Niinpä. Siinä se nyt on, ihan itseni sanomana. Mutta tiedättekö, mä silti pidän itsestäni edelleen! 😉 Se, että mulla on tullut monien seikkojen tuloksena muutama kilo lisää viime syksyn aikana on fakta. Mutta se ei oo mikään maailmaakaatava asia. Se ei itse asiassa vaikuta yhtään mihinkään. Paitsi siihen, että joku muukin on sen huomannut ja halunnut kertoa siitä mulle. 😀

Mulla on siitä onnellinen (tai onneton) tilanne, että kilot mitkä on tulleet, on tulleet vatsaan ja naamaan. Naamaan varmaan kaks kiloa. Hahaha! Mutta siis kaikki vanhat vaatteet sopii mulle mainiosti, eikä mun vähän pöhötystä kerännyt ulkomuotoni vaikuta mun tekemisiini millään tapaa. Se ei vaikuta mun osaamiseen, eikä mulla oo myöskään tipahtanut aivoista palasia pois sitä mukaa kun kiloja on tullut lisää. Kuten sanoin, muutama hassu lisäkilo ei vaikuta mihinkään.

Mutta! On itse asiassa yks asia mihin tää asia vaikuttaa. Ei niinkään ne kertyneet parit kilot, vaan se olo mikä on kehon sisällä ja päässä. Sen takia me päätettiin Tuukan kanssa molemmat ottaa itteämme niskasta kiinni. Me päätettiin haastaa toisemme treenaamaan enemmän ja pudottamaan ne muutamat kilot pois. Meillä molemmilla on sellainen tilanne, että mm. työkiireiden vuoks ja ehkä jonkinlaisen stressin takia on kiloja vähän kertynyt ja treenaaminen + itsestä huolehtiminen on jäänyt rehellisesti sanottuna vikalle sijalle.

Mä myös tiedän (vaikken oo vaa’alla vielä käynytkään), että kiloja ei oo tullut mitenkään rutosti. Nyt puhutaan jostain 3-5kg:sta.

Mua hymyilyttää, kun joulukuussa oikein pursusin sitä treeni-intoa ja olin aivan fiilareissa, että tulevasta vuodesta tulee taas kaikkien aikojen treenivuosi! Sitten iski väsymys ja sitä myötä herkkuhimot ja vähäinen liikunta. Raudanpuutteen oireet myös paheni ja väsymys koko vartalossa on ollut todellinen asia, ei vaan mielen tuote. Joka tapauksessa mä tiedän sen, että sokerin vähentäminen ja treenin lisääminen ei ainakaan pahaa tee. 😉

Treenin aion pitää maltillisena hetken aikaa. Salille en välttämättä rynnistä, vaan teen kotona joogaa ja kehonpainotreeniä. Haluan myös saada olkapääni kuntoon, jonka kuntoutus on loistavaa vauhtia etenemässä. (kerron siitä teille lisää vielä tällä viikolla) Nyt on kuitenkin aloitettu tää viikko uusilla säännöillä. Haluatteko tietää mitä ne on?

1. Ruokasuunnitelma viikoksi valmiina
   • Sunnuntaina suunniteltiin koko viikon ruuat valmiiksi jääkaapin oveen. Kirjoitettiin myös ylös kumpi on vastuussa minkäkin päivän ruuasta. Esim. tänään minä olin vastuussa ja tein koko perheelle makaroonilaatikkoa.
2. Punnitus + palkkio pudotetuista kiloista
   • Käydään tän viikon perjantaina molemmat vaa’alla. Sen jälkeen viikottain punnitus ja per pudotettu painokilo toinen joutuu laittamaan 10€ meidän yhteiseen matkakassaan. (win-win)
3. Treeni + palkkio treenistä
   • Suunnitellaan viikon treenit kalenteriin yhdessä. Siten nähdään, että molemmille on aikaa treenata. Jokaisesta toteutuneesta treenistä laitetaan 1€ matkakassaan.

Tänään esim. kun kuvasin teille tän jalkatreenin teille instagramiin, tein itekin treenin kaks kierrosta ja sen jälkeen pistin euron meiän matkakassaan! 🙂 Tänään oli myös mun vuoro tehdä ruoka ja jääkaapin ovessa luki, että makaroonilaatikko. Tuukka oli eilen käynyt kaupassa ja ostanut ainekset, joten mä tein sitten vaan ruuan.

Me puhuttiin edellisessä Rakkautta ja Kaaosta -podcastissa raskauskiloista. Siinäkin tultiin siihen tulokseen, että meiän kohdalla ne raskauskilot on tulleet vasta raskauden jälkeen! 😉 Haha! Jos et vielä käynyt kuuntelemassa jaksoa, niin TÄSTÄ pääset sen ilmaiseksi kuuntelemaan!

Mulla alkaa ens viikolla myös 6 kk kestävä ravintovalmennus. Oon tosi innoissani siitä, koska saan ehkä sen myötä vihdoin vähän irti siitä, että mitä voin syödä ja mitä en. Joten eiköhän tästä mennä kohti terveempää minää ja aurinkoisempaa ja energisempää kevättä! Eiks vaan?

Yksi teistä mun seuraajista laittoi mulle viestiä IG:ssä, että voisin laittaa pystyyn jonkinlaisen kotitreeni-haasteen. Olisko teidän mielestä hyvä idea? Kuka lähtis mukaan? Olisko se vain kotitreeniä vai olisko se yhdessä ”TERVEEMPI MINÄ” -projekti? Mitä mieltä ootte? 🙂

—

Monna

Mulla oli suunnitteilla tehdä yksi iso projekti tänä keväänä. Uusi juttu, josta olin innoissani. Se oli jo sovittu juttu ja päivämäärät oli lyöty lukkoon jne… Työ sen toteutumisen eteen oli aloitettu ja olin fiiliksissä. Reilu viikko sitten väsyneenä istuin alas, otin käteen kynää ja paperia ja kirjoitin ylös kaikki mun tän hetkiset työjutut ja pohdin rehellisesti mikä on + ja mikä on – .

Oli aika karua laittaa miinus joidenkin juttujen kohdalle. Mutta halusin olla rehellinen itelleni. Mikä juttu on sellainen mitä teen joka kerta innolla ja mikä juttu taas sellainen, johon ryhtyminenkin jo ihan vähän ahdistaa. Mikään asia ei ollut sellainen, josta en pitäisi. Mikään työasia mitä tällä hetkellä teen ei tuottanut mulle tuossa kynä kädessä istuessani sellaista fiilistä, että ehdottomasti iso miinus ja hyi hitto en halua tehdä tuota juttua enää ollenkaan.

Mutta parin asian kohdalla tuli kuitenkin sellainen olo, että pakko myöntää ettei mun energiat ja voimavarat riitä nyt tähän asiaan. Jos on viisi kivaa asiaa, on niiden joukosta usein kuitenkin yksi tai kaksi niitä ihan sika kivoja ja loput niitä ”vain kivoja”. Tiedättekö mitä tarkoitan? Jos ostan karkkipussin ja valitsen sinne lempparikarkkeja, niin mä aina jätän silti ne kaikista eniten lempparit vikaks. Vaikka koko pussi on pelkästään mun lemppareita, on silti ne muutama lajike kaikista eniten parhaita. 😉

Vähän sama juttu tässä työasiassa. Oivalsin, että kivatkin työjutut voi alkaa stressaamaan. Oivalsin myös sen, että ei stressaamisen syy oo se itse työasia, vaan se ettei kerta kaikkiaan pysty antamaan kaikkeen tekemiseen parastaan yhtä aikaa. Jos opettelee samaan aikaan käsilläkävelyä, pistoolikyykkyä ja leuanvetoa – on varmasti jokin niistä se jonka opit viimeisenä, koska kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa. Meillä ihmisillä on rajallinen aika tehdä asioita, joku pystyy tekemään sata asiaa siinä ajassa kuin joku toinen 10. Se pitää vaan hyväksyä ja oppia mikä on se määrä mitä itse pystyy.

Kypsyttelin sitten ajatusta sen erään työjutun sivuun pistämisestä. Se olisi iso huojennus jos jättäisin sen projektin nyt tekemättä. Se oli samaan aikaan ahdistava ajatus! Mun piti tehdä tää nyt ja tehdä siitä makee juttu! Tuntui siltä, että jos en tee sitä nyt, en voi tehdä sitä myöhemmin enää. Että joko tai. Mutta kun juttelin Tuukan kanssa asiasta, ymmärsin ettei se mene niin. Juttelin myös sitten projektiin liittyvän henkilön kanssa ja sovittiin, että pistetään homma pauselle nyt.

Eilen kun kirjoitin meilin, jossa sovittiin siirtävämme tämän projektin ensi syksyyn, mulla tuntui kun ois pudonnut 10kg harteilta pois. Oli tosi ihanaa ettei koko homma mennyt viemäristä alas, vaan mulla on mahdollisuus tehdä tää kyseinen projekti ensi syksylle. Tiedän, että riittävän ajan kanssa saan siitä paremman kokonaisuuden kuin nyt.

Nyt musta tuntuu tosi huojentavalta ja selkeältä, että mulla on nää hommat joita teen ja tosiaan en ota nyt yhtään uutta juttua tähän hetkeen. Tuli ihana fiilis, että onnistuin sanomaan ei:n ja pistämään jarrut päälle, vaikka koneisto oli jo käynnistynyt. Onneksi uskalsin!

—

Monna