Viikko lusittu..
30
Tiiättekö mitä?! Mulla on taas asiaa!
Mua ärsyttää kun ihmiset suorittaa kaikkea! Siis oikeesti ihan KAIKKEA!!
Arkea suoritetaan, elämää suoritetaan, ystävien tapaamista suoritetaan, parisuhdetta suoritetaan.
Mä inhoon sanontaa, että ”viikko lusittu jo yli puolen välin” tai ”alkaa olee tääkin viikko taas lusittu”. Siis mitä?! Entäs sitten? Sitten on viikonloppu ja taas seuraava viikko lusittavana.
Onko elämä niin tylsää tai kauheeta, että joutuu vaan niska limassa lusimaan viikko toisensa jälkeen ja sitten viikonloppuisin pää täyteen ja hetkeksi arjen karseudet pois päästä?
Perjantaina ehkä suoritetaan vähän parisuhdetta saunan jälkeen ja huokaistaan, että huh, totakaan tarvi viikkoon taas suorittaa.
Maanantaina taas töiden pariin ja lusimaan sekin viikko ”alta pois”.
Mihin ihmiset tällä tähtää?
Odottaako jossain joku kirkkaampi tulevaisuus? Vai pitäisköhän itse tehdä asioille jotain jos elämä on pelkkää lusimista ja suorittamista? Miksei ihmiset nauti? Tai tee sitten asioista sellaisia, että niistä voi nauttia?
Minä vaan kysyn.
Mä elän itse aika hiton paljon tunteella ja yritän nauttia kaikesta täysillä mistä voin.
Suoritan asioita toki minäkin, mutta ne liittyvät jollain tasolla ehkä kuitenkin joihinkin urheiluSUORITUKSIIN ja pakollisiin kotiaskareisiin.
Muuten mä yritän välillä oikein ihan pysähtyä ja miettiä siinä hetkessä, että vitsit tää juttu on siisitä ja toi tyyppi tossa mun vieressä on siisti. 😀
Nimittäin tosi moni asia meinaa mennä helposti ohi siisteydellään, kun ei keskity tai meinaa lipsahtaa sinne suorittamisen puolelle.
Maanantaina olin taas tankotanssimassa Pole4Fitillä, sain houkuteltua myös parhaan ystäväni Inarin mukaan. 🙂
Ajellessani kohti Pasilaa ja tankotanssipaikkaa, mietin autossa että hitsit nyt tällä tunnilla mä kyllä teen jo sitä ja tätä ja suoritan sen liikkeen niin ja näin.
Kunnes onneksi heräsin, että ei hitto! Mä meen nyt sinne tunnille tekemään sitä mistä nautin. Uudesta lajista missä en oo vielä hyvä, mutta kehityn. Annan itelleni aikaa opetella, enkä yritä suorittaa tasoa tason jälkeen hirveellä kiireellä, ihan vaan suorittamisen vuoksi.
Tottakai tavoitteita kannattaa asettaa, varsinkin urheilussa, mutta ne olisi hyvä olla jotenkin edes realistisia. Ja ei kaikkea tekemistä kannata porrastaa johonkin tavoitekategorioihin välietappeineen.
Inari heittää läpändeerosta ja minä kikatan.
Ihan erikseen tästä aiheesta on kaikki ammattiurheilu ja kisoihin tähtääminen jne..
Mutta puhunkin nyt ihan vaan tästä normaalista elämästä. Tavallisen talliaisen elämästä.
Jos jonkin asian suorittaminen tuo hyvää mieltä, niin se on hyvä.
Mutta jos jonkin asian suorittaminen aina joka kerta ahdistaa ja suorituksen jälkeen voi huokaista helpotuksesta, kannattaa ehkä miettiä, että onko sen asian suorittaminen omalle elämälle tarpeellista? Jos on, voiko siitä sen asian tekemisestä tehdä jotenkin mukavemman? Nautittavamman?
Sitten kun tässä elämässä kuitenkin on niitä vastuita ja pakollisia suoritettavia asioita, niin miten niistä saisi vähemmän ahdistavia? Voisiko pienellä mindgamella auttaa?
Ootteko joskus kuullut sellaisesta, että hymyile omalle peilikuvallesi joka aamu? Vaikkei oikeasti hymylyttäisi, niin vääntää tekohymyn naamalle ja päättää, että tästä tulee hyvä päivä.
Ootteko koskaan testanneet? Vai ajatteletteko, että ”tuo on ihan huuhaataa perskules tuollainen, minä painelen tässä nyt suu mutrussa ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä, lusimaan tätäkin viikkoa.” ?!
Kokeilkaa joskus! Omilla ajattelutavoilla voi vaikuttaa todella paljon oman päivän kulkuun ja fiilikseen siinä päivässä.
Mulla on selkeesti jotkut paasausviikot nyt taas käynnissä.
Löytyis painavaa sanottavaa asiasta jos toisesta! 😉
Suu on supussa ja ilmeet taas ihan parhaita näissä tankokuvissa. 😀
Mut hemmetti ku joutuu puristaa niin kovaa noita reisiä yhteen, että pysyy ees jotenkin tuolla tangolla ilman että roikkuu vaan käsivoimilla. Kyllä siinä menee suu suppuun väkisinkin! Haha!
Mä kävin maanantaina ottamassa vähän lisää väriä tuohon mun kylkikuvaan Hidden Bonesissa.
Nyt se on melkein valmis! 🙂
Yksi värityskerta vielä ja sitten on koko kauneus valmis!
Linda on tehnyt kyllä niin makeeta jälkeä, että huh!! Oon niin tyytyväinen, että annoin Lindalle vapaat kädet piirtää. Sanoin vain, että haluan siinä olevan tanssijan ja jollain tapaa musiikkia.
Tältä tatuointi näytti viime kerran jälkeen:
Ja nyt se näyttää tältä:
Tykkään ihan hulluna!!!
Vielä tosiaan viimeistelyt yhdellä kerralla ja sitten koko kauneus on valmis. Ja sitten voin kyllä sanoa helposti, mikä on mun lempitatuointini. 😉
Nyt onkin sitten tää viikko vähän hiljaisempaa treenaamisen osalta, koska parantelen tuota kuvaani. Perjantaina aikaisintaan ajattelin mennä tekemään jonkun kevyen käsivarsitreenin. Mutta katselen sitäkin sitten kuvan parantumisen myötä. Mulla on kaikki kuvat parantuneet noin viikossa tai vähän vajaassa. Sitä luulen sen tälläkin kertaa olevan.
Nyt toivottelen teille ihanaa keskiviikon jatkoa!
Mä lähden lusimaan töihin, onhan se viikko jo hyvänen aika puoliväliin asti lusittu.
30 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Monnan paasausviikot <3
Tuo suorittaminen on jotenkin hirveän surullista. Suoritetaan elämää päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen.. ja sitten kun se on melkein ohi, voi todeta todella eläneensä. Eiku? Ihmisillä on ikävä tapa vaan odotella jotain saapuvaksi, sen sijaan, että tekisi asialle jotain ja ihan oikeasti eläisi. Niin kuin mä tuolla fb:n puolellakin pari päivää sitten jaoin Sundvikin Samin sinne laittaman kuvan:
People wait all week for Friday,
all year for summer,
all life for happiness.
Pelkällä odottamisella, lusimisella tai suorittamisella sitä suurinta onnea harvoin saa. Tai edes sitä pientä.
p.s. Tuo sun tatuointi on vaan kaunis! <3 Hirveä tatskakuume täälläkin. Kai se on pyrittävä sinne neulan alle taas vaan. 😉
Joo, silloin alkuaikoina mulla oli paljon enemmän näitä paasausviikkoja! 😀 Muistat varmaan! 😉
Oot niin oikeassa, se on tosiaankin surullista ja toi Samin laittama kuva just täydellinen!!
Kiitos, mä ihan intona odotan että saadaan toi kylki valmiiks, siitä tulee niin kaunis. <3
Toi tokavika tuplaposekuva (selfie peilin edessä, addun verkkatakki, moonbootsit jne) on IHANA. Oot kyllä aina niin värikäs. Mietin just että voi vihtu munkin pitäis pukeutua värikkäämmin. Kyllä mulla kaikkia värejä on mutta ei näemmä tarpeeksi kun silti oon 90% mustissa.
Mä jatkan nyt töiden SUORITTAMISTA että saa tän työpäivän LUSITTUA loppuun 😉
http://musclefetish.blogspot.fi/
Mulla taas niitä mustia vaatteita löytyy vähän niinku liiankin vähän. 😀
A-I-V-A-N mahtava teksti, pitää niin paikkaansa ! Ihanaa jatkaa päivää tämän lukemisen ja kahvikupposen jälkeen 🙂 <3
Oi ihana! <3 Kiitos Res!
Ootko koskaan käyny Tallinnassa? Minä oon..voisin joskus lähtee oppaaksesi!
Hemmetti! ;D
Asia tekstiä taas!! Sä vaa oot niin huippu♥ Sä aina osaat piristää 🙂
Kiitos Julia! 🙂 <3 Ihanaa piristää!!
:’DDDd päivän piristys tuo sun eka tatuointikuva, jossa näkyy Charlie Sheenin (?) pää tuolla peilissä :DDDD
Hahaha! 😀 Aika hyvä kun huomasit! Joo Charlie Sheen se on! Mun tatskaaja Linda laittoi ton kuvan instagramiin silloin taannoin ja laittoi siihen hashtagiksi #charliesheen.. 😀 😀
Paasaus Monna on ihana! Tuossa ajatusmaailmassa on oikea asenne. Hymy naamalle heti aamusta, niin joku ihan varmasti hymyilee takaisin! Asennevamma on pahin vamma..
Juurikin näin JennaMK!! <3
IHAN PARAS POSTAUS! Olen ihan täysin samaa mieltä! Sulla on muutenki tosi hyväntuulinen ja mielenkiintonen blogi 🙂
Kiitos kovasti uusi lukija! 🙂 Toivottavasti viihdyt juttujeni parissa useamminkin!
Hei Moona!
Olen jo pitkään lukenut sivujasi, mutten ole vielä ikään käynyt kommentoimassa mitään.
Tykkään tavastasi kirjoittaa suoraa puhetta, asioita ja arkea mitenkään kaunistelematta 🙂 Ja oot ihan oikiassa siinä että nykyään ihmiset suorittaa paljon enemmän ja kaikessa pitää olla tosi hyvä, sekä muiden ihmisten odotukset on tosi korkealla. Ihmiset myös sairastaa paljon enemmän kuin ennen. Ja hauskaa on se että nykyään kehuskellaan paljon enemmän esim. sillä että nukutaan paljon vähemmän tai ei olla syöty koko päivänä, kun on ollu niin kova kiire. Jokaisen olis ihan hyvä välillä pysähtyä ja ottaa aikaa itselleen, olla hieman itsekäs. Ei aina tarvitse olla hyvä jossakin, kuhan se vain tuntuu mielekkäältä. Eikä kukaan tässä elämässä, kyllä tuu pitämään kenenkään puolia kuin ihminen itse. Kommentti saattoi mennä hieman vierestä tuohon aiheeseen liittyen, mutta paljon ajatuksia se kyllä sai liikkeelle 😀
Hei Sanna,
kiva kun kommentoit ja ihanaa kun teksti sai ajatuksia liikkeelle! 🙂
Toi on oikeesti ihan kauheeta ja niin totta, että nykyään tosiaan kehuskellaan sillä, että kuinka vähän on nukuttu tai syöty. Ja päälle vielä lisätään, että viikonloppunakin tuli vedettyä pizzan ja muun lisäksi litra kossua. Ja naurahdetaan iloisesti päälle.
Pitää myöntää että mä olen aiemmin lusinut kuten monet muutkin perheenäidit, joiden elämä on vain pelkkää suorittamista..omaa aikaa ei juuri koskaan.. Kun päivät täyttyy työnteosta, lasten ja miehen palvelemisesta, kotitöistä, pihanhoidosta, se elämä on välillä tuntunut ”lusimiselta”. Perhearki on raskasta, varsinkin kun sen pyörittämiseen menee kaikki oma aika, eikä apuja juuri saa.. Sen enempää yleistämättä, mutta useasti lapsiperheen arki ei miehiä kiinnosta, seksiä ei enää saa joka ilta, lapsetkin vaan kiukuttelee, eikä saa nukkua öitään rauhassa, emäntä on aina niin väsyneen ja vittuuntuneen näköinen, ei se enää edes huolehdi itsestään.. missä helvatan välissä..? Se yhteiselo muuttuu aika nopeasti raatamiseksi ja kurjaksi jos elämää ei eletä yhdessä.. Mutta mä todellakin pääsin siitä pois.. Nyt minulla on puoliso, joka jakaa kanssani kaiken, hyvät ja pahat, kivat ja vähemmän kivat ja elämä on ihanaa! Nautin joka päivästä hänen ja lapsiemme kanssa. Yhdessä ELÄMINEN on kaiken aö.
Sori paasaus.. 😉 taisi minullakin olla tarve paasata..
Ihana paasaus Piia! 🙂
Kiitos siitä.
Perheenäidin roolia en tosiaan osaa ottaa ja uskon täysin, että elämä välillä tuntuu varmasti siltä, että ”huh, yks päivä suoritettu ja nyt onnellisesti nukkumaan”.
Mutta ihanasti myös kirjoitit tuohon loppuun. <3
Hyvä kirjoitus! Kyllä sitä on joskus sellaisia härdelliviikkoja että on onnellinen kun tulee viikonloppu ja ”härdelli” keskeytyy ja saa rauhoittua, mutta olen kyllä sun kanssasi samaa mieltä! Mitä sillä on väliä, mikä viikonpäivä on, onni löytyy arjen pienistä hetkistä <3 Ja tosiaan eihän tuollaisia ns. härdelliviikkoja jatkuvasti ole ja jos on, olisi ehkä syytä miettiä kuka sen kiireen tekee ja voisiko asialle jotain tehdä, useinhan se kiireen tekijä löytyy peilistä… Nytkin täällä sohvannurkassa viltin alla loikoilen ja taidanpa laittaa kynttilät palamaan <3
Noi vikat tankotanssikuvat missä oot vaaka-asennossa, jäin oikeen tuijottamaan reisiäsi ja pebaa, WAU! Onhan ne aiemminkin pistänyt silmään, mutta noi kuvat vaan pysäytti, todella linjakasta! 🙂 Ja tosta tatuoinnista tulee kertakaikkiaan ihana!
Joo tottakai välillä on kiireisempiä aikoja ja silloin huokaisee helpotuksesta kun on viikonloppu ja viikko ”lusittu”. 😀
Hihii, kiitos reisi ja peba-kehusta! 🙂 <3
Tatskasta tulee tosiaan niiiiin hieno!!
Puhut niiiiiiiiiin asiaa !! Samaa olen itse pohtinut, sääli vaan kun niin moni tahtoo suorittaa. Ehkä itsekin sorrun siihen välillä hiukan. Ja täytyy sanoo wow nuo sun reidet on hämmentävät (niinkun on monesti kommentoitukin), mutta aijettä kun ne on niin täydellisen muodokkaat :]
Tykkään sinun elämänasenteesta !
Kyllä sitä varmasti jokainen välillä sortuu suorittamiseen, kuten minäkin.
Onneksi sitten välillä muistaa nauttiakin. 🙂
Ja kiitos! 🙂
Nyt kyllä kirjoitit niin asiaa, että pysähdyin itsekin miettimään. Ja myönnän täysin harrastavani suorittamista, mutta testiin menee tuo peilille hymyily! 😉
Tänäänkin oli tällainen ajatus päässä; onneks huomenna on jo perjantai… Huh!
Toisaalta lauantaina olevat kisat tekevät osansa asiaan, että odotan vklppua. 😀
Toivottavasti peilille hymyily kannatti! 😀 Ja toivottavasti oli hyvät kisat!
Kyllä mäkin välillä toivon, että tulispa jo se viikonloppu.
Hyvää asiaa Monna. Sen verran täytyy kuitenkin puuttua, ettei se kyllä ihan niin mustavalkoista oo että jonkun elämä on tylsää puurtamista eikä nauti mistään jos kokee että viikko on ”lusittu”.
Kaikille ei välttämättä vain tarjoudu yhtäläistä mahdollisuutta tehdä työtä josta nauttii joka päivä, tervettä elämää, hyvää itsetuntoa jne. Esimerkiksi perheellisillä ihmisillä on varmasti paljon päiviä joihin mahtuu paljon muutakin kuin auringonpaistetta eikä se itselle mieluisten asioiden tekeminen olekaan enää nii helppoa. Enkä nyt tarkoitakaan sitä että olisit välttämättä niin väittänyt. Tarkoitan sitä että esimerkiksi itse kun olen opiskelija, ja valitettavasti vain se kouluun meneminen ei ole mikään elämän suurin nautinto niin minä kyllä lusin viikkojani, lusin kuukausia ja vuosia siihen asti että olen valmis fysioterapeutti. Joidenkin oppiaineiden kanssa on hankaluuksia, päivät ovat pitkiä, pitää istua pitkät matkat kouluun vaikka sen ajan voisin hyödyntää vaikka tekemällä aamulenkin. Opiskelen kuitenkin koko ajan ammattiin johon todella haluan joten teen tämän mielelläni joten kärsin mielelläni 😀 Ja vaikka tästä syystä koen että ”lusin viikkoni” niin ei se sitä tarkoita ettenkö nauttisi elämästäni, ei todellakaan 🙂
Ei tietystikään ole mustavalkoista Janna! 🙂
Ja en missään nimessä tarkoittanut asiaa noin kuin kirjoitit. Ei se elämä ole mullakaan auringonpaistetta joka päivä. Ei todellakaan. Mä pyöritän yksityisyrittänä omaa firmaani, töitä on hemmetin paljon, koira on hoidettavana, treenata haluan, syödä haluan, kavereita nähdä haluan jne.. Ja välillä menee suorittamiseksi. Mutta jokainen elää tyylillään ja silti voi nauttia elämästään, kuten kirjoitit. 🙂
Hei Monna!
Ilmiannan itseni 🙂 Noteerasin astumisesi tankoyhteisöön parisen viikkoa sitten ja tykkäsin sun asenteesta. Halusin toivottaa tervetulleeksi, ja se mitä mä ilmiannan, niin olen maininnut sut myös omassa blogissani. Tervetuloa lukemaan, sekä sitä että blogia muutenkin jos aihepiiri napostelee ja teet ristiretkiä myös fitfashionin ulkopuolelle 🙂
http://monkeytimezh.blogspot.fi/2014/01/ensin-oli-fitness-sitten-tankotanssi.html
Kiva juttu Skyie! 🙂
Kävin heti lukemassa. Ja kyllä mä teen paljon ristiretkiä fitfashionin ulkopuolelle.. 😀