Mä oon oppinut sanomaan ei. Oppinut kuuntelemaan sitä, mitä mä haluan tehdä ja uskaltaa kuunnella omaa tahtoa.

Oon myös oppinut miettimään omaa aikaani taloudellisesti. Oon aina ajatellut, että raha ei oo prioriteetti nro 1. Eikä se oo edelleenkään sitä! Mutta nyt oon oppinut ajattelemaan työnteossa sitä, mikä on kannattavaa. Tähän asti oon tehnyt todella paljon fiilispohjalta, lähtenyt mukaan juttuihin, mitkä ei oikeasti oo olleet kovin kannattavia taloudellisesti.

Oon tavallaan aliarvostanut itseäni yrittäjänä. Oon lähtenyt juttuihin mukaan, jotka on ihan jees, mutta alvien sun muiden vähennysten jälkeen ei oo kannattavia. Vähän niin kuin olisin tehnyt ilmaiseksi töitä. En oo joko A) kehdannut pyytää enempää kilteyttäni tai B) osannut sanoa ei. Oikeastaan vielä C) en oo osannut priorisoida töitä oikeaan järjestykseen.

Mun viisas kollegani ja yhtiökumppanini Johanna sanoi mulle taannoin hyvin viisaasti (mutta kovan kuuloisesti ehkä jonkun korvaan): Tee aina ensin ne työt, joista saat rahaa. Sitten jos jää aikaa, tee niitä töitä, jotka on vaan kivoja muttei tuotteliaita.

Nyt haluan kuitenkin vielä sanoa, että tottakai oon tähänkin asti ihan palkkaa pyytänyt töistä joita teen.. 😉 Mutta kilttinä ihmisenä oon usein kuitenkin ehkä myynyt itseäni ja osaamistani vähän liian halvalla.

SUUNNITELMAT UUSIKSI

Mulla piti alkaa maaliskuun alussa koulu. Ilmoittauduin mukaan vuoden kestävälle koulutukselle Life Caochiksi. Se kiinnosti mua todella paljon ja ajattelin, että haluan saada lisää oppia sillä saralla. Koulu olis kuitenkin tullut aika kalliiksi ja mun oli pakko miettiä, onko mulla aikaa ja rahaa siihen nyt.

No, laskelmien jälkeen tulos oli, että rahaa olis ollut kyllä. Ehkä jostain jutuista olis pitänyt vähän karsia, mutta kuitenkin olisin pärjännyt. Sitten kuitenkin mietin, että tuunko mä tekemään sitä työtä konkreettisesti valmistuttuani? Tuunko saamaan koulutuksen hinnan takaisin työllä? Entä jos en? Olisko koulutuksesta silloin mitään hyötyä?

Ennen kaikkea mietin, että onko mulla aikaa ja rahkeita koulutukselle nyt? Mulla on päivät täynnä töitä jo nyt. Teen asioita joista nautin. Työpäivät on kiinnostavia ja vaihtelevia. Mietin, että meenkö kouluun ja heitän ”hukkaan” sen tiedon mitä sieltä saan, jos en pysty tai kykene sisäistämään oppeja juuri tällä hetkellä elämässäni?

Mietin tosi pitkään mitä teen. Koulu olis ollut super ja sen sisältö super. Mutta päätin nyt kuitenkin, että suunnitelmat menee uusiksi ja koulu saa jäädä pois.

Ei enää ahdistavia juttuja

Mä päätin viime vuonna yhden epämiellyttävän ja ahdistavan työkokemuksen jälkeen, että en tee enää ikinä mitään työjuttua, johon en halua lähteä 100% mukaan! Uskallan nyt sanoa ei myös töille, jos ne on sellaisia joista mulle herää yhtään epämiellyttävä tai ahdistava fiilis.

Mä oon sitä mieltä, että työn pitää olla kivaa ja siitä pitää voida nauttia! Toki ein sanominen myös vapaa-ajalla on hyvä asia osata! Omia rajoja ja jaksamista pitää osata kuunnella! <3

**

Monna

Meillä on nyt ihan keinot loppu. Emma on viimeiset 2 kuukautta (vähintään) herännyt joka yö klo 01.30-03 välillä ja haluaa meiän viereen. Mä herään siis JOKA yö tuohon aikaan ja kun Emma nukahtaa takaisin (aika nopeesti) mä haen unta jonkin aikaa.

Mitä tapahtui hyville unille?

Emma nukkui jo tosi hyvin jossain vaiheessa. Nukahtaminen saattoi olla vähän hankalaa ( 😀 ), mutta kun hän nukahti, nukkui aamuun asti omassa sängyssä. Jotain tapahtui, koska nyt joka (hemmetin) yö meillä herätään ja vaelletaan meiän huoneeseen.

Me ollaan kokeiltu sitä, että patja on Emman sängyn vieressä ja minä nukun siinä. Tätä keinoa suositteli moni: aikuinen lapsen huoneessa pari viikkoa ja lapsi oppii ettei öisin tarvi herätä, vaan voi turvallisesti nukkua. No…. kun patja vietiin pois, Emma hätääntyi öisin, että missä ihmeessä se äiti nyt tuosta vierestä on.

Me ollaan kokeiltu sitä, että patja on meiän sängyn vieressä ja Emma saa siihen kömpiä öisin. Mutta hän herättää silti aina mut; äiti, minä tulen nyt tähän nukkumaan. Sen jälkeen mä lähden hakemaan Emman huoneesta sille peittoa ja sulkemaan yövaloa. Peittelen Emman, Emma nukahtaa minuutissa ja mä pyörin parikymmentä minuuttia ennen kuin uni tulee takaisin.

Ollaan kokeiltu tarra-palkintojuttua; Jokaisesta hyvästä yöstä (eli koko yö omassa sängyssä) tulee tarra ja sitten kun on niin ja näin monta tarraa tulee palkinto. Ei riitä motivaatioksi öisin! Eilen illalla Tuukka ja Emma rakensi taas uuden tarra-paperin. He suunnittelivat, että yhdestä yöstä tulee jäätelö. Kolmesta yöstä tulee joku kiva lelu. Viidestä yöstä sitä ja tätä jne… Emma oli innoissaan tästä ja illalla, kun mentiin nukkumaan juteltiin vielä tästä tarra-hommasta. -> Yöllä kun hän heräsi, kysyin, että miten se tarra-palkinto? Emma sanoi vaan, että ei halua. Halusi meidän väliin.

Meillä on ollut diffuuseri, josta tulee hiljalleen yön mittaan laventelia Emman huoneeseen, jonka pitäisi rauhoittaa. Diffuuseeri pitää ihanaa hiljaista merenkohinaa ja sen pitäisi rauhoittaa. No eipä rauhoita. Joka yö klo 01.30-03 ylös!

UUSI SÄNKY ja Vuorokausikello

Ajattelin, että uusi sänky pelastaa, sellainen turvallinen kehikko ja siellä Emma nukkuisi kuin tukki! No aivan ihana sänky on! Emman mielestä prinsessasänky, mutta silti herätys klo 01.30-03 välillä. Sänkyyn kuitenkin iltaisin mennään mielellään, eikä tuu enää sitä, että ”minä haluan teidän väliin suoraan”. Eli sängyn vaihto oli hyvä veto! Ja onhan se ihanan näköinen! 😉

Tilasin myös vuorokausikellon. Siitäkin meille vinkattiin! Tämä kello vaihtaa kellotaulun väriä silloin, kun saa herätä ja silloin, kun mennään nukkumaan. Se on vihreä päivällä ja lampaan silmät on auki. Se muuttuu punaiseksi silloin, kun pitää mennä nukkumaan. Myös lampaan silmät menee silloin kiinni.

Tämä kello on ollut hyvä apu nukahtamisessa! Emma aina innoissaan tulee huoneeseen iltaisin katsomaan, että onko lammas mennyt jo nukkumaan. Kun lammaskin on mennyt, Emmakin menee. 🙂 Nukahtaminen on siis uuden sängyn, vuorokausikellon ja unipöllön ja ihanien prinsessalakanoiden avulla helpottunut todella paljon! Emma nukahtaa tällä hetkellä 15 minuutissa! (apua, nyt kun sanon tän ääneen, niin varmaan tänään nukahtamiseen menee tunti!!)

UUDET SÄÄNNÖT PERHEESSÄ

Me ollaan katottu Tuukan kanssa nyt aika monta jaksoa Suomen SuperNannya! 😀 Ja siitä innostuneena päätettiinkin tehdä meiän perheeseen uudet säännöt, joista pidetään nyt oikeasti kiinni!!

1. Klo 19 suljetaan kaikki älylaitteet. Tää tarkoittaa niin mun ja Tuukan puhelimia, kuin Emman pädiä. Seiskan jälkeen syödään iltapalaa yhdessä, ei katsota piirrettyjä. Ja seiskan jälkeen myöskin leikitään vaan rauhallisia leikkejä. 

Tää meillä on ollut ”tavallaan” sääntönä jo aiemminkin. Mulla on puhelin aina äänettömällä sen jälkeen, kun haen Emman päiväkodista. Puhelimia me ei vilkuilla silloin, kuin leikitään Emman kanssa, mutta toinen saattaa istua vaikka sohvalla ja plärätä puhelinta. No, nyt tähän tulee muutos! 😀 Puhelimet ja pädi laitetaan pois klo 19. Sen jälkeen me otetaan puhelimet esiin vasta, kun Emma on nukkumassa.

Rauhallisia leikkejä ollaan myös yritetty jo aiemmin, mutta Emma on aika energinen tapaus.. 😉 Nyt kuitenkin pidetään kiinni siitä, että klo 19 jälkeen ei leikitä mitään juoksuleikkejä tai ”pelottavia” leikkejä, joissa kettu jahtaa pupuja.. (toi on siis Emman yks suosikkileikki)

2. Ruoka syödään silloin, kun se on pöydässä. Ei hypitä pöydästä välillä halaamaan Gereä jne.. 😀 Ja karkkipäivä on vain kerran viikossa.

Emma istuu pääsääntöisesti ihan kiltisti pöydässä, mutta venkoilee kyllä jonkin verran tuolilta alas ja takaisin tuolille jne.. Ruoka saattaa välillä jäädä syömättä melkein kokonaan. Emma ei oo koskaan ollut mikään kovin ”suurinälkäinen”, mutta me halutaan nyt opettaa sitä syömään paremmin. Josko se unenmääräkin siitä kasvaisi, jos maha on ihan täynnä iltaisin. 😉 Ei ainakaan sitten heräisi nälkään.

Karkkipäivä ollaan pyritty pitämään kerran viikossa, mutta välillä on lipsuttu siihen, että on annettu Emmalle joku tikkari tms.. Nyt halutaan pitää tuosta kerran viikossa rytmistä paremmin kiinni. Ihan Emman hampaiden vuoksi ja muutenkin terveyden vuoksi. Mutta myös se, että ruokahalu ehkä kasvaisi jos ei saisi mitään sokeriherkkuja arkisin.

Mutta joo.. kyllä välillä tuntuu, että keinot on aika lopussa. 🙁 Toivon SUURESTI, että nää uudet säännöt auttaisi nyt Emmaa taas oppimaan hyvän unirytmin. <3

Onko teillä mitään hyviä vinkkejä tarjota? 😉

**

Monna