Kännykkä kasvanut käteen kiinni.
10
Onko tuttua? Onko kännykkä kädessä ihan mihin tahansa menet? Vessaan? Keittiöön? Makkariin? Salille? Kauppaan?
Mulle ainakin on tuttua. Valitettavasti.
Mutta nyt oon päättänyt, että siihen tulee muutos. Oon aiemminkin pitänyt mm. somettomia aamutunteja ja aina kun syödään yhdessä mieheni kanssa tai olen kahvilla ystävien kanssa, kännykkä on äänettömällä ja pysyy poissa. (kunnes otetaan kuvia kahvihetkestä ja laitetaan instagramiin, mikä on tärkeää.. 😉 )
Pidettiin viime viikolla Loppiaisena someton ilta kotona. Tultiin töistä n.klo 15 maissa ja oltiin päätetty jo aamulla, että sitten jää kännykät pöydälle ja läppärit pysyy kiinni.
Tehtiin ruokaa ja katsottiin leffa. Luettiin kirjoja ja oltiin vaan. Mitä pidemmälle ilta meni ja koitti aika, että kännykän ”saa ottaa” taas esille, tulikin sellainen tunne ettei sitä halua ottaa.
Alkuun taasen tuntui siltä, että kun toinen meni hakemaan keittiöstä jotain tai muuten vaan tuli hetki tyhjää aikaa, oli mieli automaattisesti ottamassa kännykän käteen ja menossa instagramiin tai faceen. Ihmeellistä. Jopa aika kamalaa.
Tätä samaa huomaan liikkuessa, jos pysähdyn valoihin tai odotan bussia tai seison hississä tms.. on melkein heti käsi menossa taskuun ja ottamassa puhelinta mukaansa. Ihan kun ei osaisi enää vain olla. Vaikka tuijottaa sitä hissin seinää, tai vaikka katsella ympärilleen kun odottaa valon vaihtumista punaisesta vihreäksi. Tämähän on vain tapa. Mistä pitäisi opetella pois.
”Hei, olen Monna ja olen kännykkäaddikti.” Kuinka moni teistä voi sanoa samaa? Tai myöntää sitä itselleen? Ei se helppoa ole. Kyllä mä ennen aina ihan kiehahdin kun luin artikkeleita kännykkäriippuvuudesta, että perkele mä en ainakaa oo tollanen. Ja juuri sitähän mä olen. Kännykkä on helppo ottaa esiin myös vaivalloisissa tilanteissa, kun pitäisi olla vaan ja pokkana katsella ihmisiä ympärillään – voikin ottaa turvakapulan taskusta ja alkaa aivottomasti plärätä instagramin feediä. 😀 Siis puhun nyt itsestäni. 😉
Mä oon monesti tehnyt myös niin, että kun huomaan jonkun puolitutun tulevan kadulla vastaan, kaivan äkkiä puhelimen taskusta ja oon sitä selaavinani kävellyt ohi. Haha! Tästähän tuli nyt ihan tällainen purkautuminen.
Eilen mulla oli kännykkä myös ”turvana”. Olin ottamassa uutta tatuointia pakaraan Linda Räihä Tattoossa ja tiesin, että saan siirrettyä vähän aina kipua pois kun pläräilen kännykkääni samalla kun Linda pistää kuvaa ihooni.
Kuva saatiin melkein valmiiksi ja värejä lisää tulee vielä toisella kertaa. Ponissa niin paljon yksityiskohtia, että otti 4 tuntia aikaa tehdä tähän asti.
Mutta mitä ajatuksia teissä herättää tuo kännykkäriippuvuus tai someriippuvuus? Tunnistatteko itsessänne? Miten suhtaudutte siihen?
Mä olen huomannut, että somettomat ajat rauhoittaa mua. Kun taas koko ajan jonkin median läsnäolo tuo pientä puristusta rintaan.
Mukavaa torstain jatkoa! <3
– Monna
10 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mulla on aina puhelin aina laukussa jos olen ystävän kanssa ulkona, en voi oikein sietää ihmisiä jotka tulevat kahville mutta tuijottavat puhelintansa koko ajan.
Itse pääsin hieman eroon some-riippuvuudesta, kun vaihdoin puhelimen älypuhelimesta ihan perus kännykkään, sillä ei paljoa netissä surffailla. 🙂 Välillä sitä kaipaa, mutta on näin vaan helpompaa ja vapaampaa. Itse raahasin mukanani kasan lehtiä, kun otin tatuoinnin ja tekijä sanoi, että harvoimpa tuollaista enää näkee, kaikki ottavat aina vaan puhelimet esille. 😀
Muutenkin yritän työajan ulkopuolella tahallaan unohtaa puhelimen takin taskuun. Puhelin ei enää myöskään toimi herätyskellona vaan sitä virkaa suorittaa ihan oikea herätyskello. 🙂
Minua ärsyttää suunnattomasti jos ollaan kahvilla tai kavereiden kaa aikaa viettämässä että sitten näpytellään miesystäville/puolisoille viestejä eikä keskitytä siihen hetkeen. Myönnän itsekin sortuneeni joskus tähän, mutta pääasiassa vain jos kuulen että viesti tulee tai joku soittaa. Mutta kun kotona yksin on niin silloin tulee kyllä paljon instagramia selailtua kun sohvalla vaan makoilee. 😀
Hei ihan kun olisin itse kirjoittanut tän sun tekstin. Niin tuttua. Ja toi on todellakin pelottavaa, ettei anna itselleen aikaa olla vaan ja antaa ajatusten juosta vapaina. Esimerkiksi lapsena ja vielä lukiossakin sitä käveli kotiin katsellen tyyliin taivasta ja AJATELLEN asioita. Nyt kaivan liikennevaloissakin puhelimen taskusta koska jollain tapaa ”tekemättömyys” tuntuu ahdistavalta. Yksi vkl ilta olin yksin kotona koska mies oli lasten kanssa muualla ja päätin etten selaa instagramia tai roiku koneella. Surullista oli, etten pystynyt pitämään tuota lupausta koska kun olin syönyt ja aloin kuunnella asunnon hiljaisuutta, en kerta kaikkiaan tiennyt mitä tehdä 😀 Avasin sohvalla instagramin ja sitten seurailin puoliksi sitä ja puoliksi leffaa, joten en tavallaan ollut kummassakaan oikeasti läsnä. Miten tästä pääsisi? 😀
Todellakin olen riippuvainen kännykästä, tosi raivostuttavaa. Joskus iltaisin telkkaria katsella sitä oikein tuntee hukkuvansa elektroniikkaan kun mainoskatkolla selailee tabletilla ja kännykkäkin on WhatsApp- tai Instagramvalmiudessa koko ajan, ja tietokonekin tietenkin päällä jos vaikka kännykkään tulee jotain sähköpostia johon pitää kiireellisesti vastata ja tietokoneella se onnistuu kätevämmin. Kännykkä on mukana kaupassa koska siihen on kätevää tehdä ostoslista, mutta monesti sorrun vielä viimeiseksi illalla peiton allakin netin pläräilyyn… Tulisi kyllä tarpeeseen some-vapaan illan vietto!
Ihan mielettömän hieno tatuointi, noi luurit on oikein jättipisteenä iin päälle 🙂
Todella hyvä teksti! Olen myös riippuvainen puhelimesta. Nyt alan kyllä tsemppaamaan! 🙂
Hieno tatuointi – jollain tapaa aika ”Monnan” näköinen 🙂
Mä sain taas vähän vierottumista puhelimestani, kun kahen viikon ulkomaan reissulla jouduin olemaan ilman nettia. Hotellilla ei ollu wifiä eikä puhelimen wifi toiminu Kuubassa 😀 Eipä sitä puhelinta sit tullukaan yhtäkkiä raahattua mukaan mihinkään huoneesta, kun aikaeron takia ei paljon kenellekään soiteltu tai tekstailtu 😀 Teki kyllä hyvää…mutta nyt se puhelin on taas liimaantunut käteen kiinni 😀
http://lungelady.blogspot.fi
Tunnistan itseni… Kait sitä voisi pitää kiinni ns. ruutuajasta, mistä lasten kohdalla kovasti puhutaan 😀 Oikeastikin mieteinkin yksi ilta, että pitäskö lyödä itselleen joku päivittäinen sallittu someaika tai ruveta vaikkakirjaamaan, että paljonko siihen Suomeen käyttää päivässä aikaa ja pyrkiä sitäkautta vähentämään 😉
http://outikarita.fitfashion.fi/
Niin siis ei Suomeen vaan someen :DDD