Rahastosäästäminen, sitä on takana nyt reilu pari kuukautta. Se on ollut tosi helppoa ja oikeastaan ihan huomaamatonta!

Kerroin lokakuussa teille TÄSSÄ postauksessa, että ollaan alettu säästämään rahaa Emmalle pelkän säästötilin ohella myös rahastoon. Kerroin silloin, että mulla ei ole ollut aiemmin rahastosäästämisestä kokemusta. Mulla on kyllä ollut säästötili ja useampikin, mutta ei rahastoa. Oon aina ajatellut ennen tätä, että rahastosäästäminen on varmaan jotenkin tosi vaikeaa!

Mutta tosiaankin: Ei tarvitse olla mikään sijoitusguru, että voi aloittaa!

Helppoa ja huomaamatonta rahastosäästämistä!

Rahastosäästäminen on tosiaan oikeasti helppoa! Sen voi aloittaa ihan pienellä kk-summalla ja kun se menee suoraveloituksena kuukausittain, on säästäminen jotenkin jopa huomaamatonta. 🙂

Kuten aiemminkin kerroin, mua on aina jotenkin vähän pelottanut rahastosäästäminen, se on tuntunut jotenkin suurelta asialta ja sellaiselta, jota itse ei ymmärrä ja siksi hankalalta.

Nordean rahastosäästäminen on kuitenkin sen verran helppoa ja hyvin ohjeistettu, että meikäläinenkin ymmärtää! 😉

Säästämisestä puhutaan kotona

Emma on vielä tietysti niin nuori ettei ymmärrä rahastosäästämisestä hölkäsen pöläystä, mutta ollaan alettu puhumaan kotona säästämisestä ja mitä se tarkoittaa.

Esim. että, kun Emma tahtoo jonkun lelun tai haluaa matkalle Espanjaan, niin ollaan kerrottu, että meidän pitää säästää rahaa siihen.

Emmalla on myös oma säästöpossu kotona, johon laitetaan monesti kolikoita, joita tulee vaikkapa limupullojen palauttamisesta. Näillä Emman kolikoilla hän saa välillä ostaa kaupasta esim. karkkia. Toki mekin hänelle siis ostetaan herkkuja, mutta välillä on kiva antaa Emmalle vaikkapa 2€ kolikko käteen ja sitten yhdessä pohtia kaupassa, että mitä sillä saa.

Kaupasta voi ostaa lisää rahaa!

Ollaan pikkuhiljaa myös opetettu Emmalle rahan arvoa näillä pienillä teoilla ja kerrottu, että kaupasta ei voi ostaa valitettavasti lisää rahaa.. Kuten Emma eräänä päivänä sanoi. 😀

Meidän mielestä pienelle lapselle voi jo tämän ikäisenä vähän opettaa mistä raha tulee ja että säästäminen kannattaa!

Kerron vielä hauskan tarinan, mitä ollaan myös Emmalle jo kerrottu.

Tuukka (Emman isä) on pienestä pojasta asti laittanut esim. viikkorahoja säästöön. Hän oli tosi tarkkana omista säästöistään pienestä pitäen. Ja tämä kannatti! Näillä säästöillä Tuukka nimittäin osti oman autonsa 18-vuotiaana!

Kannattaa tosiaan tutustua Nordean rahastosäästämiseen ja pistää oma tai lapsen rahasto pystyyn. <3 Täältä pääset kätevästi alkuun!

– Monna <3

Kerroin yksi päivä mun instagramin stroyissä, että oon ollut pienestä pitäen sellainen, että mulla tulee sellaisia haikeuspäiviä. Silloin säälittää moni asia ja elämän rajallisuus mietityttää.

Kerroin, että mm. lapsena lähestulkoon itkin yhden lanttuparan kohtaloa lasten laulussa ja nyt aikuisena mua voi alkaa säälttämään vaikka meiän koirat. Että tuossa ne makoilee raukat sohvalla mistään mitään tietämättä. 😀

Sain tosi paljon viestejä ja seuraajien omia kokemuksia. Joten pistin kysymysboxin storyihin ja kyselin mun seuraajilta IG:ssä, että mistä he ovat tunteneet näitä tunteita. <3 Nää oli kyllä niin ihania! Ja näitä tuli niin paljon, että päätin jakaa niitä tänne blogiin!

Ihana myös, että niin moni laittoi viestiä, että oli tosi kivaa kun jaoin näitä. Niistä sai iloa ja moni tajusi ettei oo ihan hölmö, vaan näköjään muutkin tuntee näitä juttuja. 😀

Tällaisia tuli. ”haikeuden syy”:

• Jos kosken hedelmään kaupassa, niin se pitää ottaa, koska muuten se masentuu.
• Kaikki lelujen maanantaikappaleet. Halusin lapsena aina ne vialliset itselleni.
• Päivänsäde ja Menninkäinen, he ei ikinä voi saada toisiaan.
• Kylmässä metsässä peurat ja kauriit ihan yksin talvella.
• Jos en pienenä jutellut kaikille pehmoleluille yhtä paljon.
• Yksinäiset hedelmät & vihannekset. Tai kun ne joutuu leikattavaksi.
• Toissa jouluna itkin, kun Sakari Topeliuksen lapsi kuoli pienenä.
• Valutin lapsena lavuaarin yläreunan ylivuotoaukkoon vettä. Ajattelin, että menis kehitysmaiden lapsille.
• Siis mä säälin syksyllä monesti Tieriä, kun oli jätetty yöksi YKSIN vesisateeseen pimeälle kadulle.
• Sorsat! Raukkaparat on ihan luonnon armoilla tuolla kylmässä. Kylmässä vedessä etsivät ruokaa.
• Ulkona huonossa säässä olevat eläimet.
• Yksinäiset, siististi pukeutuneet ja hiuksensa kammanneet papat.
• Yksinäinen auto parkkiksella sivummalla, kun muut on lähekkäin.

Pehmolelut ja yksinäiset eläimet säälittää monia.

• Se ettei lehmät tiedä pingviinien olemmassa olosta.
• Lapsena pehmolelut pääsi vuorollaan yksi viereen ettei ketään syrjitty.
• Jos pehmolelu jäi vaikka naamalleen. Ajattelin, että sillä on hirveän paha olla. Se piti asetella näitisti.
• Säälittänyt lapsena puut, jotka joutuu olemaan pakkasella ulkona.
• Jos en mielessäni tervehdi vastaantulevaa koiraa, niin sille tulee pahamieli.
• Raskaana itkin usein sitä, kun alkoi satamaan, etä metsän eläimet kastuu.
• Mua on aina säälittänyt joulukuusi, kun se sit puretaan ja heitetään vaan ulos varisemaan.
• Kun meidän auto myytiin, niin tuli paha mieli ettei se enää ”kelpaa”.
• Yksinäiset ihmiset, etenkin vanhat papat.
• Julkisissa kulkuneuvoissa yksin matkustavat vanhukset.
• Metsän eläimet, talvisin.
• Mun poika sääli yhtä koirarotua, kun niitä ei kukaan halua. Harvoin siis näkynyt, yleisyydestä ei tietoa.

Kastemadot, lehmät ja autot herättää haikeutta!

• Haikeutta tuo syksyisin puusta putoavat lehdet. Jotain suloisen kaunista draamaa.
• Lypsylehmät. Ei ihmiset tarvitse lehmän tissimaitoa. Tätä aloin miettiä vasta kun itse oli imettänyt.
• Mun mies, 2-metrinen köriläs pelastaa kastematoja tieltä ettei kukaan tallo niitä.
• Lintu-laulu. ”Maailmaan mä avaraan, jos mennä voisin vaeltamaan..”
• Ala-asteella kirjoitin aineen keittokattilasta, joka oli haikea, kun joutui kuumalle liedelle.
• Raskaana ollessa itkin aina, kun näin ambulanssin pillit päällä. Itkin, että joku apua tarvitseva saa sitä.
• Pieni Tulitikkytyttö-satu. Lapselle melkein traumatisoiva. Monta kertaa itkin sitä pientä.
• Vanhat yksinäiset ihmiset, jotka vain haluaa pois täältä maailmasta jo rakkaansa luo.
• Olin ketjukolarissa ja jouduin jättämään romuttuneen autoni yksin huoltamon pihalle odottamaan hinausta.
• Vanhemmat (+80v) pariskunnat yhdessä.
• Lassie. En pystynyt lapsena katsomaan. Tuli suru. Eläimiin liittyvät jutut kosketti.
• Säälin pienenä tops-puikkoja! Ei voinut käyttää vain yhtä ettei joudu yksin roskiin.
• Kastemadot ja kotilot, jotka sinkoilevat sateen jälkeen teillä tietämättä suuresta vaarasta.

Joulukuuset ja monet laulut säälittää.

• Laulu: On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. Nyt meidän yhteen liittää vain muisto.”
• Joulukuuset. Kaadetaan ja ”puetaan” kaikenlaisiin hepeniin ja sen jälkeen heitetään ulos minne sattuu.
• Mun poika ei halunnut lyhtentää rairuohoansa, kun ei voinut tietää sattuuko sitä.
• Taiskan ”Miksi näin”. Oma lapsuus tulee niin vahvasti laulun sanoista mieleen. Itku tulee joka kerta.
• Mun äiti sanoo roskiksella joulukuuselle heipat, kun se jää yksin ulos.
• Yksinäiset postilaatikot. Piirsin sormella sydämen jokaiseen ilman kaveria olevaan.
• Iskä aikoinaan myi meidän auton, niin hyvästelin auton ja sanoin, että ei siinä ollut mitään vikaa. Itkin.
• Mä otan kaupasta aina ”sinkkubanaaneja” ettei ne joudu olemaan yksin kauaa.
• Rusakot, jotka säikähtäneenä lähtee juoksemaan eri suuntaan. Mitä jos ne ei enää löydä toisiaan?
• Possun mallinen betoniporsas, joka oli kaadettu kyljelleen.
• Mua säälittää pelloilla vanhat yksinäiset ladot.
• Raskaana ollessa kävi sääliksi mökkisaunoja syksyisin, kun ne jää vaille saunojia.
• Veteraanin iltahuuto avaa hanat aina. Olen itkenyt sitä jopa verotoimistossa.
• Onneks en oo ainut. Itkin aikaisemmin pikkukiviä, jotka joutu sadevesiviemäreihin ja eroon kiviperheestään.

Pidempiä viestejä:

• Lapsena ne monet pehmolelut piti sängyn jalkapäätyyn järjestää niin, että isoimmat oli reunoilla suojelemassa pienimpiä. Jokaiselle erikseen ”Hyvää yötä” ettei kenellekään jäisi huono mieli. Ja ajattelin tosin jopa aikuisenakin tuota asiaa. Mietin, et oonkohan ollut ihan normaali. Ilmeisesti oon!
• Yksi mummo pyysi uimahallin pukkarissa rasvaamaan selkänsä. Hyvä etten tarjoutunut muuttamaan luokseen henkilökohtaiseksi selän rasvaajaksi, jos hänellä ei oo kotona ketään.
• Meidän 6-vuotiasta säälittää ja itkettää, kun roskat menee jätekuiluun. Oon koittanut selittää, että pikkusiskon kakkavaippoja, pizzalaatikoita tai banaaninkuoria ei harmita jätekuiluun meneminen, mutta toistaiseksi ei ole auttanut.
• Yksi mikä saa aina kyyneleet silmiin on päiväkotiryhmät tuolla liikenteessä. Kun ne pienet töpöttelee siellä huomioliivit päällä ja ovat niin onnellisen tietämättömiä maailman huolista.
• Olin laulamassa jouluna vanhainkodilla joululauluja ja siellä istui yksi pappa, joka itki ihan valtoimenaan ja hiero silmiä tärisevin käsin, kun liikuttu niin paljon. Meinasin itsekin revetä itkemään ja lähteä kesken kaiken halaamaan häntä.

Näitä tuli ihan huikea määrä! <3 Kiitos kaikista!

– Monna <3