Juteltiin yks päivä Tuukan kanssa, että mitkä jutut on sellaisia ”bucket list:llä” olevia? Tai onko sellaisia edes. Mä muistin, että olin pari vuotta sitten kirjoittanut tällaisista asioista listan blogiin. Kaivoin postauksen esiin ja aika hauska, että suurin osa niistä asioista on toteutunut tai toteutumassa. 🙂

Ajattelin päivittää teille miltä lista näyttää nyt. 😀 Lista on tehty reilu kuukaus ennen, kuin tein positiivisen raskaustestin. 😉 Ensin ihan copy+pastella vanhasta postauksesta asiat, sitten kerron miten on käynyt.

• Matkustaa yksin. Aiemmin ajattelin, että en ikinä voisi kuvitellakaan tekeväni pidempää matkaa yksin. Nyt olen kuitenkin tullut siihen aatokseen, että haluan kokea sen kerran. Viikoksi johonkin ihan yksin. Tavallaan vähän pelottava ajatus, mutta kuitenkin kiehtova.

Tää toteutui mun Lontoon matkalla tämän vuoden helmikuussa. Olin Lontoossa to-la, ihan yksin. 😀 Kovin pitkä loma ei ollut, eikä viikkoa. Eikä se tavallaan ollut edes loma, koska se oli työmatka. 😀 Mutta kuitenkin, matkustin yksin. Se oli joka tapauksessa ihana reissu. Oli ihana palloilla ihan yksin Lontoon kaduilla jne.. Vaikka ikävä Emmaa kohtaan tulikin jo ekana päivänä niin kovaksi, että muistan itkeneeni ihan vähäisen hotellihuoneessa. 😉

Lontoon reissulla hotellihuoneen vessassa.

• Elää ilman kelloa. Tämä on sellainen minun ja Tuukan yhteinen haave. Että esimerkiksi kesälomalla olisi pari päivää niin, että ei ajattelisi mitä kello on ja mitä silloin kuuluisi tehdä. Nukkuisi silloin kun nukuttaa ja söisi silloin kun on nälkä. Pari päivää vielä tuskin antaisi ajan oikeasti viedä mukanaan, mutta silti se olisi mielenkiintoista kokea. Nukkuisiko sitä silti aina sen 8-10h putkeen vai heräisikö silloin kun herää ja tekisi puuhasteluja ja sitten menisi taas nukkumaan kun siltä tuntuu.

Tää ei ole toteutunut. Ehkä joskus kun Emma on vähän isompi lapsi, voidaan tehdä tällainen kokeilu jollain lomalla. Olis kyllä edelleen tosi mielenkiintoinen kokeilu.

• Matkata matkailuautolla Australian rannikko. Tätä reissua voisi tehdä parikin kuukautta. Tähän reissuun voisi myös yhdistää tuon edellisen asian. Elää ilman kelloa. Australia on ollut pitkään sellainen paikka, johon olen halunnut matkustaa. Kun olin lapsi, meillä oli matkailuvaunu ja sillä reissattiin pitkin Pohjoismaita ja Eurooppaa, joten se karavaanarielämä on myös tuttua ja jotenkin kiehtovaa.

No ihan Australian rannikolle ei tänä kesänä ehditty, mutta Ruotsin itärannikolle kyllä. 😉 Kaiken kaikkiaan matkailuautolla reissaaminen on ollut pitkään haaveena. Joten tavallaan tämä asia on toteunut nyt.

• Kirjoittaa kirja. Yhdessä kirjassa onkin jo kannessa nimeni, mutta se on reseptikirja. Yksi haaveeni on ollut nyt lähiaikoina se, että kirjoittaisin kirjan. Ihan vain yksin, eikä se liittyisi ruokaan.

Huhtikuussa ilmestyi mun ja Tuukan kirja Ylös, ulos treenaamaan. Joten kirja on kirjoitettu. Ei ihan yksin, mutta kuitenkin selkeästi ihan oma kirja, johon kirjoitettiin Tuukan kanssa kaikki sisältö itse.

• Kokea Karibian loistoristeily. Meri on sellainen minua kiehtova asia. Olen pitkään miettinyt, että haluaisin matkustaa joko isolla purjeveneellä Karibianmerellä tai sitten matkata loistoristeilijällä siellä samoilla vesillä. Aika erilaiset haaveet, mutta kun ajattelen tätä niin silmissäni siintää turkoosia vettä silminkantamattomiin ja paljon aurinkoa.

No Karibialle ei olla lähdössä, mutta MAAILMAN SUURIMMALLA risteilijällä Välimeren risteilylle lokakuussa!! Ihan sairaan siistiä! Ja tää on kyllä mun mielestä just eikä melkein tää haave ja sen toteutuminen. Vaikka seilataankin viikko Välimerellä, eikä Karibianmerellä.

Royal Caribbean Symphony of the Seas

• Olla kansikuvatyttö. Tämä on ehkä vähän hassu juttu, mutta näin se on – haluaisin joku päivä olla jonkin lehden kansikuvatyttö. Kerroin juuri menneenä viikonloppuna muutamalle ystävälleni siitä tunteesta kun ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten näin oman naamani jonkin lehden sivuilla tekemässä punnerrusta ja hyppyä sinne tänne, olin jotenkin todella otettu. Että oikeasti se olin minä, joka oli valittu juttuun näyttämään jumppaliikkeitä. Että toimittaja oli sitä mieltä, että minä olen hyvä siihen. Se oli myös työni vuoksi hieno kunnia.

Kirjoitin blogiin tosiaan 2016 vuoden alussa nämä asiat, jotka haluaisin tehdä. Maaliskuussa 2016 ilmestyi treenilehti Fitbody, jonka kannessa komeilin! 🙂 Tiedän, että jonkun mielestä tuo lehti oli pieni eikä koko lehteä taida olla enää edes olemassa. Mutta kuitenkin haaveeni kansikuvatyttönä olemisesta toteutui niinkin pian.

• Asua omakoti – tai rivitalossa. Vaikka keskustassa onkin kiva asua, on lähiaikoina kuitenkin tullut sellainen olo, että olisi ihana muuttaa johonkin vähän kauemmas keskustasta ja sisustaa ihana ja lämmin koti, jossa olisi oma piha ja sauna. <3 Pienenä lisähaaveena tässä olisi ostaa asunto, joka olisi remonttia vailla ja sitten remontoida tästä kodista oikein täysillä sellainen meidän näköinen.

Niin ne asiat vaan alkaa tapahtumaan, kun niitä listaa ylös. Tästä pari vuotta eteenpäin ja täällä me asustellaan kauempana keskustasta rivitalossa. 🙂 Tää on ollut varmasti yks ihan parhaimpia päätöksiä. Täällä kaukana Helsingin keskustan hälystä asuminen on kyllä rauhoittanut ihan älyttömästi. Vieläkin ihastelen meidän kotia ja tätä hiljaisuutta täällä.

• Saavuttaa sisäinen rauha 100%. Huomaan koko ajan, että vähenevissä määrin mietin mitä ulkopuolella tapahtuu. Enemmän ja enemmän merkitsee vain tietyt asiat tässä lähellä. Miten rakkaat ihmiset; perhe ja läheisimmät ystävät voi, miten itse voin. Muutaman vuoden takainen minä, joka aina mietti sitä mitä muut ajattelee minusta on jo lähes kokonaan hävinnyt rauhan alle. Se on se mitä haluan vielä lisää. Että 100% unohdan sen mitä muut ajattelevat, olematta siltikään koppava tai itsekeskeinen. <3

Tää on sellainen asia, minkä en itse asiassa enää usko täysin tapahtuvan. 😀 Tai siis sisäinen rauha on mahdollista saavuttaa, mutta onko olemassa jotain sataprosenttista sellaista? Mutta toki oon edelleen sitä mieltä, että vain sillä on merkitystä mitä itse ajattelee asioista ja mitä ne läheisimmät ja rakkaat ihmiset ajattelee. Tuntemattomien arvosteluilla ei ole merkitystä. 🙂

TÄSTÄ voit lukea ton mun parin vuoden takaisen postauksen.

***

Onko teillä jotain tällaisia asioita, joita haluaisitte tehdä?

Kaverin facebook-sivulla oli järkyttävä video. Video lähti pyörimään automaattisesti, kuten fb:ssä on tapana. Näin videota muutaman sekunnin ja se riitti. En pystynyt kommentoimaan sitä, en reagoimaan mitenkään.

Kaveri oli jakanut kamalan uutisen lastenhoitajasta, joka hakkasi n.1-vuotiasta vauvaa nyrkeillä vatsaan ja päähän, koska vauva itki. Se pieni pätkä mitä videota näin teki mulle ihan kamalan olon. Mä en voi miteknään käsittää kuka pystyy tekemään tuollaista!! Video sai mut yht’aikaa vihaseksi, pahoinvoivaksi ja surulliseksi. Se mikä tekee siitä kamalinta on se, että väkivaltaisia ihmisiä on maailma täys.

Mä en voi käsittää, kuinka joku vanhempi voi lyödä omaa lastaan. Uskon, että voi tulla hetkiä kun meinaa hermo pettää, mutta jos oma harkintakyky ja itsehillintä on epäkunnossa, pitäis silloin hakea apua asiaan. Pieni, viaton lapsi on aina heikompi, eikä pysty tai osaa antaa takaisin. Vähän vanhempi lapsi ei taasen välttämättä edes uskalla lyödä takaisin, jos oma äiti tai isä lyö.

Mun pääkoppaan ei mahdu ymmärrystä väkivaltaisia vanhempia kohtaan. Sitä, että pystyy asettamaan oman lapsensa niin kamalaan pelkoon ja kipuun.

Ylipäätään väkivalta on jotain ihan kamalaa. Mun on aina tehnyt todella pahaa nähdä esim. uutisissa videopätkiä, joissa joku makaa maassa ja joku toinen (tai pahimmassa tapauksessa jotkut toiset) potkii ja lyö uhria. Mä en pysty ymmärtämään sitä tilaa, mikä on ihmisen päässä, kun se pystyy satuttamaan tietoisesti jotain toista.

Myös eläinten kaltoinkohtelu saa palan nousemaan kurkkuun. Liian usein näkee ihmisiä, jotka lyö omaa koiraansa ”kouluttaakseen” sitä. Tai vetää ja retuuttaa kaulapannassa niin, että meinaa kaula katketa. On ihan tutkittua tietoa, että koira oppii loistavasti keskittymällä onnistumisiin. Kun koiraa kehutaan ja palkitaan onnistuneesta suorituksesta, eikä haukuta ja lyödä väärästä teosta – oppii koira säännöt.

Mikä on se voima, joka ajaa ihmisen tekemään pahaa vastustuskyvyttömälle ja heikolle? Miten raukka ihmisen täytyy olla, jos hän lyö pientä lasta, koiraa tai vanhusta? 

Kosto ei ole mikään paras keino (tai hyväksyttyvä asia) maailmassa, mutta joskus kun näen tällaisia kauheita videoita sydämettömien ja empatiakyvyttömien ihmisten toiminnasta, mietin kunpa tuo saisi itse samalla mitalla takaisin. Joltain itseään isommalta ja sellaiselta, jota kohtaan ei pystyisi tai uskaltaisi puolustautua. Että tällainen väkivaltainen kurja ihminen saisi itse tuntea ja kokea sen pelon ja kivun, jota on toiselle aiheuttanut.

Jos joku joskus tekisi jotain pahaa Emmalle, en tiedä miten osaisin käyttäytyä. Koska sillä hetkellä leijonaemo sisälläni heräisi kovaa ja luultavasti kosto olisi ensimmäisenä mielessä. Mutta mikä olisi pahin rangaistus väkivaltaiselle ihmiselle? Mikä olisi keino, että väkivalta loppuisi? Miten sitä voi opettaa lapselleen, että kosto ei ole ratkaisu, eikä toista saa lyödä takaisin? Kun samaan aikaan tekisi mieli sanoa, että jos joku sinua ikinä lyö, lyö kovaa takaisin!

***