Lennä Nykäsen Matti, lennä.
8
Mun on kirjoitettava tästä asiasta nyt. Sen verran kovaa se kosketti.
Mä en yleensä reagoi kamalan voimakkaasti ns. julkkisten poismeno-uutisiin. Toki ne aina on surullisia ja jos on kyseessä joku suomalainen julkisuuden henkilö, luen aina uutisen. Joskus tuntuu pahemmalta, joskus vähemmän. Se varmasti riippuu siitä, onko tämä henkilö ollut jossain roolissa omassa elämässä, onko se ollut jonkinlainen idoli tms.
Mua on koskettanut syvästi kahden julkisuuden henkilön kuolema. Toinen oli Prinsessa Dianan kuolema ja toinen nyt tämä, Matti Nykäsen. Kun maanantaina aamulla luin viestin mun veljeltä, että Nykänen on kuollut, oli puulla päähän lyöty. Menin heti Ilta-Sanomien tai Iltalehden nettisivuille lukemaan lisää. Oliko tapahtunut joku onnettomuus vai mitä ihmettä.
Mä oon aina jotenkin sympatiseerannut Mattia. En ole koskaan häntä tavannut, mutta haastatteluiden ja muiden perusteella sain hänestä todella kiltin ja herkän kuvan. Mua jotenkin myös aina säälitti Matti. Se oli sellainen toisten vieterinukke. Huippu-urheilijan uralla häntä vedätettiin raha-asioissa ja muutenkin tuntui, että koko Suomi nauroi hänelle ja hänen tempauksilleen milloin mistäkin asiasta.
Toki Matti teki myös virheitä, niinhän me kaikki. Alkoholi oli Matin turmio. Humalapäissään se tuolla sekoili ja hakkasi milloin vaimojaan, milloin mökkinaapuria. Vaikka mä olen aina ollut 150% väkivältaa vastaan, mä ajattelin Matista, että se oli jotenkin aivan eksyksissä ja kännipäissään sillä tuli joku toinen persoona esiin. Sellainen Matti, joka ei pystynyt hillitsemään itseään.
Viime vuosina (ainakin median mukaan) Matti oli oppinut virheistään. Ei enää nyrkki heilunut kotona ja vaimo sai olla ilman mustaa silmää. Alkoholi maistui silti loppuun asti. Mutta myös media jätti Matin rauhaan tai ainakin vähän vähemmälle huomiolle.
Selkeästi Matin kuolema kosketti monia meitä suomalaisia. Mun Facebook ja Instagram täyttyi surullisista julkaisuista, joissa toivottiin Matille nyt vihdoin sitä rauhaa. Moni julkisuuden henkilö lisäsi kaverikuvia Matin kanssa ja kertoi omia kokemuksiaan Matista, kaikki ne oli positiivisia. Kaikista niistä huokui lämpö ja ikävä Mattia kohtaan. Niiden mukaan Matti oli sydämellinen ystävä, terävällä muistilla.
Mun mielestä poismennyttä täytyy kunnioittaa. Tämän takia mun mielestä ei missään tapauksessa ole ollut hyvää käytöstä lähteä ruotimaan Matin kuolinpäivänä (tai sitä seuraavana) hänen käytöstä ja niitä tehtyjä virheitä. Kaikki me ollaan tehty ja tullaan tekemään elämässämme virheitä.
Vaikka Matin elinaikana hänestä leivottiin koko Suomen ”pelle”, nyt poismenon jälkeen hän on saanut lämpöä osakseen. Ehkä moni hänen jutuilleen nauranut nyt hiljenee ja katsoo maailman kautta aikain menestyneimmän mäkihyppääjän perään hiljaa kunnioittaen. ❤
Lennä rauhassa Matti nyt siellä jossakin. Lennä Nykäsen Matti, lennä. ❤
8 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Minuakin tämä uutinen kosketti ja järkytti. ❤️ Olen ajatellut samoja asioita kuin sinä. Matti oli kovin herkkä ja kiltti, ehkä liian kiltti tähän kovaan maailmaan.
Niinpä. 🙁 Mäkin ajattelen, että liian herkkä tähän maailmaan. Alkoholin voimin teki kaikenlaista kamalaa ja virheitä. Mutta kaikki me tehdään virheitä, toiset isoja ja toiset pieniä virheitä.
Suomalaiset tuntuvat edelleen suhtautuvan alholisteihin samoin kuin ranskalaiset intohimorikollisiin… paha ikäänkuin pienenee ja vastuu putoaa pahantekijän harteilta, kun on viinan tai intohimohurmion vallassa. Unohtuu, että ihmisellä on pohjimmillaan aina vastuu siitä minkä laittaa alulle. Kun heikkoutensa/keskeneräisyydestä tietää, sille pitäisi nöyrtyä laittamaan rajat. Juoppo ei laita. Ei itse. Oli kuvaavaa Matin viimeisissä julkisissa haastatteluissa, kun Matti sanoo, että Elämän hulluina vuosina on sattunut kaikenlaista, mutta hän on pohjaltaan hyvä ihminen. ”on sattunut”. Ei ”olen tehnyt”. Olisi kaiketi hyvä miettiä mikä ero on ymmärtämisellä ja hyväksymisellä tai jopa kannustamisella… tai esimerkkinä olemisella. Samaa mieltä olen toki siitä että kuolinpäivän tai ylipäänsä arvostelulla ei mitään saavuteta; päinvastoin annettaisiin rauha niille läheisille jotka tähänkin saakka on joutunut kärsimään. Upea urheilija ja varmasti monella tapaa vaillejäänyt!
Joo, siis väkivaltaa en hyväksy. En halua missään tapauksessa antaa tällä kirjoituksella siihen jonkinlaista hyväksymistä. Se on kamala asia ja tulee aina olemaan!
Matti oli vietävissä, herkkä ja sairas. Alkoholi oli hänen turmionsa. Mä haluan ajatella, että ihmisille pitää antaa anteeksi, pitää antaa toinen mahdollisuus ja uskoa, että ihmiset voi parantaa tapansa. Toki on paljon asioita, joita ei voi antaa anteeksi. Kakspiippuinen juttu. 🙁
Samaa mieltä! Aina on toivoa! ja ihminen ansaitsee mahdollisuuden muuttua!
Viimeisinä vuosina pääsin näkemään Mattia lähempää ja pakko sanoa että mielikuva hänestä muuttui. Alkoholin vaikutuksen alla en häntä nähnyt mutta selvinpäin kyllä. Hän oli aina kiltti muille, valmis juttelemaan ihmisille ja hyvin vilpittömän ja ystävällisen kuvan antoi itsestään. Tämä uutinen kosketti kovasti. Nyt Matti lähti viimeiselle lennolleen.
Hyvin kirjoitettu, Monna. Matti oli varman monen meidän nelikymppisten ensimmäisiä urheilusankareita. Voimia omaisille!
Niin samoilla linjoilla!
Matti ❤️ Maailman paras mäkihyppääjä!