Tätä kysymystä multa kysellään aika usein. Onko muuttunut ja jos on, niin miten. Me molemmat vähän sivuttiin tätä aihetta parissakin kysymyksessä postauksessa Tuukka ja Monna vastaa.. – osa 1, mutta ajattelin pureutua tähän aiheeseen vielä vähän syvemmin.

Me ollaan nykyään perhe. Ei pelkästään mies ja vaimo, vaan myös äiti ja isä. Meille on tosi tärkeetä, että Emma on mukana mahdollisimman monessa ja tehdään yhdessä kaikkea. Myös koirat mukana! 😉

Mutta on pakko myöntää, että parisuhde on kyllä jäänyt vähälle tässä puolentoista vuoden aikana. Jos lasketaan jotain meiän kahdenkeskisiä ”treffejä” tms. niin kyllä ihan yhden käden sormet riittää. Monesti myös iltaisin ollaan molemmat niin puhki päivän askareista, että kun Emma nukahtaa – me ollan ihan loppu ja mennään pian itekkin nukkumaan.

Täytyy myös myöntää, että se kännykkä ja some on jotenkin jonkinlainen ”ajatukset pois arjesta” -väylä. Kun on koko päivän tehnyt töitä, juossut ees taas ja sitten kun koti hiljenee ja rauhoittuu – tuntuu siltä, että haluaa tehdä jotain aivotonta vähän aikaa. Sen takia kännykkä tulee otettua helposti käteen ja pläräys alkaa.

Vaikka oikeasti parempi rauhoittumistapa olis katsoa vaikka sen kumppanin kanssa joku leffa tai olla vaan lähekkäin. Mutta sitten pitääkin jo viedä koirat iltalenkille ja pistää huomiset tarhavaatteet valmiiksi ja tyhjentää astianpesukone jne.. Se on hassua, että sitä tiedostaa kyllä ettei aikaa sille tärkeälle asialle muka ole, mutta silti taas kerran asioita priorisoimalla olis.

Me molemmat ollaan kyllä sitä mieltä, että pienen lapsen kanssa perhejutut menee edelle ja ymmärretään se ettei sitä kahdenkeskistä aikaa vaan voi olla ihan niin paljon kuin ennen lasta. 😀 Faktahan se on. Meille on vaan tällä hetkellä koko perheen kesken puuhastelu tärkeämpää ja saadaanhan me siinäkin olla yhdessä. Jollain tapaa jopa tuntuu, että ollaan lähennytty Emman myötä.

Kun nyt ajattelen sitä aikaa ennen kun tulin raskaaks, me oltiin tosi itsenäisiä ja tehtiin paljon juttuja yksin ja/tai ns. ”omien kaverien” kanssa. Toki myös kahdestaan, mutta paljon kuitenkin sekä töitä, että vapaa-aikaa omilla tahoillamme. Nyt Emman myötä me ollaan oltu paljon enemmän yhdessä ja tekemiset omilla tahoilla on vähentyny huomattavasti. Viihdytään yhdessä ja just niinku sanoin; perheenä.

Toki ollaan puhuttu, että olis kiva lähteä vaikka pidennetylle viikonlopulle tässä nyt joku kerta ihan kaksistaan. Tosin ollaan puhuttu siitä jo varmaan vuosi. 😀 Mutta eiköhän me vielä joku kerta tässä saatais se aikaan. Olishan se tosi ihanaa.

Mutta niin, kuten Tuukka sanoi me ollaan nykyään äiti ja isä, eikä vaan pariskunta. Se on meiän mielestä paljon enemmän. Toki elämä on muuttunut paljon lapsen myötä, mutta kuitenkin vaan parempaan suuntaan.

Jari ”Metallisydän” teki hauskan postauksen nyt vs. 10 vuotta sitten. Mä ajattelin, että voisin tehdä samanlaisen meiän parisuhteesta. 😀 Oisko se hyvä idea ja kiinnostavaa luettavaa? 😉

***

Mä tein nyt päätöksen, että ripsipidennykset on mun osalta mennyttä elämää. Oon tykännyt ihan hirmuisesti niistä, mutta nyt mun omat ripset ei enää jaksa. Laitoin siis mun ihanalle luottoripsien tekijälle Anniinalle viestiä, että perutaan huolto ja annetaan omille ripsille aikaa ja tilaa hengittää. 🙂 Anniina on super hyvä ja taitava tekijä, suosittelen kyllä ihan 100% jos joku miettii ripsiä vaikka kesähäitä tms. varten!

Multa on myös kyselty, että miten mun vajaa vuos sitten laitetut microblading-kulmat jakselee. Ne jakselee oikein hyvin ja itse asiassa just varasin ajan vuosihuoltoon Browriinalle, jolla kävin tän ekan vahvistuksenkin tekemässä. 🙂

Mutta siis, tässä nyt toivepostausta siitä miten mun kulmat ja ripset jakselee nyt.

Tässä kuvassa viime elokuussa laitetut microblading-kulmat ja suht just huolletut ripset.

Nyt on siis melkein vuos siitä, kun otin nuo microbladingit. Mä oon ollu niihin ihan super tyytyväinen! Oikeastaan vaan silloin, kun oon lähtenyt johonkin ”edustustilaisuuteen” tai juhliin – oon niitä ihan vähän vahvistanut, en paljoa.
Ripset mulla tosiaan ei enää kestä pidennyksiä. Pidin joulun jälkeen kolmisen kuukautta taukoa ja ne vahvistui jo tosi kivasti, kävin sitten joskus maaliskuussa ottamassa kuitenkin taas ripset (koska himo niihin) ja nyt huomasin ettei mun omat ripset enää oikein jaksa niitä.

Siispä ripsipidennykset jää nyt pois ja aion tehdä tehokuurin ripsiseerumilla ja oikeilla lisäravinteilla. Tässä on nyt tilanne tällä hetkellä. Otin vähän niin kuin tällaiset ”ennen” kuvat ja katsotaan vaikka kesän jälkeen, mihin kuuri on johtanut ja onko tullut parissa kuukaudessa omat ripset takaisin.

Ilman meikkiä, ripsissä eikä kulmissa mitään.

Pieni vahvistus kulmissa ja ripsiväri päällä. 🙂

Kuten huomaatte, on mun yläripset about saman pituiset tällä hetkellä kun alaripset. 😀 Mutta ei se mitään! Onneks ripsarilla saa kuitenkin ihan kivan lookin niihin ja parempiin pitoihin voi lisätä eye-lineriä ja luomiväriä.

Mä kerron tarkemmin niistä lisäravinteista teille myöhemmin, erillisessä postauksessa. Mutta se seerumi mitä oon nyt taas käyttäny aamuin illoin, on sellainen kun Lashfood. Sitä saa ainakin tuolta mun ripsihuoltajalta Beauty Anniinasta. Saa varmasti myös netistä. Se on ollu tosi hyvä, koska sillä mun ripset vahvistui kivasti tän edellisen tauon aikana.

Nyt oon kuitenkin päättänyt, että tää ei oo enää tauko, vaan ihan nyt surullisin mielin meinaan sanoa kokonaan hyvästit ripsipidennyksille. (tai noh… never say never..)

Onko teillä kokemuksia microbladingista tai ripsipidennyksistä? Hyviä tai huonoja? Entä onko vinkkejä, millä omat ripset sais kuntoon?

Aurinkoista tiistaita sinne kaikille! 🙂