Hae
Monna Pursiainen

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota.

Mitä rohkeus on mulle?

  • Rohkeus on sitä, että lähtee tekemään asioita, joita haluaa, vaikka se alkuun vähän pelottaisi.
  • Rohkeus ei oo sitä, ettei pelota!
  • Rohkeus on sitä, että uskaltaa olla sitä mitä on, eikä pelkää epäonnistumista tai muiden mielipiteitä.

Aiemmin mua pelotti kovasti muiden mielipiteet. Se saattoi jopa estää mua tekemästä asioita. Nyt muutaman vuoden ajan oon huomannut, että enää ne muiden mielipiteet ei pelota tai mietitytä. <3

En oo tietenkään kasvanut jotenkin kylmäksi ja sellaiseksi, että en enää välittäisi kenenkään muun mielipiteistä! Mulle merkkaa paljon esim. mun miehen, äidin, veljen ja läheisten ystävien mielipiteet. Mutta oikeastaan kenenkään mielipide ei enää säätele mun tekemisiä.

Jos siis mä haluan tehdä jotain, teen sen kyllä. Mutta saatan silti kysyä mielipiteen vaikka Tuukalta. Jos Tuukan mielipide on ihan päinvastainen kuin mun omani, niin ehkä mietin kaks kertaa, mutta saatan silti tehdä. 😉

OMAN TIEN KULkeminen

Kun muutama viikko sitten Peppiina pyysi mua mukaan puhumaan webinaariin, jossa puhuttaisiin rohkeudesta, mietin ihan ensimmäisenä, että olenko mä jotenkin rohkea?

Rohkeus merkitsee kaikille jotakin. Monille eri asioita. Jollekin se voi merkata sitä, että on rohkea jos uskaltaa hypätä benji-hypyn. Tai että on rohkea, jos ei välitä kenenkään mielipiteistä piirun vertaa.

Mulle rohkeus tarkoittaa sitä, että on ok muuttaa mielensä, on ok sanoa, että pelottaa.. Rohkeus on sitä, että uskaltaa tehdä oman näköistä polkua eteenpäin. Ja sitä, että haluaa rohkaista myös muita elämään oman näköistä elämää.

Mulle rohkea valinta on ollut se, että uskallan olla herkkä ja näyttää sen. En häpeä enää sitä, että mulla nousee herkästi vedet silmiin niin ilosta, kuin surustakin. En peittele sitä, jos mua naurattaa kovaa. En yritä miellyttää enää ihmisiä tai muokata itseäni muiden toiveiden mukaan, se on rohkeutta.

Positiivisuus on mun juttu!

Oon kokenut elämässä menetyksiä ja muita surullisia asioita, niiden kautta positiivisuus on noussut entistä vahvemmaksi. Oon toki kokenut myös paljon ja ehdottomasti enemmän iloja ja ihania asioita. Siksi varmasti uskonkin hyvään niin vahvasti.

Jo pienenä tyttönä sanoin kotona äidille, isälle tai veljelle: ”ILOA VIRNEESEEN” – jos oli ollu joku riita tai jollain oli pahamieli. Mä yritän aina löytää asioista jonkun positiivisen seikan. Myös niistä huonoista asioista. Toki joskus on niin kamalia asioita, että ei niistä mitään positiivista löydy. Silti usein löydän vaikka vähän kiertotien kautta jonkun positiivisen pienen vivahteen edes.

Mielensä voi muuttaa

Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että ei oo heikkoutta muuttaa mieltään tai mielipidettään. Jos on asettanut itselleen jonkin tavoitteen tai unelmoinut jostain asiasta pitkään, ei se oo epäonnistumista tai millään tapaa huono asia, jos mieli tai unelma muuttuu ajan kuluessa toiseksi.


Ole rohkeasti sinä! <3 Kannusta myös muita olemaan ja muista, että ei oo mitään lokeroa, jonka raamien sisään kaikkien pitäisi mahtua!!

– Monna

Ystävyys arveluttaa.

Mulla on jotkut pohdintaviikot selkeästi käynnissä! 😀 Mä oon pohtinut mun urahommia ja vaikka mitä. Mä oon miettinyt myös ystävyyttä paljon. Ymmärsin tässä muutama päivä sitten omassa käytöksessä yhden asian.

Ystävyys poikki

Mä oon menettänyt yhden hyvän ystävyyden. Elämä kuljettaa kaikkia meitä eteenpäin ja jotkut ystävyydet siinä samalla hiipuu ja jää jotenkin taka-alalle. Mutta tällaisissa tapauksissa ei kuitenkaan ehkä puhuta ystävyyden poikkimenemisestä. Sillä sitten kun taas jossain törmää, on ihana nähdä ja vaihtaa kuulumisia.

Mä oon kuitenkin menettänyt yhden rakkaan ystävän ja se menettäminen tuntui erittäin raskaalta. Hän oli vuosia mun paras ystävä ja myös yksi mun kaasoista. Yhtenä päivänä hän täysin yllättäen katkaisi muhun välinsä ja silloin multa hävisi maa hetkeksi jalkojen alta.

Olin ollut tämän ystävän kanssa ystäviä tosiaan jo lähes kymmenen vuotta. Tehtiin todella paljon asioita yhdessä, hän tiesi musta kaiken ja mäkin hänestä. Viestiteltiin päivittäin ja nähtiin useita kertoja viikossa. Hän tunsi mun perheeni, äidin, veljen ja Tuukankin tietysti. Ja oli tosiaan myös yksi mun kaasoistani.

Olin kirjoittanut blogia ehkä noin vuoden, kun yhtenä päivänä tää ystäväni poisti mut FB-kavereistaan ja laittoi mulle viestiä, että ei halua olla enää mun kanssa tekemisissä. Hän ei kuulemma jaksanut katsella kuvia mun vatsasta tai pepusta blogissani.

Se tuntui ihan käsittämättömältä!! Mietin, että miten meidän kymmenvuotinen ystävyys voi kaatua tällaiseen?! Enhän mä ollut tehnyt hänelle mitään pahaa? Olin vaan tehnyt itseni kanssa elämäntapamuutoksen ja alkanut opiskella pt:ksi, samalla kirjoittaen omasta muutoksestani blogia. En käsittänyt, että miksi mun ystävyyteni oli hänelle niin vähän arvoinen, että hän oli valmis heittämään sen roskiin. Niin kuitenkin kävi.

huono ystävä?

Tämän jälkeen oon epäröinyt omaa ystävyyttäni ja se on vaikuttanut mun käytökseeni ystävänä. Oon kyllä nopea tutustumaan ja helposti myös pääsen uusien ihmisten kanssa kaveri-asteelle! Mutta jos homma alkaa yhtään menemään syvemmälle tasolle, otan takapakkia ja pelkään mokaavani tämän. Pelkään, että ehkä tämäkin ihminen ajattelee mun olevan jotenkin huono ystävä ja kun alan luottamaan häneen, hän katkaiseekin välit?!

Mulla nousee kyyneleet silmiin nyt. Mulla on muutama ystävä, joita rakastan todella paljon.  Mä silti ajattelen, että pitääköhän tuo mua ystävänään? Ajatteleekohan se musta samalla tavalla, että mä olen sille tärkeä ja rakas? Vai oonko mä vaan joku, joka heitetään sitten pois, kun tulee parempi tilalle? Tai voinkohan mä vahingossa tehdä jotain, jonka vuoksi tämäkin ystävä katkaisee välit muhun?

SOME VÄÄRISTÄÄ

Some on tässä asiassa myös vähän hankaloittava asia. Mä oon tavannut somen kautta vuosien aikana ihania ihmisiä, joista on tullut läheisiä. Joskus kuitenkin tuntuu, että sellainen ”ihana nähdä sua ja hei ois tosi kiva mennä kahville joku kerta” -lauseiden heitto sinne sun tänne on niin yleistä, että ei tiedä mikä on totta ja mikä vaan sellaista pintaa.

Somen kautta on tullut tutuksi myös sellainen ”hyötymis-ystävyys”. Että ollaan jonkun kanssa muka-ystäviä vain sen takia, että siitä toisesta voi jotenkin hyötyä. Mulle tällaista ei oo tapahtunut, mutta oon kuullut tällaisista tapauksista jonkin verran.

Luulin päässeni yli

Mä ajattelin jo pitkään, että olin päässyt yli tästä ystävyyden katkeamisesta. Tietysti jollain tapaa olinkin, koska en siis missään tapauksessa tätä asiaa pohdi päivät pitkät.. 😀 Mutta silti asia oli jotenkin hautautunut syvälle mun pääkoppaan ja siellä kaivertanut omia tunneleitaan.

Mulla on ollut oikeastaan vaan yksi ”paras kaveri” elämän aikana ja se oli juuri tämä kyseinen ystävä. Sen jälkeen en oo rehellisesti sanottuna uskaltanut kutsua ketään mun parhaaksi kaveriksi, koska oon pelännyt ettei se oo molemmin puolista. Ja mietin näin edelleen.

**

Monna