Ootteko joskus kuulleet, että nykyään nuoret sanoo toiveammatikseen julkkis? Ei esim. näyttelijä tai laulaja, joka ammattinsa puolesta ehkä kasvaa koko kansan tuntemaksi julkisuuden henkilöksi. Mutta ihan vaan julkkis, tiedä sitten mitä hänen työnkuvaansa kuuluu..

Kun 2011 perustin oman yrityksen mä katsoin monia liikunta-alalla työskenteleviä julkkiksia vähän ylöspäin. Olin myös vähän kateellinen. Kateus ja ylöspäin katsominen on näiden yrittäjävuosien aikana kaikonnut. Mutta se mikä on edelleen ajatuksena pääkopassa on, että julkkiksilla on helpompaa.

Ei tietystikään kaikki ole helpompaa. Monesti myös siellä julkisen kuoren alla myörii ja möyrii vaikka ja mitä. Ulospäin näkyy vain kiillotettu, hymyilevä ja hyvinvoiva kuva. Mutta se mikä on helmpompaa on yrittäminen.

Kun DJ Nobody perustaa vaikkapa kampaamon, lifecoaching studion, liikunta-alan yrityksen tai haluaa tuoda makeita vaatteita ulkomailta Suomeen – on hänellä tallattavaan aika pitkä matka tuottavaksi yritykseksi. Mistä asiakkaat? Miten saada näkyvyys? Miten ponnahtaa muiden saman alan yrittäjien ohi ja edelle? Millä tavalla olla oman alansa paras tai ainakin huippujen joukossa? Monta kiveä ja kantoa edessä, jotka on pakko ylittää jollei halua antaa periksi.

Jos taasen on jo tutut kasvot on näkyvyys heti taattu. Kun tunnettu ihminen perustaa yrityksen saa hän heti tuhansia ihmisiä seuraamaan toimintaansa, sana yrityksen toiminnasta leviää pian ja siihen myös uskotaan, koska sehän on se kaikkien tuntema Pertti tai Pirkko. Mä väitän, että tässä asiassa julkkiksella on helpompaa.

Se mitä meillä DJ Nobodyilla pitää olla, on usko siihen omaan juttuun! Joka vuosi valmistuu älyttömän paljon personal trainereita, kampaajia, merkonomeja jne jne.. Niistä kaikista lyö omilla jutuillaan läpi vain murto-osa. Mä uskon, että ne ketkä saa sen oman yrityksen toimimaan on niitä, jotka on epäonnistuneet monta kertaa matkan aikana, mutta haluavat silti jatkaa. Haluavat just sen takia, että usko siihen omaan palveluun on niin vahva ettei sitä kaada mikään.

Vaikka mä en oo julkkis, mä uskon jokaiseen asiaan jota lähden tekemään. Niin se on oltava, jos ei itse usko itseensä ja tekemisiinsä, ei kukaan muukaan usko. Kuka haluaisi ostaa palvelua sellaiselta, joka sanoo omasta työstään ”ei tää nyt oikein oo hirveen hyvä, tää nyt on vähän tällainen”? Ei kukaan.

Julkkis tai ei, usko omaan juttuun! Se on avain asiaan kun asiaan! 🙂

Nyt just tuntuu lähinnä tältä.

Tää kuukausi on ollut tosi raskas. Tammikuun lopussa oli muuttoviikonloppu, mutta siitä lähtien ollaan tehty sitä muuttoa. Tai ainakin tuntuu siltä. Nyt menneenä viikonloppuna oli vasta lopputarkastus ja se tarkoitti sitä, että pe, la ja su roudattiin vikoja tavaroita sorttiasemalle ja kotiin ja siivottiin kun kaistapäät vanhaa asuntoa.

Emman yöt on olleet ensimmäisen uudessa kodissa vietetyn viikon jälkeen levottomia ja melkein joka yö hän on herännyt ihan kunnolla aamuyöstä. Se taas tarkoittaa sitä, että omat unet on jääneet katkonaisiksi ja liian lyhyiksi. Tälläkin hetkellä silmäluomet painaa niin paljon, että tekis mieli vaan painua päikkäreille.

Tuntuu, että muuton ja rikkonaisten unien vuoks on ollut pinna vähän lyhyellä Pursiaisten pariskunnalla.. 😀 Mutta onneks me molemmat tajutaan mistä se johtuu, eikä olla tässä mitään eropapereita allekirjoittamassa. 😉

Päätettiin, että nyt ei oteta mitään stressiä siitä koska saadaan taulut seinille ja vikat laatikot purettua. Nyt kun lopputarkastus on vanhassa kodissa tehty, voidaan vaan keskittyä nauttimaan uudesta kodista. Kyllä ne taulut ehtii porata myöhemminkin. Ei täällä oo kukaan mitään kodin sisustuskilpailua järjestämässä lähiaikoina. 😀

***

Tänään alkoi Emman päiväkotiin tutustumisviikko. Eka aamupäivä meni ihanasti! Emma touhotti menemään siellä muden lasten kanssa ja tuntui ainakin äidin silmään ihan reippaalta. 🙂 Toki eri juttu on sitten, kun ei oo äiti tai iskä mukana. Mutta uskon kuitenkin, että Emma pärjää siellä hyvin.

Tää viikko on vielä vähän säheltämistä ja höseltämistä arjen aikataulujen kanssa, mutta ens viikolla sitten kun Emman päiväkoti alkaa ”virallisesti” , on mullakin ihan kunnollisia kokonaisia työpäiviä kolme viikossa. Se tuntuu helpottavalta ajatukselta!!

Vähän näyttäis väsymys painavan silmiä. 😉

Mua naurattaa, kun mulla on postaus-luonnokissa yksi otsikko tammikuun alusta. Se kuuluu näin: VOI TÄTÄ ENERGIAN MÄÄRÄÄ! 😀 😀 Hahahaha… Mä muistan ton fiiliksen!  Mulla oli just alkanut uudet työkuviot Lupauksella ja oltiin saatu muuttopäivä kalenteriin ja jotenkin oli ihan sellaisessa huippuenergiassa koko meininki!

Nyt en ihan viitsi julkaista tolla otsikolla, mutta mä uskon voivani vielä näiden aurinkoisten kevätpäivien lisääntyessä ja yöunien tasaantumisen myötä taas energiankin palaavan! 🙂

***

Aurinkoista ja toivottavasti energistä viikon starttia kaikille!