Hae
Monna Pursiainen

Sinikka Seesteinen – Monna alias Mielenrauha

Tiedättekö mikä on hassua? Se, että mun viesti on mennyt oikeesti perille.

IMG_20141205_152422-001

Nyt lähiaikoina oon saanut kuulla ja nähdä erilaisissa ja erinäisissä tilanteissa, että mun ”ole armollinen itsellesi” ”älä inhoa itseäsi” jne.. – sanoma on mennyt perille. Tai ainakin siis ihmiset näyttää tietävän, että se on tapa millä mä yritän elää. Ja tottakai opettaa sitä myös muille. Asiakkaat, ystävät ja jopa vauva.fi ovat tämän huomanneet. 😉

Eikös se niin mene, että kun on joku juttu mistä on aivan pähkinöinä – sen haluaa jakaa kaikille?

Jos näet oikein mieltäpäräyttävän elokuvan, kerrot siitä varmasti jollekin? Jos käyt vaikuttavassa konsertissa, kerrot siitä jollekin? Jos teet hyvää ruokaa, haluat että miehesi/vaimosi/lapsesi maistaa sitä? Jos opit jonkun uuden kikan tehdä jotain asiaa, haluat opettaa sitä samaa kikkaa myös ainakin läheisillesi?
Jaettu ilo on paras ilo!

IMG_20141205_201303

Mä olen ollut aina sellainen, että jos joku asia tekee mulle hyvänmielen, haluan että muutkin kokisi sen saman jutun ja saisi siitä hyvänmielen. Sama pätee ruokaan. Jos maistan jotain super hyvää juttua, kysyn aina mieheltäni haluaisiko hänkin maistaa sitä? 😀 Muistan kun suhteemme alkuaikoina Tuukka oli vähän hämillään siitä, että aina olin tunkemassa jotain lusikkaa ja haarukkaa sen suuhun, että maista tätä tää on ihan superhyper hyvää!! Nyttemmin hän on jo tottunut siihen. 😀

Kun olen tässä viimeisen vuoden aikana oikeasti oppinut kuuntelemaan itseäni, omia tarpeitani ja olemaan armollinen itselleni – olen tuntenut niin suunnattoman hyvää oloa. Jotain sellaista todellista rauhaa sisällä, mitä en oo ikinä aiemmin tuntenut. Se olo on niin hyvä, että tottakai haluan siitä kertoa. Jos edes yksi ihminen mun juttujen kautta ja avulla oppisi kunnioittamaan itseään ja rakastamaan itseään edes vähän, olisin niin super iloinen. <3 Se, että joku tuntisi tämän saman hyvän olon ja rauhan. <3

Mutta en mä aina ole Sinikka Seesteinen – Monna alias Mielenrauha. En todellakaan. Kyllä mullakin on niitä päiviä kun katson peiliin ja ajattelen, että no voi nyt jumankauta mitkä silmäpussit ja miten mahaakin turvottaa näin paljon. On mullakin kohtia vartalossa mihin en oo täysin tyytyväinen. Mutta en lietso niitä juttuja. En itsekseni, enkä ääneen. On kohtia niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, joihin en oo täysin tyytyväinen ja haluan kehittää niitä. Mutta en halua valittaa. Haluan olla tyytyväinen. Haluan myös näyttää, että itseensä voi olla tyytyväinen vaikkei olekaan suoraan BikiniFitness-lavoilta. 😉

Silti mulle saa ja pitää sanoa jos on jotain huonosti. Eräs ystäväni sanoi mulle muutama päivä sitten, että ”Monna, mä tiedän ettet sä tykkää tästä ja ettei sulle saa sanoa näin, mutta mä inhoon mun mahaa”. Eikä!! Kyllä mulle saa sanoa!
Tää on vähän sama asia, kuin se että jos mä syön 89% hyvin, niin silloin tällöin voin ottaa vähän rennommin. Ei nää asiat sais kumota toisiaan. En oo ikinä ollut mikään äärimmäisyyksien ihminen.
Ei se, että on personal trainer tarkoita sitä etteikö joskus voisi syödä rennommin tai olla treenaamatta. Ei se, että tekee kirjaa superfoodeista tarkoita sitä etteikö joskus voisi syödä jotain muutakin kuin superfoodia. Ei se, että on tyytyväinen itseensä tarkoita sitä etteikö joskus olisi niitä hetkiä kun ei ole.

IMG_20141204_111849-001

Elämässä täytyy olla vähän kontrastia.
Jos työ on sellainen, että puhuu koko ajan – on ihana välillä olla kotona vaan hiljaa.
Jos ruokavalio koostuu pääosin puhtaista raaka-aineista ja ravinnosta, joka tekee hyvää kropalle – on ihan ok välillä syödä vähän irtokarkkeja.
Jos treenaa lähes päivittäin – on pakko pitää välillä lepopäiviä.
Vaikka rakastaa itseään – on hetkiä kun joku juttu omassa tekemisessä ärsyttää.

Ottakaa asioihin välillä vähän etäisyyttä ja miettikää miltä jokin juttu vaikuttaa ulkopuolelta katsottuna. Katsokaa omaa tekemistänne kärpäsenä katossa. Jos joku ystäväsi tai läheisesi toimisi samoin, haluaisitko huomauttaa asiasta hänelle? Joillekin toimii äärimmäisyys, mutta ehkä kuitenkin suurimmalle osalle toimii tasapaino. Niin syömisissä, juomisissa kuin treenaamisessakin.

20141205_145859-001

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

4 kommenttia

  1. NannuskaKoo kirjoitti:

    oh my God!näytät ihan Saralta aika mones postauksen kuvas :O

    • Monna kirjoitti:

      Juu näin me ollaan Saran kanssa monesti kuultu. 😀 Mutta enemmän silloin kun molemmilla oli tummat hiukset. 🙂

      • NannuskaKoo kirjoitti:

        mun mielestä taas noi punapää kuvat oikein osu ja uppos muhun sillai et piti oikee kattoo et kumpikos se nyt siinä onkaa sää vai Sara..tän postauksen ylin kuva erityisesti.mut sit ajattelin et miks sää nyt yksittäiskuvan Sarasta tänne oisit ottanut tai no miksipäs ei…mutta kuules voisit jakaa joitain vinkkejä että millä ihmeellä vois päästä eroon siitä,että ILTAISIN täytyy syödä kun ei se johjdu siitä että päivällä söis liian vähän.oon koittanu syömisen sijasta lähtee iltalenkille mutta sen jälkeen kyllä tulee vaan vielä enemmän syötyä,siltikin vaikka koittais täyttää mahaa lenkin jälkeen vedellä.myös jostain buustin tahtoisin löytää uimiseen kuten joskus ennen.saleilusta en innostu ja lähimpään saliin on 60km matkaa et ei iahn halpoja salireissuja tulis.no mutta kotoa löytyy kuntopyörä,shake weight,vatsalihaspyörä,tasapainolauta,hyppynaru,waist twisteri-.niillä oon koittanut koittanu kuntoilla.tarkotus ei oo rakentaa lihasmassaa vaikka tuntuu et sitä on kertyny kun kauppakassien kanssa ravaa5kertaa päivässä 10.kerrokseen rappusia.

Vastaa