Kun mä olin pieni, lunta oli lokakuusta huhtikuuhun. Nyt valkea joulu Etelä-Suomessa alkaa olemaan vaan muisto. Monena vuonna pysyvä lumipeite on kuitenkin satanut myös Helsinkiin viimeistään vuodenvaihteessa tai tammikuun alussa.

Mutta ainakin vielä näkyy ainoastaan mustaa asfalttia, kuraa, soraa, plus-asteita ja sen sellaista.. Lunta on satanut pariin otteeseen, mutta se on sulanut oikeastaan saman päivän aikana tai viimeistään seuraavana.

Sen lisäksi, että täällä etelässä on ollut lumetonta – on täällä(kin) ollut pimeää ja pilvistä. Joulukuu olikin viime vuonna poikkeuksellisen auringoton. Vuonna 2008 on paistanut viimeksi yhtä vähän aurinko, kuin nyt menneenä joulukuuna.

Maaliskuu / 2017

Tammikuu / 2016

Kyllä mun mielestä olis ihanaa, että myös pääkaupunkiseudulle tulis lunta! Olis ihana mennä Emman kanssa riehumaan lumeen ja kattoa miten hämmästynyt pieni varmasti olis ensimmäisen kerran lunta kunnolla nähdessään. Kaivaa pulkka kellarista ja lähteä vaikka pulkkamäkeen yhdessä!

Kyllä nää tällaiset ilmastonmuutokest pistää miettimään ihan kunnolla. Toki aiemminkin oon ilmaston lämpenemisestä ja sen vaikutuksista lukenut, mutta nyt jotenkin on alkanut tosissaan mietityttämään ja huolestuttamaan. Eniten oikeasti mua pelottaa se, että tehdään me pienet ihmiset sitten mitä tahansa parannuksia omaan hiilijalanjälkeen, on niin paljon asioita mihin me ei voida vaikuttaa. Että auttaako se tarpeeksi jos vaan osa kierrättää bio-roskat ja lajittelee tölkit erikseen? Että auttaako se tarpeeksi jos vaan osa vähentää lihan syöntiä? Että auttaako se tarpeeksi jos vaan osa päättää, että ei enää lennä lentokoneella?

Tammikuu / 2016 @ Levi

***

No toivotaan, että lunta tulee tänne eteläänkin! 🙂 Ja kyllä tottakai jokaisen panostuksesta on hyötyä ilmaston lämpenemisen hidastamiseen. Niin se pitää uskoa!

Mua aina hämmästyttää se, kun joku sanoo ettei sen ”tarvi” pitää tipatonta. Miten niin? Jos alkoholinkäyttö on niin vähäistä, että juo jouluna ja juhannuksena, niin joo ei siinä erikseen tarvitse julistaa tipatonta tammikuuta. Mutta muuten mun mielestä kyllä ihan jokainen vois edes vaikka näin tammikuun tullen miettiä omaa alkoholin kulutustaan.

Suomessa alkoholikuolleisuus on edelleen yksi iso kuolemansyyn aiheuttaja. Alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi esimerkiksi vuonna 2015 vajaat 1 700 henkeä, joista miehiä oli noin 1 300 ja naisia 400. Alkoholin vaikutuksen alaisena heiluu puukko ja nyrkki. Myös rattijuopumukset aiheuttaa kuolemantapauksia. On maksakirroosia ja alkoholimyrkytyksiä.

”Joka kuudes kaikista tapaturmaisista kuolemista (pl. myrkytykset) sattuu henkilöille, jotka olivat humalassa. Sammuminen kovan humalatilan johdosta vastaa tajuttomuutta, jonka vuoksi moni päihtynyt kuolee tulipalossa, kylmässä ulkoilmassa, saunan kuumuudessa nestehukkaan tai tukehtumalla omaan oksennukseensa. Heikentynyt toimintakyky johtaa myös hukkumisiin, kaatumisiin ja putoamisiin sekä liikenneonnettomuuksiin. Näistä tapaturmista eniten sattuu kaatumis- ja putoamiskuolemia.”

Lähde: www.thl.fi

Eikä se alkoholinkäyttö tietysti aina eikä edes suurimmassa osin liity kuolemaan. Mutta se, miten huonosti ihmiset voi liiallisen alkoholinkäytön vuoksi on aika hurjaa. Masennusta, yksinäisyyttä, pahoinvointia henkisesti ja fyysisesti. jne.

Mun isä on kuollut maksakirroosiin. Hän ei koskaan ollut mikään rappioalkoholisti tai ”kadunmies”. Hän hoiti työnsä ja perheensä. Mutta viini maistui ensin viikonloppuisin ja sitten myös arkisin. Mä tunnen valitettavasti monia sellaisia mun ikäisiä ihmisiä, jotka juo arkisin ”muutaman lasillisen” joka päivä. Viikonloppuisin menee enemmän. Valitettavasti juuri he ovat niitä, jotka sanovat ettei heillä ole tarvetta tipattomalle.

Mä oon ite ollut kova juhlimaan nuorempana. Baarissa käytiin pari kertaa viikossa ja töihin mentiin niiden reissujen jälkeen krapulassa. Eikä siinä mitään. Hauskaa oli ja nyt ne reissut naurattaa. Mutta jos edelleen kävisin pari kertaa viikossa baarissa, olis se aika huolestuttavaa. Eikä se oo edes mikään liiottelujuttu, valitettavasti myös pikkulasten äidit ja isät käy baarissa paljon.

En todella oo sitä mieltä, että alkoholi on kamalin asia maailmassa tai ettei sitä tulis kenenkään käyttää ikinä. Mun mielestä on tosi hauska edelleen lähteä joskus ulos hyvän ystävän kanssa tai kivalla porukalla. Mutta mun elämässä sitä tapahtuu nykyään n. viis kertaa vuodessa. 😀 Ja oon siihen tosi tyytyväinen. Ei sen tarvi olla mikään tavoite tai ainoa oikea tapa, mutta se sopii mulle tosi hyvin.

Mä en tiedä johtuuko se mun isän tapauksesta vai mistä, mutta mä suhtaudun alkoholiin kuitenkin pienellä varauksella. Tarkoitan sitä, että jos joku mun läheinen alkais käyttämään yhtäkkiä alkoholia joka viikonloppu ja usein myös arkisin, kyllä mä siitä huolestuisin.

Mun mielestä jokainen vois miettiä omaa alkoholinkäyttöä. Ehkä pohtia syitä juomiselle? Juoko sen vuoksi, että saisi pään tyhjäksi ajatuksista? Tai helpotusta stressiin? Juoko sen vuoksi, että viini on niin hyvää? Juoko aina päihtymistarkoituksessa? Jos alkoholi on ainoa rentoutumiskeino, voisi ehkä miettiä josko löytyisi joku toinen tapa? Edes siihen rinnalle. Kuitenkin tutkimukset osoittaa, että esimerkiksi uni ei ole laadukasta alkoholin vaikutuksen alaisena. Joten se tuskin ainakaan pitkällä aikajänteellä helpottaa väsymystä.

***

Mitä ajatuksia teille alkoholi herättää? Entä tipaton tammikuu?

Lue myös: Suhteeni alkoholiin.