Meillä oli viikonloppuna Lauran kanssa järkkäämämme treeniviikonloppu Espoossa, ihanassa kartanokylpylä Backbyssä. Viikonloppu oli ihana!! Iloa, naurua, hikeä, kipeitä lihaksia, hyvää ruokaa ja henkisen hyvinvoinnin huoltamista.

Itsetunto on treenattava asia!

Me vedettiin Lauran kanssa yhdessä kolme treeniä, sekä yksi kehonhuolto. Lisäksi meillä oli molemmilla omat hyvinvointiluennot. Oli hauskaa huomata, kuinka molempien esitykset oli melkein kopioita toisistaan, vaikka kumpikaan ei ollut toisen esitystä aiemmin nähnyt. <3 Meillä on siis hyvin samalaiset ajatukset hyvinvoinnista. <3

Mä puhuin viikonlopun aikana ja tuon luentoni aikana paljon myös itsetunnosta ja siitä, että se on treenattava asia. Ihan samalla tavalla itsetuntoa pitää treenata, kuin vaikkapa hauista – jos haluaa sen kasvavan.

Mä olen sitä mieltä, että sillä onko sulla tai mulla pepussa selluliittia, vatsassa tai reisissä raskausarpia, paljonko vaaka näyttää – ei oo mitään merkitystä isossa kaavassa! Nää seikat ei vaikuta siihen minkälainen ystävä, äiti, vaimo, kumppani, työntekijä jne sä oot!!

Toki omaan hyvinvointiin voi liittyä paino. Moni kokee, että on parempi olla, kevyempi treenata, energisempi olo jne.. jos puntarissa on pienempi luku. Se ei oo huono asia, jos haluaa pudottaa painoa ja sitä kautta voida paremmin!! MUTTA! Pitäis aina muistaa se, että nää ulkoiset asiat ei oikeasti vaikuta millään tapaa siihen minkälainen ystävä sä vaikka oot!! Ihan oikeasti!

Itsetunto on asia, jota täytyy treenata! On hyvä löytää se oma tapa tehdä sitä. Onko se sitten peilin edessä seisominen ja hymyileminen omalle peilikuvalleen. Tai se, että joka päivä opettelee kertomaan itselleen hyviä asioita itsestään. Tai se, että oppii huomaamaan niitä kauniita asioita omassa ulkonäössä tai oppii rekisteröimään ne asiat, joissa on hyvä – ei vain niitä, joissa olis ”parannettavaa”.

Mulla ei oo aina ollut hyvä itsetunto! Ei todellakaan!! Vasta viime vuosina oon sen saanut treenattua hyväksi. <3 Toki aina silti on hetkiä ja päiviä, kun tulee horjumisia. En usko, että kellään on mikään rautainen itsetunto, joka ei koskaan horju! 🙂

Itsetunto täytyy opetella itse.

Moni hakee itsetunnolleen pönkitystä ulkopuolelta. Kehuja somessa, tykkäyksiä kuviin ja ihan muuallakin kuin somessa. Oma itsetunto rakentuu sille, mitä muut sanoo susta. Mutta se ei oo kovin vankka pohja.

Sanoin tällaisen esimerkin viikonloppuna:

Jos sun itsetunto on rakennettu ulkopuolelta, eikä susta itsestä käsin, se horjuu helpommin ja romahtaa alas nopeasti. Jos 20 ihmistä toitottaa sulle tunnin ajan, että sä oot tosi tosi kaunis, voit uskoa siihen sen tunnin ajan. Mutta jos sä et itse ajattele niin, huomaat muutaman tunnin päästä ajattelevasi, että ehkä ne ei itse asiassa ees tarkoittaneet sitä mitä sanoivat. Ehkä ne vaan valehteli, en mä oikeasti ole kaunis.

Pepussani on selluliittia, entä sitten?

Jos palataan vielä postauksen otsikkoon! Mieti, mitä se konkreettisesti tekee jos sulla on pepussa selluliittia? Menetätkö sä sun työpaikan sen takia? Lopettaako joku ystävä olemasta sun ystävä sen takia? Tuleeko sulle avioero sen vuoksi? Unhodatko sä miten ajetaan autoa, koska sulla on selluliittia?

Jos vastaat johonkin noista kyllä, niin sitten ne on muutenkin jo hataralla pohjalla. 😀 Jos avioliitto loppuu selluliittiin tai ystävä katkaisee välit sen vuoksi, ei ne ole olleet hyviä suhteita sitten alkuunkaan!!

Kun mietit, että haluat pudottaa painoa tai alkaa liikkumaan taas enemmän tai syödä terveellisemmin, mieti miksi? Senkö takia, että luulet jonkun haluavan sun tehdä niin? Vai sen takia, että SÄ ITSE HALUAT NIIN!! Sä ITSE haluat voida paremmin tms?

Kiitos vielä kaikille yhteistyökumppaneille viikonlopusta: Jack Wolfskin, Sigg, CleanDrink, Batiste ja Foodin. 

Viikonlopun tuotteet osallistujille jaettuihin give away-pusseihin saatu yhteistyökumppaneilta.

Suuren suuri kiitos teille, jotka olitte mukana!! <3 Ja yhtä iso kiitos rakas Laura!! Oli ihana järkätä yhdessä!

– Monna <3

Me juteltiin tällä viikolla yhden mun ystävän kanssa parisuhteista. Tai oikeastaan siis ihan niistä meiän omista parisuhteista. 🙂 Me molemmat eletään mun ystävän kanssa lapsiperhearkea, molempien lapset on pieniä (ei siis kouluikäisiä tms).

Juttu lähti liikkeelle siitä, että me mietittiin sitä kuinka joskus naiset hukkaa oman itsensä äitiyden myötä. Ystäväni oli kuullut eräässä tapahtumassa yhden äidin suusta; ”No nyt minä tohdin lähteä ensimmäisen kerran viikonlopuksi yksin mihinkään, lapseni ovat 7 ja 10-vuotiaita.”

Mä oon kuullut monesti sen, että ”En oikein tiedä enää mistä minä itse tykkään, minkälaisista elokuvista pidän, mitkä vaatteet on kauniita, tykkäänkö harrastaa liikuntaa… sitä on nyt niin monta kun olen viimeksi miettinyt omia tarpeitani ja itseäni.”

Hukassa täälläkin – Ei oma minä, vaan parisuhde

Me molemmat oltiin sitä mieltä ystäväni kanssa, että me ei olla kadotettu itseämme lapsiarkeen, mutta parisuhde sinne on tainnut kadota.

Moni meiän seuraaja somessa sanoo mulle ja Tuukalle, että te ootte niin ihana pari ja teillä on aina niin kivaa yhdessä. Moni myös laittaa viestiä, että on ihanaa kuinka te ootte yhdessä olleet noin pitkää ja ihanaa, että joku edes liputtaa pitkien parisuhteiden puolesta.

Ja onhan se totta. Ainakin osittain. 🙂

Treffit käyttöön!

Me ollaan rehellisesti sanottuna oltu kahdestaan tässä pian neljän vuoden vanhemmuuden aikana alle 10 kertaa. Varmaa alle 5 kertaa, jos ihan tarkalleen alkaa laskemaan. Niistä kerroista ensimmäinenkään ei oo ollut ”treffit” tai jotain sellaista arjesta poikkeavaa.

Ollaan saatettu viedä Emma yöksi isovanhemmille nämä 5 kertaa, mutta tultu itse vain kotiin ja möllötetty sohvalla. Toki hyvää sekin tekee, mutta oikeasti siinä käy helposti niin, että molemmat makoilee omassa kulmassa ja molemmilla on puhelin kädessä. Eli se parisuhde-aika jää sittenkin toiselle sijalle.

Eilen käytiin kahdestaan ”treffeillä” ekan kerran sitten vuoden 2016! 😀 Totta, kuin kirkon rotta! Me ollaan paljon yhdessä, tehdään töitä yhdessä, ollaan kahdestaan kotona, kun Emma on päiväkodissa… mutta silloin tehdään töitä. Perheenä tehdään paljon kaikkea, mutta niissä jutuissa on aina mukana Emma ja usein myös koirat.

Kaksi tuntia kivaa

No nyt ekojen treffien jälkeen meillä molemmilla on sellainen fiilis, että tehdään tätä useammin! Me ei tehty mitään ihmeellistä, eikä sen tarvi sellaista ollakaan! Me käytiin syömässä kahdestaan pienessä ravintolassa Töölössä, keskellä lauantai-iltapäivää. Syömisen jälkeen mentiin ruokakauppaan ja kotiin vapauttamaan mummu lapsen hoidosta. 😀

Mutta kivointa oli se, että sai jutella toisen kanssa ilman keskeytystä pari tuntia. Puhua lauseet loppuun ilman, että joku metrin mittainen töröttäjä huutaa väliin, äitiii, katso tätä tai isiii, minulla on nyt tärkeää asiaa.. 😀

Ei suurta showta, vaan ihan sitä perusjuttua

Ei siis tarvi järjestää mitään erikois-illallisia kalliissa ravintolassa tai varata viikonloppumatkaa Pariisiin. Ihan vaan sellainen perusmeininki riittää, että muistaa taas minkä takia juuri tämän tyypin kanssa on aikoinaan alettu seurustelemaan. 😀

Ja en siis oleta, että nämä yhdet kahden tunnin treffit riittäisi yksinään löytämään sen parisuhteen sieltä lapsiarjen seasta. Mutta se on alku ja jos säännöllisesti antaa aikaa parisuhteelle, niin ehkä se löytyy sieltä taas kokonaan. 🙂

**

Monna