin iloisia” -postauksia. 😉
Pari viimeistä vuotta bloggaaminen on ollut minulle työtä. Olen saanut siitä palkkaa tai palkkioita. Silti ajattelen omaa someani myös vapaa-aikana. En halua omasta somebrändistäni vain työ-sellaista. Se, mikä minulla jo alusta asti on ollut kaiken pohjana, on edelleen. Totuus.
Kävin sunnuntaina Emmi Lehtomaan järjestämässä Kirkasta somebrändisi -koulutuksessa Lupaus-Studiolla. Koulutus oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva. Meitä oli koulutuksessa erilaisia somevaikuttajia, erilaisilla taustoilla, erilaisilla seuraajamäärillä ja erilaisilla tavoitteilla. Tämä oli yksi koulutuksen rikkaus. Kuulla kokemuksia ja mielipiteitä muilta ja vielä sellaisilta, jotka eivät välttämättä ihan prikulleen samaa hommaa tee kuin itse. Emmi on järjestämässä syksyllä tällaisen koulutuksen / workshopin uudelleen, joten seuratkaahan Emmin somea!
Emmi oli koonnut meille erilaisia tehtäviä ja heitteli ilmaan paljon kysymyksiä siitä, minkälainen juuri sinun somebrändisi on nyt ja minkälainen sen haluaisit olevan.
Kysymykset ja tehtävät olivat todella hyviä. Koulutuksen aikana minulle oikeasti ihan kirkastui se, minkälainen minä haluan oman somebrändini olevan. Uskokaa tai älkää, vaikka blogissani on kuukausittain satoja tuhansia klikkejä ja instagramissa seuraajia yli 16 000, on minulla välillä epäilykseni omaa tekemistä kohden.
Emmi kysyi meiltä mm. ”minkä värin näette, kun ajattelette teidän somebrändiä nyt ja minkä värisenä haluaisitte sen nähdä?”. Vastasin, että näen oman instagramin ja blogin punakeltaisena, sellaisena räiskyvän värisenä ja monivärisenä. Jostain syystä kuitenkin vastasin, että haluaisin nähdä sen pastellinsävyisenä tulevaisuudessa. Kun sitten lähdin avaamaan tätä vastausta, ymmärsin etten oikeasti halua haalentaa värejä. Se on vain jokin uskomus päässäni, että sellaiset blogit ja ig-tilit menestyvät parhaiten, joissa paistaa seesteisyys, vaaleat värit ja tarkoin harkitut asiat. Se sama uskomus vie minut välillä ajattelemaan, että lukijani haluavat hillitympää ja seesteisempää linjaa.. mutta itse asiassa en usko sen olevan niin.
Kuitenkin kun taas kerran katson itseäni peilistä ja mietin taas kerran sitä pohjaa, mikä somellani on ollut alusta asti – ei pastellinsävyisyys olisi minun totuuteni. Se voi olla jonkun toisen. Mutta niinhän me somevaikuttajatkin olemme erilaisia. Toiset ovat hillitympiä ja seesteisempiä. Ja toiset räiskyvät enemmän. Onneksi on molempia. 🙂 Sillä niinhän on lukijoitakin.
Välillä mietin, miksi yritän hillitä itseäni? Miksen antaisi vain palaa? Se, että blogiani ja instagramia seuraa niin suuri määrä ihmisiä on vaikuttanut siihen, että yritän jollain tapaa jarruttaa ja olla hillitympi. Seesteinen, aikuinen nainen. Mutta kun enhän minä ole sellainen.
Olen päättänyt tämän aiemminkin, mutta nyt luotan päätökseeni. Annan palaa ja olen juuri niin monivärinen ja räiskyvä, kun haluan. Monivärinen tarkoittaa myös sitä, että välillä voi olla mustaa tai vaikka niitä pastellinsävyjä.
Tämän opin kirjoitan nyt syvälle päähäni ja suosittelen samaa muillekin:
Ole luottavaisesti aina oma itsesi. Kukaan muu ei ole sinä ja juuri siksi sinä olet ainutlaatuinen ja uniikki!
***
Miten sinä rentoudut?
Olin ystäväni kanssa viettämässä laatuaikaa keskiviikkona. Olemme molemmat yksityisyrittäjiä ja kohta myös molemmat äitejä. (ystävälläni laskettu aika kesäkuussa)
Meillä on ollut nyt kolmena vuotena peräkkäin perinteenä järjestää aina toukokuussa Prinsessapäivä.
Prinsessapäivänä tehdään kaikkea mukavaa, prinsessojen hommia. 😉 Yrittäjinä on oikeasti vaikea viettää vapaapäivää, koska aina joku työjuttu pyörii mielessä ja/tai sitä ”vain nopeasti” katsoo onko meilissä mitään. Prinsessapäivänä laitetaan sähköpostit kiinni ja unohdetaan kaikki työhön liittyvä. Olemme käyneet näinä vuosina mm. erilaisissa hoidoissa, syömässä vähän spessuimissa ravintoloissa, shoppailemassa jne..
Nyt tänä vuonna päivää viettäessämme pohdimme, että miten me rentoudutaan arjessa. Ja kysymys olikin aika vaikea.
Jotkut meditoi rentoutuakseen, vaikkapa 10min joka päivä. Jotkut lähtee metsään kävelylle ja kuuntelee metsän ääniä, ilman sosiaalista mediaa ja musiikkia korvilla. Jollekin rentoutumisen voi tarjota hetki vaahtokylvyssä. Monilla on joku tapa rentoutua. mutta meidän molempien oli jotenkin todella vaikea miettiä, että mikä se rentoutumistapa on meidän arjessamme.
Minä tykkään saunasta ja tykkään vaahtokylvystä. Meillä ei kuitenkaan ole saunaa, eikä kylpyammetta. Metsään olisi ihana lähteä talsimaan ja vain kuunnella ja katsella, aistia ympärillä tapahtuvia ja olevia asioita. Mutta mukana on aina joko koirat tai Emma tai koirat, Emma ja Tuukka. 😀 Vaikka ihania hetkiä nekin on, ne ei ole sellaisia selkeitä rentoutumishetkiä. Sellaisia, jonka aikana ei tarvitsisi olla mitään kenellekään.
Yksi lukijani, pienen lapsen äiti kommentoi hyvin, viesteihin vastaamiseen; Ei vaan jaksa olla jatkuvasti olemassa jotakuta muuta varten ja lyhyet omat hetket käyttää mieluummin omassa rauhassa olemiseen kuin ”asioiden” hoitamiseen. Tämä pätee oikeastaan siihen rentoutumiseen itselläni. Mutta miten sitä onkin vaikea toteuttaa? Kun Emma nukkuu päikkäreitä, en oikeastaan ikinä enää itse nuku, vaan teen jotain muuta. Tiskaan, siivoan, vastailen blogikommentteihin tms.
Tai sitten kun sanon Tuukalle, että minä otan nyt tässä hetken omaa aikaa, on minulla se hiton kännykkä kädessä ja selailen instagramia, facebookkia ja muita todella tärkeitä juttuja.. Lukeminen rentouttaa ja sitä olenkin nyt taas alkanut ottamaan takaisin. Joko jotain naistenlehteä, kirjaa tai BookBeat:n appin kautta kirjaa. Meri on toinen mikä rentouttaa, mutta harvemmin sitä löytää itsensä seisoskelemasta merenrannalla katsomassa aaltoja.
Toisaalta, tämäkin on varmasti isosti ajatuksen voimasta kiinni. Jos ajattelisikin, että ne yhteiset päiväretket Emman, koirien ja Tuukan kanssa olisikin nimenomaan tapa rentoutua. Koskaan niinhän ne on. Ei me silloin puhuta töistä (ainakaan yleensä). Sitä vaan helposti on koko ajan kiire johonkin ja missä ikinä onkaan, koko ajan miettii mitä muuta kaikkea tänään pitääkään vielä muistaa tehdä. Olen huomannut, että läsnäoleminen tilainteissa ja kaiken muun ulkopuolella olevan unohtaminen hetkeksi on paljon vaikeampaa nykyään.
Olen nyt lukenut BookBeat:n kautta Jutan kirjaa Mielen päällä ja olen taas jotenkin herännyt siihen, että mitä kaikkea mielen hyvinvointi ja henkinen hyvinvointi pitääkään sisällään. Aionkin nyt ihan todella panostaa siihen, että keskityn asioihin joita teen. Olen läsnä ja etsin niitä rentoutumiskeinoja. Vaikka ei olisikaan sitä vaahtokylpyä.. 😉
***
Mitkä on sinun tapasi rentoutua? Kerro vinkkejä! 🙂
Lue myös: Kesän lukulista!
(Kesän lukulista-postaus sisältää ilmaiskoodin BookBeat:iin 😉 )