Rakkautta ja Kaaosta
4Käääääk!!! Niin siisti juttu!!!
Nyt sen saa kertoa, nimittäin meiän podacastin nimen: Rakkautta ja Kaaosta!!! Jeeee!!! 🙂
Me ollaan Tuukan kanssa molemmat oltu koko vanhemmuuden taival hyvin avoimia somessa kaikesta siitä, mitä vanhemmuus ja perhe-elämä on. Ollaan kerrottu niistä ihanuuksista, mutta myös niistä jutuista, kun on väsyttänyt ja meinannut palaa pinna kiinni. 😀 Meiän ote asioihin on huumorin kautta, rehellisesti ja aidosti.
Meiän podcast tulee olemaan hauskaa, aitoa, totuudenmukaista ja samaistuttavaa tarinaa vanhemmuudesta ja sen kommervenkeistä. Me ollaan parin vuoden aikana saatu tuhansia viestejä vanhemmilta, että kiitos kun puhutte ja jaatte. Ootte ihanan normaali perhe, jolle sattuu ja tapahtuu. Ollaan saatu kiitosta siitä, että meiän storyt saa hymyn huulille. Mikä vielä extra kivaa on se, että näitä meiän lapsiperheen arjen temmellyksiä tykkää katsoa myös lapsettomat ja nuoret. Ihan huippua!
Me halutaan podcastissa tarttua ilolla niihin ehkä vähän yleisesti vaiettuihinkin asioihin. Ei siloteltua pintaa, vaan ihan sitä itteään. Kommervenkkejä sun muuta lapsiperheen arkea. Me halutaan, että tää meidän podcast antaa parhaillaan vertaistukea muillekin vanhemmille ja kannustaa nauramaan tilanteessa, jossa ei ehkä vois muuta kuin itkeä tai polkea jalkaa. 😉
Podcast tullaan julkaisemaan perjantaisin Suplassa. TÄSTÄ voitte pistää meiän podcastin IG-tilin seurantaan, jotta saatte ekoina tiedon aina uusista jaksoista. Ens viikon perjantaina 15.helmikuuta tulee ensimmäinen jakso. Ekan jakson nimen voin myös jo paljastaa ja se on ei enempää eikä vähempää kuin Vanhemmuuden plussat ja miinukset.
Ekalla tuotantokaudella tulee 10 jaksoa. Me ollaan jo puolet niistä äänitetty Monochromen studiolla. Jaksojen pituus tulee olemaan 20-30min luokkaa ja osassa jaksoista käsitellään myös sellaisia juttuja, jotka ei ehkä ihan niin paljon naurata. Ainakaan molempia meitä. 😉 😀
Toivottavasti tuutte seuraamaan meiän podcastia!! Me ollaan tosi fiiliksissä tästä!! <3 <3
—
Monna
Lennä Nykäsen Matti, lennä.
Mun on kirjoitettava tästä asiasta nyt. Sen verran kovaa se kosketti.
Mä en yleensä reagoi kamalan voimakkaasti ns. julkkisten poismeno-uutisiin. Toki ne aina on surullisia ja jos on kyseessä joku suomalainen julkisuuden henkilö, luen aina uutisen. Joskus tuntuu pahemmalta, joskus vähemmän. Se varmasti riippuu siitä, onko tämä henkilö ollut jossain roolissa omassa elämässä, onko se ollut jonkinlainen idoli tms.
Mua on koskettanut syvästi kahden julkisuuden henkilön kuolema. Toinen oli Prinsessa Dianan kuolema ja toinen nyt tämä, Matti Nykäsen. Kun maanantaina aamulla luin viestin mun veljeltä, että Nykänen on kuollut, oli puulla päähän lyöty. Menin heti Ilta-Sanomien tai Iltalehden nettisivuille lukemaan lisää. Oliko tapahtunut joku onnettomuus vai mitä ihmettä.
Mä oon aina jotenkin sympatiseerannut Mattia. En ole koskaan häntä tavannut, mutta haastatteluiden ja muiden perusteella sain hänestä todella kiltin ja herkän kuvan. Mua jotenkin myös aina säälitti Matti. Se oli sellainen toisten vieterinukke. Huippu-urheilijan uralla häntä vedätettiin raha-asioissa ja muutenkin tuntui, että koko Suomi nauroi hänelle ja hänen tempauksilleen milloin mistäkin asiasta.
Toki Matti teki myös virheitä, niinhän me kaikki. Alkoholi oli Matin turmio. Humalapäissään se tuolla sekoili ja hakkasi milloin vaimojaan, milloin mökkinaapuria. Vaikka mä olen aina ollut 150% väkivältaa vastaan, mä ajattelin Matista, että se oli jotenkin aivan eksyksissä ja kännipäissään sillä tuli joku toinen persoona esiin. Sellainen Matti, joka ei pystynyt hillitsemään itseään.
Viime vuosina (ainakin median mukaan) Matti oli oppinut virheistään. Ei enää nyrkki heilunut kotona ja vaimo sai olla ilman mustaa silmää. Alkoholi maistui silti loppuun asti. Mutta myös media jätti Matin rauhaan tai ainakin vähän vähemmälle huomiolle.
Selkeästi Matin kuolema kosketti monia meitä suomalaisia. Mun Facebook ja Instagram täyttyi surullisista julkaisuista, joissa toivottiin Matille nyt vihdoin sitä rauhaa. Moni julkisuuden henkilö lisäsi kaverikuvia Matin kanssa ja kertoi omia kokemuksiaan Matista, kaikki ne oli positiivisia. Kaikista niistä huokui lämpö ja ikävä Mattia kohtaan. Niiden mukaan Matti oli sydämellinen ystävä, terävällä muistilla.
Mun mielestä poismennyttä täytyy kunnioittaa. Tämän takia mun mielestä ei missään tapauksessa ole ollut hyvää käytöstä lähteä ruotimaan Matin kuolinpäivänä (tai sitä seuraavana) hänen käytöstä ja niitä tehtyjä virheitä. Kaikki me ollaan tehty ja tullaan tekemään elämässämme virheitä.
Vaikka Matin elinaikana hänestä leivottiin koko Suomen ”pelle”, nyt poismenon jälkeen hän on saanut lämpöä osakseen. Ehkä moni hänen jutuilleen nauranut nyt hiljenee ja katsoo maailman kautta aikain menestyneimmän mäkihyppääjän perään hiljaa kunnioittaen. ❤