Meillä on kolmen kopla taaperoiden äitejä, minä, Hilla ja Laura. Meillä kaikilla on tosi samanikäiset lapset, Emma 1v3kk, Selma 1v4kk ja Emil 1v6kk. Ollaan nähty säännöllisesti pienokaistemme synnyttyä. On tosi hauska katsoa miten tämä kolmikko toimii yhdessä, miten erilaisia ja toisaalta samanlaisia nää pikkuiset on. On myös tosi ihanaa jutella Hillan ja Lauran kanssa kaikenlaisista asioista, ensin vauva-arjesta ja nyt taapero-arjesta.

Kutsuin Hillan, Selman, Lauran ja Emilin meille uuteen kotiin kyläilemään. Keitin kahvit ja laitoin herkkuja pöytään. Istuttiin pöydän ääreen ja otettiin kahvikupit käteen. Ai että, ihana istua tässä pöydän ääressä ja keskustella, kun taaperot leikkii kiltisti keskenään…

NOOOOT!!! 😀 Noin puolen minuutin päästä pöytään istuuduttuamme oli kaikki äidit pystyssä ja taaperoiden luona ottamassa kädestä koiran vesikuppia, sähköjohtoja, nostamassa sohvalta alas, kertomassa ettei toiselta saa ottaa kädestä, ettei viinirypälettä voi laittaa kokonaisena suuhun. jne jne..

Kahden tunnin kuluttua oli koiran vesikuppi nostettu keittiönpöydälle turvaan, hellan levyt väännetty nollille, niin taaperoilla kuin äideillä punaiset posket ja kahvin jämät kupissa kylmänä.

Mutta vitsi miten kivaa silti! 😀 Kun Hilla ja Laura sitten lähtivät lapsineen kotiin, laitettiin viestiä perässä, että juotiinko me kahviakin? Ai mistä me puhuttiin?! 😉

Nää meiän äiti-taapero-treffti on aina yhtä sekavia! 😀 Siis jututhan katkee moneen otteeseen ja johonkin juttuihin ei muisteta edes palata ja joistain jutuista ei jälkikäteen muisteta puhuneemmekaan. Sen takia näitä kahta ystävää on ihana nähdä välillä myös ihan aikuisten kesken.

Silti ihaninta on nähdä tän pienen taaperokolmikon touhuja yhdessä. Se on jotenkin tosi mielenkiintoista nähdä, miten tällaiset metrin mittaiset tyypit ottaa kontaktia toisiinsa ja on vaan niin rehellisesti siinä läsnä justiinsa eikä melkein.

***

Iloista sunnuntaita kaikille! <3

Lue myös: Ootas vaan kun.. 😉

Luin hauska postauksen Valeäidin blogista; Odotahan vain, kohta tulee jotain mahtavaa. Tää oli mun mielestä super hyvä! Koska niinhän se menee! Aina on joku kertomassa, että ei tuo ole kuule vielä mitään, ootas vaan kun…

Tää alkaa jo raskausaikana.

Nauti nyt, kun saat vielä nukkua. Ootas vaan kun vauva on maailmassa, et nuku enää kuin tunnin pätkissä. Muistan, kun raskaana ollessani valittelin blogissakin sitä, kun mulla puutu pakarat ja sormet öisin loppuraskaudessa niin pahasti, että en saanut nukuttua. Mulle sanottiin, että nauti nyt vielä noista öistä, kohta puutuneet sormet on pientä.

Olkaa kaksistaan nyt. Ootas vaan kun yhtäkkiä huomaat ettette oo olleet minuuttiakaan kahdestaan ennen vauvan 1-vee synttäripäivää. Samaan kategoriaan kuuluu oma aika, sitä kannattaa ottaa ihan olan takaa ennen vauvan syntymää. Ei missään tapauksessa tuhlata aikaa ystävien kanssa oleskeluun tai ainakaan siihen, että sanoo ääneen ”kunpa tää pienokainen syntyis jo”.

Oi, toihan on ihanan pieni ääni vielä. Ootas vaan kun hän on taapero ja itkee, se vasta tuntuu korvissa. Ihana, pienen pieni vauvan itku.. Siis kenen mielestä? Onko oikeasti joku sitä mieltä, että vauvan itku on suloista? Mulle vauvan ja taaperon itku on ihan yhtä hirveän kuuloista. Eikä edes vaan oman vauvan tai taaperon, vaan ihan kaikkien. Hirveän siitä tekee se, että mulle tulee ihan fyysisesti pahaolo jos itku jatkuu, enkä voi auttaa itkevää.

Eihän toi tunnu missään. Ootas vaan kun vauvalle tulee ensimmäiset hampaat. Jos kehtaa ääneen kertoa, että imetys sattuu, niin monien muiden argumenttien lisäksi tiedetään, että ootas vaan sitten kun imeväisellä on hampaat. Se vasta sattuukin. No aivan varmasti sattuu, mutta kyllä se voi sattua jo ennen sitä.

Voi noi kuule jatkuu ja jatkuu. Ootas vaan kun hän pääsee itse sängystään pois. Levottomat yöt jo rauhallisiin öihin totuttua. Mutta eihän ne tähän lopu, ne vaan jatkuu ja jatkuu. Ja muuttuu vielä pahemmaksi. Luultavasti niin, että lapsi nukkuu meidän välissä 12-vuotiaaksi saakka.

***

Ootteko te kuulleet tällaisia? Mitä? ?