Kaupallinen yhteistyö: Vegepops

Kaikki vanhemmat varmaan puntaroi välillä sitä kuinka paljon herkkuja lapsilleen antaa. Sitä varmasti pohtii myös aikuiset ihan omalla kohdallaan.. 😉 Varsinkin kesän tullessa ja kuumimman jäätelökauden aikana.

Me ainakin mietittiin tosi paljon sitä, kuinka paljon annetaan Emman maistella herkkuja missäkin iässä. Oltiin ehkä vähän ehdottomia ennen Emman syntymää, oli tarkat suunnitelmat kuinka annetaan vasta sitten 2-vuotiaana ekan kerran jotain herkkua. No, siitä on vähän lipsuttu.. Mutta halutaan silti pitää kiinni siitä ettei mitään sokeriherkkuja mätetä päivittäin tai edes kolme kertaa viikossa.

Apetit Vegepops Porkkana-Vadelma on kasvis-marja-hedelmäjää, joka on valmistettu Suomessa, Turengin tehtaalla kotimaisista vastuuviljellyistä kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Näissä Vegepopseissa ei oo lisättyä sokeria, ne on vegaaninsia eikä niissä oo maitoa tai gluteiinia.

”Löydä Kasvimaa jäätelöaltaasta” – sanotaan tästä Vegepops-jäätelöstä. Mun on pakko sanoa, että ensipuraisulta tää jäätelö ei ollut mikään tällaisen sokerihiiren lemppari. Mutta annoin toisen mahdollisuuden ja itse asiassa se maistui oikein hyvältä! Vadelma tuo siihen mun mielestä mehujäämaisuutta, koska porkkana myös maistuu sieltä. Emmalle tää uppoo, se on tärkeintä – annan mielelläni Emmalle tällaisia ei sokeripommi-jäätelöitä! 🙂

Vegepops porkkana-mango valittiin muuten vuoden 2018 suomalaiseksi elintarvikkeeksi! Mun mielestä hauska yksityiskohta on se, että Vegepopsin taustalla on elintarviketieteiden maisteri Rosa Tauriainen, hän kehitti tuotteen ollessaan jäätelötehtaalla kesäharjoittelussa. 🙂

Mä tykkään siitä, että ihan perus eskimo-puikkojen ja amppari-mehujäiden rinnalle on tullut tällainen terveellisempi vaihtoehto. Mä tiedän, että moni aikuinen ostaa Vegepopsin mielellään itelleen pieneksi herkuksi. Ja moni vanhempi ostaa Vegepopsin mielellään lapselleen.

Kotimaisuus on myös aina sellainen asia, mikä vaikuttaa mun ostopäätökseen. Jos on valittavana kaks tuotetta, joista toinen on ulkomainen ja toinen kotimainen – mä ostan lähes aina sen kotimaisen, ellei se oo triplasti kalliimpi! 😉

***

Onko Vegepopsit teiän perheessä jo tuttu juttu?

27.1.2018 meillä tuli yhteistä taipaletta täyteen 11 vuotta! Se on jo suhteellisen pitkä aika mun mielestä. Heinäkuun 10.pvä meillä on hääpäivä, tänä kesänä vietetään 8-vuotis hääpäivää. Mutta mikä meidät pitää yhdessä? Emma? Koirat? Vai joku muu?

Mä saan välillä yksityisviestejä, että on ihanaa kun jotkut on yhdessä noin pitkään. Tuntuu siis siltä, että parisuhteet lyhenee ja on lyhentynyt lähivuosina. Mä uskon, että siihen vaikuttaa se ettei jakseta tehdä suhteen eteen mitään sitten kun se alkuhuuma laantuu. Kyllästytään ja etitään ”parempi” jostain muualta.

Oon kuitenkin sitä mieltä, että vaihtamalla ei parane. 😀 Siis ihan oikeesti. Tai sanotaanko nyt niin, että kun on elänyt jo aika monta vuotta ja on ehtinyt nähdä ja kokea myös erilaisia parisuhteita ja kumppaneita, niin tietää ettei vaihtamalla parane. Mä uskon ihan rehellisesti siis siihen, että Tuukka on paras mies mulle.

Kun me tavattiin ja alettiin olemaan yhdessä, oli meiän parisuhde ihan erilainen mitä se on nyt. Oli perhosia vatsassa, oli todellakin sitä alkuhuumaa, kiihkeetä ja tunteikasta, mustasukkaista ja vaikka mitä! Me muutettiin yhteen 4 kuukautta deittailun alkamisesta ja kolme vuotta siitä mentiinkin jo naimisiin.

Meillä on ollut alamäkiä ja vaiheita, joiden aikana me molemmat ollaan ajateltu tuleeko tästä enää mitään. Kannattaako jatkaa yhdessä. Eli koko tämä 11 vuotta ei oo ollut pelkästään kuhertelua ja linnunlaulua. En usko, että oikein mikään pitkä parisuhde on sellainen. Varmasti raskain aika meillä on ollut viime vuosi, sinä aikana me jopa puhuttiin siitä onko ero ainoa vaihtoehto.

Mutta me halutaan olla yhdessä. Meillä on molemmilla niin vahva tahto pysyä yhdessä, että me taistellaan läpi niiden huonojen hetkien ja raskaiden vaiheiden. Toki jos sellaisia hetkiä ja vaiheita olis koko ajan, ei sekään kannata. Jos aina olis pelkkää riitelyä ja p*skaa, niin eihän kukaan sellaista jaksa. Mutta jos huonot hetket on ohimeneviä ja vaan pieni osa sitä suhdetta, on mun mielestä suhteella todellakin tulevaisuus.

Tietysti on myös pitkiä suhteita, joissa monen vuoden yhdessäolon jälkeen huomataan, että parisuhde on kadonnut ja ystävyys säilynyt. Ehkä silloin on hymyssäsuin jatkettava matkaa eri suuntiin.

Edelleen rakastetaan!

Kyllä mun mielestä meitä pitää yhdessä vahva halu olla toisen kanssa. Rakkaus toisiamme kohtaan. Ja tietysti Emma. Mä oon sitä mieltä, että silloin kun sanottiin toisillemme tahdon, päätettiin olla yhdessä ihan oikeasti. Avioliitosta on mun mielestä paljon isompi asia lähteä pois, se ei vaan tapahdu post it-lapulla. Nyt kun ollaan avioliiton lisäks sitouduttu toisiimme perheenä ja vanhempina, on kynnys eroamiselle vielä suurempi.

Jos elämä on pelkkää riitelyä ja konfliktista toiseen selviämistä, tottakai silloin pitää miettiä onko tässä suhteessa mitään järkeä. Eikä silloin tilanne oo myöskään lapselle edullinen, kyllä pienikin lapsi aistii jos vanhemmat riitelee koko ajan tai rakkaus on kadonnut. Mutta silti oon sitä mieltä, että pitkän parisuhteen eteen pitää haluta tehdä myös vähän töitä.

***

Mä ajattelin heittää teille nyt pallon! Kyselkää multa ja Tuukalta kyssäreitä meiän suhteesta tai toisistamme. Teen niistä sitten erillisen postauksen, jossa Tuukka vastaa niihin hänelle esitettyihin kysymyksiin ja minä mulle esitettyihin. Joten antaa palaa! 😉