Hae
Monna Pursiainen

Kun parisuhde hukkuu lapsiarkeen.

Me juteltiin tällä viikolla yhden mun ystävän kanssa parisuhteista. Tai oikeastaan siis ihan niistä meiän omista parisuhteista. 🙂 Me molemmat eletään mun ystävän kanssa lapsiperhearkea, molempien lapset on pieniä (ei siis kouluikäisiä tms).

Juttu lähti liikkeelle siitä, että me mietittiin sitä kuinka joskus naiset hukkaa oman itsensä äitiyden myötä. Ystäväni oli kuullut eräässä tapahtumassa yhden äidin suusta; ”No nyt minä tohdin lähteä ensimmäisen kerran viikonlopuksi yksin mihinkään, lapseni ovat 7 ja 10-vuotiaita.”

Mä oon kuullut monesti sen, että ”En oikein tiedä enää mistä minä itse tykkään, minkälaisista elokuvista pidän, mitkä vaatteet on kauniita, tykkäänkö harrastaa liikuntaa… sitä on nyt niin monta kun olen viimeksi miettinyt omia tarpeitani ja itseäni.”

Hukassa täälläkin – Ei oma minä, vaan parisuhde

Me molemmat oltiin sitä mieltä ystäväni kanssa, että me ei olla kadotettu itseämme lapsiarkeen, mutta parisuhde sinne on tainnut kadota.

Moni meiän seuraaja somessa sanoo mulle ja Tuukalle, että te ootte niin ihana pari ja teillä on aina niin kivaa yhdessä. Moni myös laittaa viestiä, että on ihanaa kuinka te ootte yhdessä olleet noin pitkää ja ihanaa, että joku edes liputtaa pitkien parisuhteiden puolesta.

Ja onhan se totta. Ainakin osittain. 🙂

Treffit käyttöön!

Me ollaan rehellisesti sanottuna oltu kahdestaan tässä pian neljän vuoden vanhemmuuden aikana alle 10 kertaa. Varmaa alle 5 kertaa, jos ihan tarkalleen alkaa laskemaan. Niistä kerroista ensimmäinenkään ei oo ollut ”treffit” tai jotain sellaista arjesta poikkeavaa.

Ollaan saatettu viedä Emma yöksi isovanhemmille nämä 5 kertaa, mutta tultu itse vain kotiin ja möllötetty sohvalla. Toki hyvää sekin tekee, mutta oikeasti siinä käy helposti niin, että molemmat makoilee omassa kulmassa ja molemmilla on puhelin kädessä. Eli se parisuhde-aika jää sittenkin toiselle sijalle.

Eilen käytiin kahdestaan ”treffeillä” ekan kerran sitten vuoden 2016! 😀 Totta, kuin kirkon rotta! Me ollaan paljon yhdessä, tehdään töitä yhdessä, ollaan kahdestaan kotona, kun Emma on päiväkodissa… mutta silloin tehdään töitä. Perheenä tehdään paljon kaikkea, mutta niissä jutuissa on aina mukana Emma ja usein myös koirat.

Kaksi tuntia kivaa

No nyt ekojen treffien jälkeen meillä molemmilla on sellainen fiilis, että tehdään tätä useammin! Me ei tehty mitään ihmeellistä, eikä sen tarvi sellaista ollakaan! Me käytiin syömässä kahdestaan pienessä ravintolassa Töölössä, keskellä lauantai-iltapäivää. Syömisen jälkeen mentiin ruokakauppaan ja kotiin vapauttamaan mummu lapsen hoidosta. 😀

Mutta kivointa oli se, että sai jutella toisen kanssa ilman keskeytystä pari tuntia. Puhua lauseet loppuun ilman, että joku metrin mittainen töröttäjä huutaa väliin, äitiii, katso tätä tai isiii, minulla on nyt tärkeää asiaa.. 😀

Ei suurta showta, vaan ihan sitä perusjuttua

Ei siis tarvi järjestää mitään erikois-illallisia kalliissa ravintolassa tai varata viikonloppumatkaa Pariisiin. Ihan vaan sellainen perusmeininki riittää, että muistaa taas minkä takia juuri tämän tyypin kanssa on aikoinaan alettu seurustelemaan. 😀

Ja en siis oleta, että nämä yhdet kahden tunnin treffit riittäisi yksinään löytämään sen parisuhteen sieltä lapsiarjen seasta. Mutta se on alku ja jos säännöllisesti antaa aikaa parisuhteelle, niin ehkä se löytyy sieltä taas kokonaan. 🙂

**

Monna

Vastaa