Nyt kun on ollut suhteellisen lämmin syksy ja vielä lokakuun puolivälissä yli kymmentä astetta päivälämpötiloina, tuntuu ettei sitä joulufiilistelyä oo vielä ees tajunnut aloittaa! 😀 Normaalistihan tässä vaiheessa oon jo kuunnellut vähintään joululauluja!

MUTTA mä kuitenkin tilasin perjantaina meille jo vähän jouluvaloja pihalle ja ovikranssin sun muuta. Tuli mietittyä myös, että mihin laitetaan tänä vuonna joulukuusi. Mä siis RAKASTAN joulua!! Mä en tiedä mikä siinä on, mutta mun mielestä jouluntaika on asia, joka on oikeasti olemassa. Jouluaatto ja joulupäivä on jotenkin ihan taianomaisia, niissä on ihan erilainen tunnelma aamusta iltaan. Joku rauha on oikeasti meiän päällä jouluisin. Näin mä uskon ja tunnen. <3

Mä mietin perjantaina, että koska saa alkaa joulufiilistelemään silleen julkisesti.. 😀 Sitten näin kuin sattumalta Umpun IG-storystä, että se oli jo käynyt ostamassa joulupalloja ja kyseli, että kuka muu rakastaa joulua. No MINÄ!!

Koska vielä ei oo joulukoristeet kuitenkaan framilla, niin laitan tähän fiilistelyn vuoksi muutamia kuvia menneistä jouluista.

Vuoden 2017 joulu vietettiin Tuukan vanhempien luona. Aattona aamusta mun äiti, täti ja serkku tuli meille syömään joulupuuroa ja kattomaan Turun joulurauhan julistuksen ja sitten aattoillaksi mentiin appivanhemmille koko jengi. Mehän ollaan vietetty jo pitkään jouluja niin, että mukana on mun äiti, veli, täti ja serkku, äidin miesystävä + Tuukan vanhemmat. Mun mielestä on ihanaa, että jouluna kokoonnutaan rakkaimpien kanssa ja istutaan saman pöydän ääressä. Me ollaan mun mielestä samaa perhettä koko porukka. <3

Viime jouluna Emmalla oli vierastamis-kausi päällä. Oikeastaan vähän kaikki muut paitsi omat vanhemmat ja molemmat isoäidit oli silloin nou-nou-kamaa. 😀 Me istuttiinkin jouluaattona Tuukan kanssa sitten osa illasta eteisen lattialla ja mummi ja mummu vuorotellen Emman kanssa keittiön pöydän alla. 😉 Emma tahtoi olla koko ajan mun sylissä tai jomman kumman isoäidin sylissä.

Vuonna 2016 me oltiin jouluaatto meiän luona Töölössä. Silloin Emma oli vasta vajaa parikuukautinen pikkupötkylä. Emma nukkui melkein koko illan. 😉 Joulu vietettiin myös silloin samalla porukalla. Mä muistan, kun mietittiin silloin joskus marraskuun puolivälissä, että missä vietetään joulua tänä vuonna – ehdotin heti meiän kotia. Se tuntui helpolta ratkaisulta silloin, kun Emma tosiaan oli vielä niin pieni.

Me ollaan myös aina tehty niin, että kaikki kantaa kortensa kekoon aattovalmisteluissa. Yks käy ostamassa hallista kaloja ja mätiä, toinen tekee laatikot, yks paistaa kinkun ja yks tekee jälkkärit, jne.. Kellekään ei siis jää isoa vastuuta koko joulusta. Lahjojen suhteen ollaan jo muutama vuosi tehty niin, että aikuisten ”ei oo pakko” ostaa keskenään lahjoja, mutta jos joku haluaa antaa toiselle lahjan – se sallittakoon. 😉 Kun mun serkku oli pienempi, oli lahjakasa kuusen alla vähän isompi ja nyt kun Emma on taapero, alkaa kasa taas varmaan kasvamaan. 😀

Meiän mielestä on tärkeetä, että jouluun ei liity mitään pakkoa. Ei lahjojen ostamisen suhteen kuin minkään muunkaan.

Joulu 2015

Jouluna 2015 oltiin Tuukan vanhemmilla. <3

Jouluaatto 2015 – aurinko paistoi ja nurmi oli vihreä. Onkohan tänä vuonna sama juttu?

Joulu 2014

2014

Mun mielestä joulu on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkästään ne joulunpyhät! Sen takia joulufiilistelyn voi hyvin aloittaa vaikka NYT! 😉 Ehkä marraskuun aikana ilmat vähän viilenee ja jos tulis jopa lunta ennen joulua?! Lumi on kyllä aikamoinen joulutunnelman tuoja! Onko siellä muita joulufaneja??

***

Joskus mulla tulee sellaisia fiiliksiä, että mua harmittaa tosi paljon miks mun kroppa teki mulle tenät raskauden jälkeen. Mua harmittaa, kun mä katon mun vanhoja treenikuvia, että vitsi miten hyvässä kunnossa oon ollut ja miten vahva ja notkea. Nyt mua kolottaa vähän joka paikkaan, olkapää on edelleen pirun kipeä, enkä voi tehdä mitään käsilläseisontatreenejä. Vatsalihasten välistä löytyy navan kohdalta edelleen pieni pehmeä kohta, ei varsinaista erkaumaa enää.. mutta ei kuitenkaan täysin palautunut.

Joskus mun tekis mieli polkea maata ja huutaa, että miks just mulle?! Miks mun jännesauma ei voinut palautua raskauden jälkeen kuukaudessa ja miks just mä en voinu jatkaa treenaamista 3kk raskauden jälkeen. Miks edelleen 2 vuotta synnytyksestä mulla toimii kroppa vajavaisesti? Tulee hetkiä, kun ihan suututtaa. On sellainen olo, että tasan ei mee nallekarkit.

Sitten kuitenkin muistan, että vitsi oonhan mä edelleen hyvässä kunnossa ja treeni kulkee. Mutta ei mua niinkään harmita harmitushetkinä se, että en oo just nyt yhtä timmi ja tikissä kuin ennen raskautta. Mua enemmänkin harmittaa se, kun muistan miten hyvä olo mulla oli mun kropassa. Kun pystyin tekemään mitä vaan. Oikeasti mulla oli sellainen olo, että voin vetää spagaatin ja heittää voltin ja kyykätä isoilla painoilla ja vaikka mitä. Luotin mun kropan elastisuuteen ja voimaan niin paljon, että uskoin pystyväni mihin vaan sen kanssa. Nyt se fiilis on poissa. Mä haluan sen takaisin!!

Tän mun kohti terveempää minää -projektin kautta oon päässyt pikkasen jo siihen fiilikseen kiinni, että vielä joku päivä mä taas pystyn tekemään mitä vaan tällä mun kropallani. Mä oon päättänyt, että ens keväänä mulla toimii kroppa kuin rasvattu salama! Mä en halua asettaa itelleni mitään älyttömiä tavotteita, enkä suorittaa mitään. Mutta mä haluan mun toimivan ja hyvinvoivan kroppani takas! Sen fiiliksen, että mä voin just nyt tästä pinkasta juoksuun ja jaksan juosta yli 20 metriä. Ja että mä voin tosta noin vaan ponkasta jalat kohti kattoa ja seistä käsilläni. Tai että kun mä hyvän lämmittelyn jälkeen kokeilen spagaattia, niin mä pääsen siihen. Piru vie! Mä haluan, että mä en oo mikään raihnanen kapistus! Mä oon vielä alle nelikymppinenkin, en mä vielä halua rapistua!

Nyt on muuten taas marraskuun alussa (5.11) alkamassa Kuntouta Keskivartalosi -verkkokurssi! Normaalisti tuo viiden viikon valmennus maksaa 99€, mutta nyt TÄN linkin kautta se on vaan 79€. 🙂 Jos siellä on siis joku, jolla on synnytyksestä muutama kuukausi tai tietää lantionpohjan lihasten olevan vielä heikot ja erkaumaa jäljellä – tää kurssi on teitä varten!! <3 Kunpa mäkin oisin tiennyt tästä kurssista silloin pari kuukautta synnytyksen jälkeen, ehkä tilanne olis nyt toinen. Ehkä mä pistäisin tähän postaukseen kuvia siltakaadoista ja käsilläseisomisista, mitä tein just 5min sitten.

***

Sori vaan, mutta nyt oli pakko päästä vähän purkamaan! 😉