Oikeasti tällainen.
26
Saan usein kuulla: ”ihanaa kun sä olet oikeastikin juuri sellainen positiivinen ja elämäniloinen ihminen, mitä annat blogissasi ymmärtää”.
Se on aina mukava kuulla, että olen onnistunut jollekin näyttämään sen mitä olen.
Juuri tällainen. Oikeasti.
En osaa oikein esittää mitään muuta.
Elän hyvin paljon tunteella ja hetkessä. Olen spontaani ja ehkä jopa välillä vähän haavoittuvasti annan itsestäni ulos juuri kaiken sen mitä olen.
Mutta oon päättänyt, että mielummin sata lasissa elän tätä elämää juuri näin, kuin että varoisin ja pelkäisin ja esittäisin jotain muuta.
Uskon saavani enemmän hyvää kuin pahaa. Jos jarruttelisin ja feikkaisin, luultavasti myös menettäisin monia hienoja asioita elämäni varrella.
Tämä heijastuu myös työhöni.
Mulla on olemassa ns. ”pt-rooli”, mutta en kuitenkaan ole asiakkaitteni edessä mikään kylmäkiskoinen huutava hirmu. Vaan annan asiakkailleni positiivista palautetta ja kannustamalla ”potkin persuksille”.
Joskus kerron asiakkailleni omia kokemuksiani ja kerron ehkä välillä liikaakin, mutta sitä kautta luon myös uskoa heihin. Että kyllä sitä on tämäkin peetee joskus ollut tuhdimmassa kunnossa ja kuitenkin päässyt treenin ja terveellisten ruokajuttujen makuun. Ja tuhdista on tullut timmimpi mimmi. 😉
Muistan edelleen aina sen kun koulussa meille painotettiin, että ”älä päästä asiakasta liian lähelle”.
Monesti mietin, että olenko päästänyt. Ja siinä vaiheessa yritän jarruttaa omaa persoonaani vähemmälle.
Kuitenkin asiakkaani ovat tyytyväisiä ja tuloksia tulee. Ehkä minä voin tehdä tätä työtä tällä tavalla tästä eteenpäinkin.
Sama pätee tähän bloggaajan rooliin.
Miksi täällä yrittäisin olla jotain muuta mitä olen?
Ei se toimisi. Kyllä lukijat sen huomasivat. Ainakin uskon niin.
Välillä mun kuitenkin täytyy vähän jarrutella.
Nimittäin näissä kirjoituksissani.
Mun tekisi usein mieli kirjoittaa enemmänkin musta itsestäni, mun elämästäni työn ja treenaamisen ohella.
Mutta siinä vaiheessa muistan, että ainiin tätä blogiahan lukee aika moni. En kuitenkaan halua, että henkilökohtaisista asioistani tietäisi kaikki.
Usein multa kysytään, että koska me hankitaan lapsia? Eikö me haluta lapsia? Miksi et kerro jo vauvauutisia?
Se on hassu aihe.
Se on todella henkilökohtainen aihe. Mitä jos me emme halua lapsia? Mitä jos minä en voi saada lapsia? Mitä jos haluammekin lapsia, mutta ei vielä? Miksi kaikkien pitäisi hankkia lapsia? Asia on joka tapauksessa niin iso ja merkittävä, että sen utelu tekee musta jopa vähän vihaisen.
…
Joka tapauksessa, vaikka mä olenkin tällainen, oikeasti tällainen, en silti halua ihan kaikkea jakaa.
Jarruttelu ei kuulu mun tapoihini, mutta välillä sitä on pakko tehdä. Ihan vaan suojellakseen itseä.
Aika monta kertaa olen saanut köniini tästä avoimuudestani johtuen. Silti en pääosin aio enkä halua jarruttaa. Joskus ja joitain asioita kohden se vaan on välttämätöntä.
Kannustan ihmisiä olemaan oikeasti sitä mitä on.
Feikkaaminen ja jonkun muun esittäminen mitä on näkyy kyllä ulospäin.
Se voi mennä läpi hetkellisesti, mutta pian kuitenkin se oikea minä sieltä pyristelee pintaan.
pus ja mukavaa päivän jatkoa! <3
26 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Pelkästään se, että kysytään ja sanotaan että lapsia hankitaan/tehdään, on lapsettomille loukkaavaa.. lapsia saadaan. 🙂
ja sitten tuohon kyselemiseen: mistä sitä ikinä tietää, kuka niitä lapsia saa tai edes haluaa -> miksi aina oletetaan että niin vaan kuuluu tehdä ja edetä elämässä?
Niinpä. Nää on taas näitä, että oletetaan kaikkien toimivan samalla tavalla. 🙂
Lapset ovat ihmiselle ihanin asia maailmassa. Eriasia jos ei niitä voi saada. Mutt jos pelkästään itsekkyydestä jättää lapset välistä niin voi vanhuksena harmittaa. ”Kun ei silloin tuntunut sopivaa aikaa koskaan tulevan” ”työ oli pääasia, ura” ”siskoni lapset riittivät minulle” ”kroppani menisi pilalle” ”elän itselleni” ”en halua ottaa vastuuta” etc etc.
Lapset eivät ole kaikille ihanin asia maailmassa, ei voi puhua kaikkien puolesta tuollaisilla lausahduksilla. ja siihen, miksi ei halua lapsia, ei ole välttämättä sen suurempaa syytä, eikä aina ole kyse itsekkyydestä, tai noista lainausmerkkien kommenteista.
Mun mielestä itsekästä olisi se, että hankkisi lapsia vain ettei tarttis vanhana olla yksin. Että” ei ne mukulat mua kiinnosta vähääkään eikä kasvatuksesta hajuakaan mutta eipähä tartte sitte mummukkana yksin olla!!” Sitte tulee niitä vapaankasvatuksen hedelmiä jotka rikkoo Siwan ikkunat ja riehuu kylillä yömyöhään. 😀
Kuten M sanoikin, kaikki ei lapsia halua eikä sille tartte olla syytä. Miten se on itsekästä jos elää kuten itse päättää ja haluaa? Ei me muita varten täällä eletä. Kaikki kun ei ole samanlaisia kuin sinä, jollekin se ura voi olla kaikki kaikessa ja se on ok koska meitä mahtuu moneen junaan. 🙂
Aivan ihana tukka. Olen kasvattamassa omasta lyhyestä myös tuollaista polkkaa ja ärsyttää kun viimeisin kampaajakäynti oli pettymys. Nyrhivät lyhyeksi niskan vaikka sanoin että kasvatan! 🙁
Kiitos Janika! 🙂
No onneksi ne hiukset siitä aina kasvavat uudestaan! 🙂
Se on just noin.
Minäkin aina yritän olla tiukkana, että en esimerkiksi koko ajan päivitä face bookiin. Sitten kuitenkin tulee joku juttu, joka pitää HETI jakaa muille.
Avoimuuttaan voi joskus joutua katumaan oikein pahasti. Sitten sitä taas on hiljaa pitkän aikaa.
-Taina
Niin se on.
Mullakin tulee niitä juttuja, että tää on pakko HETI jakaa. 🙂 Mutta niinhän se on, että avoimuutta voi joskus joutua katumaan. 🙁
Jatkuva kysely on niin rasittavaa. Mielestäni meidän yhteiskunnassa yksi suuri ongelma on se, että oletetaan jokaisen menevän naimisiin(tietysti vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa), tämän jälkeen ostetaan omakotitalo ja farmariauto, saadaan kaksi lasta ja otetaan koira. Itseäni ainakin ahdistaa kun tutut joita näkee harvoin ensimmäisenä kun nähdään kysyvät ”mites sun rakkauselämä, jokos sää seurustelet”. Mitä se muille kuuluu olenko yksin vai jonkun kanssa. Entä jos oon tosi onnellinen sinkkuna? Ei tuu ilmeisesti muille mieleen se, että mä oon onnellinen just nyt ja haluun jakaa tän mun onnen just sen oikeen ihmisen kanssa, enkä kenenkä tahansa. Parempi yksin onnellisena kuin huonossa suhteessa. Kaipaisin vähän uudistusta ihmisten vanhoollisiln käsityksiin..mielestäni pariskunnan ei tarvite mennä koskaan naimisiin tai hankkia lapsia, voi myös elää elämänsä yksin jos haluaa. Ja mielestäni kaiken tän voi tehdä ilman mitään ihmeellistä syytä.
Näinpä! Se on olettamus, että näin on tehty aina ja näin tehdään tulevaisuudessakin aina. Ja kaikki tekevät..
Ja voi todellakin olla onnellinen sinkkuna. Niin ja menä naimisiin myös sen samaa sukupuolta edustavan kanssa. 🙂 Jos ylipäänsä naimisiinkaan pitää mennä.
Ihana tukka ja sä oot todella kaunis! 🙂
Voi kaunis kiitos! <3
Ihana takki! 🙂 Saako udella mistä se on? Rakastuin heti. 😀
Kiitos, se on kyllä aikas kiva. 🙂 Ostin sen Berliinistä.
Noh, nyt kun me ollaan jo nelikymppisiä mieheni kanssa niin lapsiutelut on lopuneet täysin. Jo oli aikakin. Ehkä pariin vuoteen ainakaan tai jopa yli en oo kuullut sitä typerää kysymystä, ”koska teille tulee lapsia?”.
Ohhoh. Aika pitkään ootte tekin saaneet kuulla tätä kyselyä!!
Ihana oot <3
Ja tukkaskin on ihana, hih 😀
Vaikka oonkin usein ainakin alkuun uusien ihmisten parissa vähän hiljainen niin jossain vaiheessa saatankin huomata, että ohhoh, onpas sitä tullut avattua elämäänsä aikapaljon, pitäskö hieman hissutella nyt…
Vauvakyselyt on asiattomia mun mielestä, ymmärrän jos joku hyvä tuttu/ystävä kysäisee että ollaanko ajateltu lapsia jos keskustelu sellaisille raiteille suuntaa, mutta utelut ja oletukset että niitä kuuluu tehdä ja koskas niitä nyt tulee on ärsyttäviä..
Ihana oot ite <3 🙂
Mä kanssa huomaan välillä tuollaista itessäni, että innostuksissani kerronkin vähän liikaa.. 😀
Vauvautelu on kyllä raskasta. Varsinkin vanhempi väestö sitä tekee, mutta he eivät toisaalta ehkä ymmärrä sitä, että nykyään kaikki ei halua lapsia – ennen vanhaan se oli oletusarvo. Noo, mutta parasta noissa vauvauteluissa on se, että sitten kun on raskaana, seuraava kysymys on, että ”oliko se tarkotettu?” tai ”Oliko vahinko?”. Että eipä ne kyselyt siihen sitten lopu, menevät vaan pahemmaksi. :/
Tosi hieno tuo tukka (ja takki)! Sulle kyllä sopii parhaiten kupari mun mielestä! 🙂
Joulunodotusta! 🙂
Haha! 😀 Voin vaan kuvitella, kysymykset ja utelu ei taida tosiaan loppua missään välissä tän aiheen kanssa. 😀
Kiitos Irmeli! 😉
Ja ihanaa joulunodotusta myös sulle!
Ihan ensiks pakko sanoo, että noi sun punaset hiukset on ihan parhaat. Oon ite kasvattanut nyt reilun vuoden omaa väriä takas ja välillä tekin mieli värjätä vähän punertaviks, mutta oon yrittäny muistaa, et miten paljon aikaa vie oman värin kasvattaminen. Mut en tiiä maltanko enää olla värjäämättä 🙂 Ehkä laitan jonkun ei kestovärin. Toiseks mä tykkään sun tavasta kertoo asioista ja myös siitä, että välillä ihmisten komentit/käytös satuttaa, sillä helpompi olis vaan esittää, että ei tunnu missää, eikä oikeasti näyttää sitä herkempää puolta itsessään. Oon ite myös tosi herkkä ja pahotan mieleni aika helposti muiden käytöksestä tai sanoista, jonka vuoksi monesti kun on tosi paha mieli ajattelee, että olis vaan helpompi olla sellanen mihin ei mikään sattuis, mutta loppujen lopuksi en halua esittää mitään muuta kuin mitä oon, joten mun pitää vaan hyväksyä se et oon herkkä ja pahotan helposti mieleni. Sun tekstit kyl saa aina paremmalle mielelle, oot ihanan positiivinen. 🙂
Onpa ihana tukka! Käy sulle kyllä mielettömän hyvin. Ja sopii hyvin siihen kuvaan, minkä oon susta tekstiesi perusteella saanut: on tuollainen elämäniloinen 🙂
Mutta nuo vauvautelut… Mun mielestä niitä ei ikinä koskaan pitäisi esittää kellekään (ellei ole lääkäri ja asia liity olennaisesti potilaan hoitoon). Koko ajatuskin pistää vihaksi.
Moi! Siulla on tosiaan tota ihanaa energiaa ja se loistaa siun blogeista hyvin. Oon ajoittain seurannu siun kirjotuksia, mutta aina ei viitti olla kommentoimassa. Nyt sit aattelin ”ilmottautua”, että täällä tosiaan yks ilopilleri-lukija lisää 🙂
Ja ei todellakaan pidä olla mitään muuta kuin sitä, mitä juuri itse on! Ite oon varmasti monien mielestä vähän outokin, kun en ns. sulaudu massaan, mutta miusta on kiva olla tällane! 😀
http://sanzureenaa.blogspot.fi/
Pakko kommentoida tuohon lapsijuttuun.. Oon pian kolmekymppinen eikä lapset tunnu ainakaan vielä ajankohtaiselta. Monesti oon miettinyt että haluanko itse lapsia vai onko se vaan ns. yhteiskunnan paine, että niitä kuuluu olla. Joku sanoi mulle joskus että kyllä sitä sitten tietää kun haluaa lapsia. Mutta jos semmosta oloa ei tuukaan? Mitäs sitten? Toki tykkään lapsista ja tykkään leikkiä lähipiirin mukuloiden kanssa mutta yleensä siinä vaiheessa kun muksu saa raivarin ja huutaa kurkku suorana musta alkaa tuntua että onneksi ei oo omia.. Enkä oo ainakaan vielä tässä vaiheessa valmis luopumaan siitä että voin järjestellä menemiset ja tekemiset omien aikataulujen mukaan. Tämä tietty johtuu varmaan siitä että vielä ei tunnu siltä että haluaisin lapsia, siinä vaiheessa kun niitä haluaa kaikki tuollainen varmasti tuntuu toisarvoiselta. Mulla ei oo tähän päivään mennessä ollut koskaan vauvakuumetta.. Enkä tiedä tuleeko sitä. Mutta ihmisten pitäisi kunnioittaa sitä ettei kaikki halua lapsia. Tänä päivänä niitä ei ole kenenkään pakko tehdä. Ja kokonaan toinen asia on se, että kaikki ei niitä saa vaikka haluaisikin. Sitäkin oon joskus miettinyt että jos jossain vaiheessa haluan lapsia niin mitä sitten jos en voikaan saada niitä..
Voih, eksyin ensimmäistä kertaa sun blogiin ja wau, mikä mimmi täällä olikaan! 🙂 Aivan ihana uusi tukka, sopii sulle huippuhyvin! Taidanpa jäädä seurailemaan muutenkin, vaikutat aika symppikseltä 🙂 <3